Juuret maassa

Luonnon antimia ja luonnon tarjoamia elämyksiä


Jätä kommentti

Villiä luonnonkosmetiikkaa itse tehden – shampoo, hoitoaine ja kosteusvoide

Eräänä heinäkuun päivänä päätin pistää kesämökillä pystyyn luonnonkosmetiikkaverstaan. Olen valmistanut parin vuoden ajan lähes kaiken päivittäiskosmetiikkani itse: kosteusvoiteet, saippuat, shampoot ja hoitoaineet. Aineiden tekeminen on mielestäni hauskaa, mutta aina sille ei tahdo löytyä aikaa. Lomapäivänä päätinkin varata puuhaan kunnolla aikaa ja otin samalla kertaa työn alle shampoon, hoitoaineen ja kosteusvoiteen.

Yrttihaudukkeet

Sitruunamelissan ja nokkosen lehdet hautuvat erilllisissä astioissa.

Homma alkoi sillä, että valitsin keväällä ilmestyneestä kirjastani Lempeää kauneutta luonnosta sopivat ohjeet. Oli muuten aika näppärää valmistaa tuotteita omien kirjaan kirjattujen ohjeideni perusteella!

Yrttejä pihamaalta, erityisaineksia verkkokaupoista

Olin jo aiemmin kotona pakannut mukaani sopivia raaka-aineita. Muunsin ohjeita hieman sen mukaan, mitä kotoa löytyi. Juuri tällä idealla laadin kirjaan muunneltavat perusohjeet – niitä voi muokkailla tosi vapaasti oman pään mukaan.

Päätin laittaa sekä hoitoaineeseen että kosteusvoiteeseen kookosöljyä, koska sitä oli runsaasti. Seuraavaksi mietin, millaisia yrttihaudukkeita haluaisin tuotteissa käyttää. Kasvit tekevät luonnonkosmetiikasta villiä – ja tietysti se, että itsetehtyyn kosmetiikkaa voi käyttää luovuutta – onhan se nyt aika villiä ja vapaata kaupan hyllyjen antimiin verrattuna!

Kesällä kannattaa tietysti kerätä tuoreita yrttejä ja kukkia, ja muina vuodenaikoina voi sitten turvautua kuivattuihin kasveihin. Hiuksia ja päänahkaa hoitava nokkonen oli helppo valinta, sitä kun kasvoi pihamaan liepeillä paljon. Yrttimaalla rehotti sitruunamelissa, ja ajattelin, että sen rauhoittavat ominaisuudet sopivatkin kosteusvoiteeseen hyvin. Nokkosesta ja sitruunamelissasta tein yrttihaudukkeet (yhtä kuin yrttitee) aineiden pohjaksi.

Kasvien vaikutuksia aineisiin saan myös eteerisistä öljyistä ja kasviöljyistä, joista pääasiallinen oli tällä kertaa valitsemani kookosöljy.

Digitaalinen vaaka on raaka-aineiden mittauksessa hyvä apuväline.

Digitaalinen vaaka on raaka-aineiden mittauksessa hyvä apuväline. Tässä mitataan emulgointiainetta.

Aineisiin tarvitaan toki myös muutakin kuin luonnon antimia ja suoraan kasveista tislattuja eteerisiä öljyjä ja kasvien siemenistä puristettuja kasviöljyjä. Shampoon sekoitan valmiista puhdistavasta aineesta nimeltään Plantapon, joka on luonnonkosmetiikkaan sertifioitu ja biohajoava raaka-aine. Lisäksi tarvitaan geeliä muodostavaa, sakeuttavaa ainetta, esimerkiksi ksantaanikumia.

Aina puhdistavaa ainetta valmistaessani tarkistan valmiin tuotteen pH-arvon, joka ei saisi olla liian emäksinen. Käytän summittaisen arvon antavaa mittasysteemiä, jonka tarkkuus on ihan riittävä, kun valmistan tuotteita vain itselleni kotikäyttöön.

Shampoo on sopivan hapan, kun pH on noin 5.

Shampoon pH on sopivan hapan. Ihon oma pH on 5,5.

Hoitoaineeseen ja kosteusvoiteeseen sen sijaan tarvitaan yrttihaudukkeen ja kasviöljyjen lisäksi emulgointiainetta, joka muodostaa näistä erilaisista olomuodoista – neste ja öljy – tasaisen seoksen. Emulgointiaineena käytän oliiviöljystä prosessoitua Olivem 1000 -nimistä ainetta, joka on myös ekosertifioitu.

Lisäksi käytän säilöntäainetta (yleensä Rokonsal-merkkistä), jonka avulla kaikki valmistamani aineet säilyvät hyvinä pitkään – tämä on minulle tärkeää, koska käytän kosmetiikkaa suhteellisen vähän, eikä minulla olisi edes aikaa valmistaa sitä joka viikko!

Emulsiovoiteen tasaisen koostumuksen saavuttaminen vaatii pitkäjänteistä sekoittamista.

Emulsiovoiteen tasaisen koostumuksen saavuttaminen vaatii pitkäjänteistä sekoittamista.

Tuotteiden valmistamiseen meni yhteensä aktiivista aikaa muutamia tunteja – ja välissä ehti hyvin leikittää sukulaisten lapsia ja juoda kahvia mökin pihamaalla!

Koska aineet ovat heti valmiita, sain illalla ottaa ne testiin rantasaunalla. Ihan parasta!

Kurssien ja kirjan avulla pääsee alkuun

Kannustan kokeilemaan luonnonkosmetiikan valmistamista, jos se vain sinua yhtään kiinnostaa. Se ei ole todennäköisesti niin vaikeaa kuin kuvittelet. Apua aloittamiseen saat kirjasta Lempeää kauneutta luonnosta, jonka voi tilata suoraan minulta tai ostaa vaikkapa Akateemisesta kirjakaupasta. Kosmetiikan erityisainesosia ja muita raaka-aineita myyvät muun muassa Saippuapaja ja  Limepop.

Pidän satunnaisesti kursseja luonnonkosmetiikan valmistamisesta. Ajantasaiset tiedot kursseista ja työpajoista löydät Kurssit-sivulta.

kosmetiikka_tuotteet


1 kommentti

Lapin lumoissa – vaelluksella Utsjoen retkeilyreitillä

Hankin tänä keväänä uuden passin ja hämmästyksekseni huomasin, että edellisestä ulkomaan matkastani oli aikaa kolme ja puoli vuotta. Viime vuodet on lomailtu kotimaassa, kun kuuluisa Lapin hulluus on vähä vähältä iskenyt minuun ja puolisooni.

Ensin tehtiin automatka, joka ylsi Kuusamoon. Seuraavana vuonna karautettiin pohjoisimpaan Lappiin saakka, mutta maisemia katseltiin lähinnä auton ikkunasta. Viime kesänä teimme ensimmäisen vaelluksemme Hetta-Pallas-reitillä ja tänä vuonna suuntasimme kesä-heinäkuun vaihteessa Utsjoen retkeilyreitille, joka kulkee osittain Paistunturin erämaasssa.

Näkymiä Roavvoaivin rinteeltä Norjan lumihuippuisille vuorille saakka.

Näkymiä Utsjoen retkeilyreitin varrelta, Roavvoaivin rinteeltä Norjan lumihuippuisille tuntureille saakka.

Miksi tunturit kutsuvat?

Jokin saa vuosikymmenestä toiseen ihmiset luopumaan kaupunkielämän mukavuuksista ja kantamaan selässään monen päivän tai jopa viikon tarpeet asumuksesta lähtien. Vielä kun heitetään päälle Suomen kesän arvaamattomat kelit ja itikkavitsaukset, tulee mieleen, että kyllä sitä ihminen lomastaan paljon helpommallakin pääsisi.

Omalta osaltani uskon, että tässä ristiriidassa piilee Lapin lumon ydin. Lapin erämaat tarjoavat edelleen nykyaikana mahdollisuuden irtautua modernin elämän mukavuuksista. Näkökentän täydeltä tuntureita ja korvia hivelevää hiljaisuutta – täydellistä vastapainoa kaupungin sykkeelle. Maisemaan ja olotilaan päästäkseen ihmisen on nähtävä hieman vaivaa.

On otettava muutama askel syrjään pikitieltä. Kun askelia kertyy vähän enemmän, fyysisen rasituksen kokeva ruumis ja kulkemisen rytmiin keskittyvä mieli ottavat etäisyyttä arkeen.

Utsjoen retkeilyreitti

Merkityllä reitillä mieli keskittyy seuraavaan askeleeseen. Katse kulkeutuu vuorotellen lähelle ja kauas.

Utsjoen retkeilyreitti. Kuva: retkikartta.fi

Utsjoen retkeilureitin varrella on yksi autiotupa ja kaksi kotaa. Teltan saa alueella pystyttää vapaasti, mihin haluaa. Kuva: Retkikartta.fi

Tietysti tärkeä osa Lapin lumoa ovat sen maisemat. Pohjoisen kansallispuistoissa ja laajoilla erämaa-alueilla on ainutlaatuisia luonnonmaisemia. Tämän kesän retkellämme saimme huomata, että kovin syvälle erämaahan ei tosiaankaan tarvitse talsia löytääkseen rauhaa ja kauaskantavia erämaisia maisemia. Kulkemamme Utsjoen retkeilyreitti on nimittäin vain 35 kilometriä pitkä rengasreitti. Useimmat kiertävät sen luultavasti muutamassa päivässä, mutta meillä oli reilusti rennompi tahti. Ja sehän sopi. Päivässä kuljettuja kilometrejä kertyi keskimäärin kahdeksan.

Jäi paljon aikaa maisemien ihailuun ja muihin puuhiin – omalta osaltani valokuvailuun ja kasvien tutkimiseen – ja tietysti vain oleskeluun ja nuotion ääressä istuskeluun. Totuuden nimissä oma kuntoni ei painavan rinkan kanssa olisi kovin paljon pidempiin päivämatkoihin riittänytkään.

Kukkinut uuvana Utjoen retkeilyreitillä.

Pitkälle kantavien maisemien lisäksi minua kiehtovat minimaisemat. Tämän asetelman muodostavat jo kukintansa päättänyt tunturikasvi uuvana (Diapensia lapponica) ja kiven pinnassa kasvavat jäkälät.

Tunturikoivu

Tunturikoivut kuuluvat niihin Lapin kasveihin, joita ei eteläisessä Suomessa pääse näkemään.

Halvat on huvit

Vaellusreissulla ajanvietteet ja huvit ovat yksinkertaisia. Mukana ei jaksa kantaa kovin monimutkaisia viihdykkeitä. Minun painavin harrastusvälineeni oli tunturikasvio ja siitä olikin paljon iloa.

Television korvaa elävä tuli. Onneksemme alkukesä oli ollut sateinen, joten metsäpalovaroitusta ei ollut ja totuttelimmekin keittelemään vedet ruokia ja lämpimiä juomia varten tulella. Jokailtainen illanviettomme muodostui kiireettömästä tulilla istuskelusta, tulen syöttämisestä ja kohentelusta.

Vaikka heinäkuiset illat ovat vielä keskiyön auringon valaisemia, on tulta mukava katsella. Se on myös käytännöllinen, koska se pitää hyttyset ja muut itikat loitolla. Metsähallituksen huoltamilla tulipaikoilla nuotiopuut ovat pilkkomista vailla valmiina. Upeaa, ilmaista palvelua retkeilijöille!

Tulisija nuotiopaikalla Utsjoen retkeilyreitillä

Osalla Utsjoen retkeilyreitin nuotiopaikoista on tulisijoja, joiden ansiosta tulenteko onnistuu tuulisellakin kelillä.

Virtaavat vesi Utsjoen retkeilyreitillä

Virtaavat tunturien vedet ovat juomapaikkoja ja ylellisiä kylmävesikylpylöitä.

Upeita maisemia on maailman joka kolkassa, mutta Lapissa minua puoleensa vetää vielä yksi poikkeuksellinen tekijä. Rauha. Ei Suomen mainostaminen rauhallisena ja hiljaisena matkailumaana ole lainkaan liioittelua. Utsjoen retkeilyreitillä oli välillä uskomatonta ajatella, että saimme olla kesä-heinäkuun vaihteessa, kesälomasesongin aikana täysin kaksi tässä upeassa paikassa!

Utsjoen retkeilyreitti

Ei ristin sielua. Kuuden päivän aikana tapasimme Utsjoen retkeilureitillä neljä muuta retkeilijää tai seuruetta.

Ajankohdasta ja paikasta riippuen voi toki Lapin vaellusreiteillä olla omanlaistaan ruuhkaakin. Omaa rauhaa kaipaavalle löytyy kuitenkin vaihtoehtoja. Jos sietää hyttysiä ja mäkäräisiä, on kaikilla reiteillä heinäkuussa varmasti vähemmän väkeä kuin ruska-aikaan. Oma lukunsa ovat tietysti tallattujen ja merkittyjen polkujen ulkopuoliset erämaat, jotka tarjoavat suunnistustaitoisille lukemattomia vaihtoehtoja!

Retkeilykokemuksemme karttui tämän kesän retkellä rutkasti. Varmuus omista taidoista kasvaa joka retkellä. Ehkä seuraavalla retkellämme suuntaammekin jo polulta omille reiteillemme.

Se on varmaa, että tunturit kutsuvat jälleen ensi kesänä.

Lue lisää Utsjoen retkeilyreitistä:
Luontoon.fi: Utsjoen alueen reitit
Retkipaikka: Lasten kanssa Utsjoen retkeilyreitillä

Kuoppilasjärven autiotupa

Kuoppilasjärven autiotupa oli reittimme kaukaisin kohta, josta rengasreitti suuntautui takaisinpäin. Sateenkaari piirtyi yöttömän yön taivaalle.

Härkävaaran nuotiopaikka

Härkävaaran nuotiopaikalla vietimme retken viimeisen illan ja telttayön – sadetta ennustettiin, mutta aurinkoa saatiin.


7 kommenttia

Hehkeän vehreitä tunnelmia kevään ja alkukesän kursseilta

Kesäkauden 2016 Juuret maassa -kurssit ovat vierähtäneet yli puolenvälin, vaikka eletään vasta juhannusviikkoa! Niin kevätpainotteinen on villiyrttien kausi. Elokuussa paneudutaan vielä luonnon kasvien käyttöön kauneudenhoidossa keskiviikkoretken ja sunnuntain mittaisen kurssin verran. Luonto kukoistaa myös loppukesällä.

Voit varata oman paikkasi kursseille täältä.

Ja onhan loppukesällä muutakin innostavaa tiedossa: muun muassa Magnesia Festival, jolla ohjaan työpajan Suomen luonnon voimakasveista.

Elokuun lempeitä tunnelmia ja uusia innokkaita kurssilaisia odotellessa on kiva katsoa, millaisia ovat olleet tähänastisen Juuret maassa -kurssikauden mieleenpainuvimmat hetket.

Koivujen silmut olivat hädin tuskin avautumassa hiirenkorville, mutta helle jo hehkui toukokuun alussa Villiyrteistä vihermehuja -kurssilla. Kurssilla opeteltiin kädestä pitäen muun muassa vuohenputken tuntomerkit. Ja innostuttiin vihermehuista! Yhden hurahtaneen tarinan voit lukea täältä.

Kasvien tunnistusta Juuret maassa -kurssilla. Kuva: Katja Markula

Vuohenputken tunnistusta Juuret maassa -kurssilla. Kuva: Katja Markula

Kaisa Vermasheinä kerää vuohenputkea. Kuva: Katja Markula

Toukokuussa tehtiin myös kosmetiikkaa työpajassa, jossa nokkoshaudukkeesta kehittyi lopulta mintuntuoksuista jalkavoidetta. Raija Kivimetsän kokemuksia työpajasta voit lukea Hortoilu.fi-blogista.

Nokkoshaudukkeen siivilöinti. Kuva: Maria Korpi-Anttila

Kesäkuun Juuret maassa -kurssilla tutustuttiin luonnonkasvien terveysvaikutuksiin ja valmistettiin muun muassa nokkostinktuuraa eli -alkoholiuutetta. Viherjauheen valmistaminen kuivatuista yrteistä onnistuu vauhdikkaasti tavallisella tehosekoittimella tai blenderillä.

Nokkostinktuura eli nokkosuute

Viherjauheen teko blenderissä

Olen saanut solmia kevään aikana hienoja yhteistyökuvioita. Hotelli Nuuksion tiloissa ja luonnonläheisissä maisemissa olen päässyt järjestämään kursseja ja retkiä. Partioaitan myymälöissä pidin 365-klubi-iltoja, joissa tehtiin kosmetiikkaa ja maisteltiin yrttiteetä.

Partioaitan klubi-ilta luonnonkosmetiikasta

Suomen ladun ja Partioaitan naisten retkeilykurssilla  ohjasin Nuuksion upeissa maisemissa villiyrttiretken ja tietoiskun luonnonkosmetiikan valmistamisesta. Kesäkuun keli oli viileä ja sateinen, mutta se ei kurssilaisia lannistanut!

Kosmetiikkatyöpaja Nuuksiossa

Niin, ja ilmestyihän minulta keväällä kirjakin! Lempeää kauneutta luonnosta on pitänyt minut kiireisenä ja tuonut paljon iloa muun muassa saamieni ihanien lukijapalautteiden ansiosta.

Lempeää kauneutta luonnosta -kirja, koivu ja poimulehti.

Keväällä avukseni siunaantui kaksi työssäoppijaa, luonnonvaratuottajiksi opiskelevat Maria ja Katja. Heistä on ollut iso apu. Ja on ihanaa jakaa yrittäjän hetkiä ja aatoksia välillä jonkun muunkin kuin puolisoni kanssa – joka uskomattomalla tavalla jaksaa kuunnella, tukea ja tarvittaessa neuvoa joka käänteessä!

Jo kuluneeseen villiyrttien satokauteen on mahtunut paljon upeita kohtaamisia, hienoja hetkiä luonnossa ja uuden oppimisen oivalluksia – kiitos kaikille Juuret maassa -polulleni kevään ja alkukesän aikana ristenneille.

Juuret maassa lomailee juhannukselta lähtien heinäkuun loppuun saakka. Toivottavasti tavataan elokuussa tai myöhemmin!

Aurinkoisin kesätoivotuksin,
Kaisa


4 kommenttia

Viikon villiyrtti: Vadelma on yrttiteen aatelinen

Vadelman marjat ovat Suomen luonnon marjabuffetissa maun puolesta omaa luokkaansa. Herkut pitää ansaita, sillä poimijan kiusana ovat niin vadelman piikit, paarmat kuin keskikesän hellekin – vadelma kun kasvaa usein avoimilla, paahteisilla paikoilla.

Villiyrttinä vadelma sopii etenkin teeksi. Sen lehdistä saa joko tuoreena tai kuivattuna maistuvaa yrttiteetä ihan yksinään tai muihin luonnonyrtteihin sekoitettuna. Vadelmalla on myös monipuolisia rohdosvaikutuksia.

Vadelman lehti ja nuppu. Kuva: Maria Korpi-Anttila

Lehtiä ensimmäisenä vuonna, marjoja toisena

Vadelma (Rubus idaeus) viihtyy muun muassa ojien ja metsien reunustoilla, kallioilla sekä ravinteikkailla joutomailla. Se on pioneerilaji, joka valtaa alaa ensimmäisten joukossa hakkuuaukioilla. Vadelma on Suomessa yleinen Oulun korkeudelle saakka.

Kasvin maanpäällinen osa on kaksivuotinen ja juurakko monivuotinen. Ensimmäisen vuoden versot ovat haarattomia ja niiden varsi on vihreä, syksyä kohti puutuva. Toisena kesänä varret haaroittuvat. Versot kukkivat ja tuottavat marjoja vasta toisen vuoden kesällä ja kuolevat syksyllä.

Ensimmäisenä vuoden versoista on hyvä poimia lehtiä. Marjominen ei häiriinny, ja ensimmäisen vuoden lehdet ovat usein myös paljon suurempia kuin toisen. Lehtiä on syytä poimia sieltä täältä ja jättää jokaiseen versoon lehtiä, joiden avulla kasvi kerää voimia seuraavaa vuotta varten. Vadelmanlehtien keruuaikaa on ensimmäisen vuoden versoista koko kesän, toisen vuoden versoista paras aika on kukintaan saakka.

Vadelman raakileita

Raskausajan teeksi ja kasvovedeksi

Vadelma on turvallinen rohtokasvi, josta voi käyttää lääkinnällisesti sekä lehtiä että marjoja. Lehdet sisältävät parkkiaineita, jotka sisäisesti nautittuina supistavat limakalvoja ja muun muassa parantavat ripulia. Vadelmalehtiteen sanotaan rauhoittavan mieltä ja sopivan erityisen hyvin iltateeksi.

Vadelmanlehtiteetä voi käyttää myös kivuliaisiin kuukautisiin ja raskauden aikana rentouttamaan kohdun lihaksia. Vadelmanlehtiteetä tulee kuitenkin käyttää raskauden aikana oman harkinnan mukaan, sillä sen kemiallista koostumusta ei tunneta vielä riittävästi. Sitä suositellaan käytettäväksi aikaisintaan neljännestä raskauskuukaudesta alkaen.

Vadelman marjoja on käytetty kovaan vatsaan, sekä hiostavana ja puhdistavana vilustumiseen. Marjat sisältävät kivennäisaineita, mineraaleja, C-vitamiinia, folaattia ja ellagitannineja. Ellagitanniinien sanotaan olevan hyödyllisiä suoliston bakteerikannalle.

Vadelmanlehdistä tehty yrttitee on kasvovetenä supistava. Vadelma pehmittää ihoa ja helpottaa ihoärsytystä. Myös marjoja voi käyttää kauneudenhoidossa; survotuista marjoista voi tehdä vaikkapa kasvonaamion. 

Vadelman lehtiä

Kurkkaa lehden alle!

Vadelma on helppo tunnistaa marjojen ja piikikkään varren perusteella. Joskus ensimmäisen vuoden versot voivat kuitenkin aiheuttaa hämmennystä, varsinkin ennen kuin niihin kehittyy piikkejä. Silloin on parasta kurkata lehden alapinnalle: se on selvästi harmaan vaalea.

Tuntomerkit: Vadelma on juurivesallinen pensas, jonka lehdet ovat 2-3 parisia, soikeita ja terävähampaisia, alta valkohuopaisia. Kukka on pieni, valkoinen, viisiterälehtinen, jossa on paljon heteitä ja erillisiä emejä. Hedelmä on punainen, joskus keltainen tai kellanvalkoinen kerrannaisluumarja.

Lisätietoa vadelmasta:

Yrttitarha
Arktiset aromit
Luontoportti

Tutustu myös aikaisempiin viikon villiyrtteihin:

Nokkonen pursuaa voimaa

Vuodelta 2015:

Vuohenputki on kevään ensi herkku
Koivujen aika on än-nyy-tee-NYT
Isomaksaruoho on kallioiden mehevä vihannes
Poimulehdessä on lempeää voimaa

 

Vadelmapensas. Kuva: Maria Korpi-Anttila

 


Jätä kommentti

Yöretkellä Teijon kansallispuistossa

Kävimme viikonloppuna jo toista kertaa yöretkellä Teijon kansallispuistossa. Viime vuoden kevään tavoin kohteeksi valitsimme Teerisaaren ja teltankin pystytimme samaan hyväksi havaittuun paikkaan – kai tämä on siis jo perinne!

Merkitty reitti Miilunummen pysäköintipaikalta Teerisaareen kulkee enimmäkseen sekametsässä.

 

Ajatuksena oli tehdä lyhyt koeretki ennen pidempää Lapin vaellusta, jolle meidän on tarkoitus lähteä myöhemmin kesällä. Ovatko varusteet talven jäljiltä kunnossa, muistuuko mieleen teltan pystytyksen niksit, osaammeko pakata mukaan kaiken tarpeellisen? Riittääkö kävelykunto?

Kulkijoiden kunnosta voidaan olla montaa mieltä ja opimme taas jotain uutta – ainakin suunnittelun tärkeydestä lyhyelläkin retkellä. Pakollisina sähläyksinä jätimme vaellusvaatteeni sisältävän kassin kotiin ja pakkasimme mukaan vain vajaan kaasupullon. Aamulla siis ”nautimme” kylmää pikakahvia. Aamupalakokemusta korostivat kylmä tuuli ja sateen ripsautukset, jotka vaihtuivat auringonpaisteeksi heti, kun lähdimme talsimaan Teerisaaresta takaisin kohti pysäköintipaikkaa.

Kyllä retkellä vaan kuitenkin oli mukavaa, eikä vähiten hienojen maisemien vuoksi. Tässä vähän kuvatunnelmia. Suosittelen erittäin lämpimästi tutustumaan maisemiltaan monipuoliseen Teijon kansallispuistoon, joka sijaitsee Salossa. Teijo on vanha retkeilyalue, josta tuli kansallispuisto vuoden 2015 alussa.

Teijon kansallispuisto, Miilunummen pysäköintipaikka

Pysäköintipaikalta Teerisaareen on matkaa vain 2,7 kilometriä. Kansallispuistossa on paljon polkuja ja merkittyjä rengasreittejä.

 

Teijon kansallispuisto, Teerisaari

Yöpymispaikkamme Teerisaari. Perille johtavat pitkospuut suon yli.

 

Tupasvilla

Tupasvillamättäitä kasvoi suolla ihan mattona.

 

Pyöreälehtikihokki

Pitkospuun reunalta silmiini osui harvinaisempiakin kasvituttuja, kuten pyöreälehtikihokki. Se on muuten lihansyöjäkasvi!

 

Raate

Suolla kukki upeasti myös raate. Suurikokoinen ja näyttävä kukka on niin kaunis, että jo sen näkeminen teki retkestä onnistuneen.

 

Teijon kansallispuisto, Sahajärven luontopolku

Teltassa hyvin nukutun yön jälkeen kävimme vielä erikseen ilman rinkkoja kiertämässä Sahajärven luontopolun, jonka lehtomaisemat ruukkitoimintaan liittyvine vanhoine patoineen olisi jo kokonaan toisen blogipostauksen aihe!


2 kommenttia

Viikon villiyrtti: Nokkonen pursuaa voimaa

Tämän kesän ensimmäinen viikon villiyrtti on itseoikeutetusti nokkonen – villiyrttimaailman Velho. Nokkosta käytettyään skeptikkokin alkaa uskoa luonnon parantaviin voimiin. Monipuolisen nokkosen sisältämät aminohapot suojaavat ja vahvistavat kehoa, boostaavat aivoja ja kohentavat mielialaa.

nokkoskori

Nokkosen kivennäisaine- ja vitamiinivarastot ovat huikeat. Nokkosta nauttimalla saat tankattua tehokkaasti muun muassa C-vitamiinia, kalsiumia, piitä, rautaa ja magnesiumia. Toisin sanoen nokkosen käytöstä saattaa seurata ihon, kynsien ja hiusten vahvistumista, yleiskunnon kohenemista, veren hemoglobiinitason nousua, mielialan tasaantumista, parempaa unenlaatua ja jopa allergiaoireiden lieventymistä.

Nokkosta onkin käytetty rohdoksena lähes vaivaan kuin vaivaan. Kasvin kaikkia osia pidetään vahvistavina ja vastustuskykyä lisäävinä. Nokkosta kannattaa nauttia muun muassa alentamaan korkeaa verenpainetta, hoitamaan anemiaa ja edistämään suoliston toimintaa. Ulkoisesti nokkonen lisää pintaverenkiertoa ja hoitaa erilaisia ihovaivoja, ihottumia ja hilseilyä.

Polttava ystävä

Nokkonen on villiyrttiharrastajalle koko kesän ilo. Keruuaika alkaa varhain keväällä, kun pieniä alkuja nousee ylös maasta. Pikkutaimet voi käyttää kokonaan. Vähän vanhemmista nokkosista käytetään lehdet ja ylimmät latvukset, koska varsi muuttuu vanhetessaan puisevaksi. Loppukesästä ja syksyllä ovatkin sitten vuorossa nokkosen siemenet! Myös nokkosen juuria on käytetty muun muassa rohdoksena.

nokkonen_kukkii

Nokkossaaliin voi kuivata, pakastaa tai käyttää tuoreena. Poltinkarvat saa tainnutettua ryöppäämällä eli kiehauttamalla nokkoset pikaisesti tai käyttämällä nokkonen blenderissä, jolloin poltinkarvat rikkoutuvat. Nokkosen mahdollinen nitraattipitoisuus laskee luonnollisesti aurinkoisten päivien myötä. Nokkosapajille kannattaakin rientää aurinkoisena aikana.

Nokkonen on monille lapsuudesta tuttu kasvi ja vain harva on välttynyt kokemasta sen polttavaa sipaisua. Nyt kuitenkin nokkosta kannattaa lähestyä uusin silmin ja kokonaan uusin ottein. Suojaamalla kädet hansikkailla ja käyttämällä saksia, on nokkosten kerääminen helppoa ja nopeaa.

Nokkonen on helppo tunnistaa. Suomen luonnon kasveista valkopeippi muistuttaa jonkin verran nokkosta, mutta onneksi sekään ei ole myrkyllinen. Sillä ei ole poltinkarvoja ja etenkin kukinnot eroavat selvästi ulkonäöltään nokkosesta.

Nokkonen on hyvän makuinen ja sitä on mukava lisätä ruokaan kuin ruokaan. Kuivatun nokkosen voi jauhaa ihan maustemaisen hienoksi, jolloin sitä on helppo sirotella lastenkin aterioihin. Hieno nokkosjauhe sulaa perheen lempikastikkeen sekaan tai muuntuu makoisiksi letuiksi tai vaikka lihapulliksi. Myös siemennäkkäreissä nokkonen on herkullinen lisä. Maku on suorastaan ”rautaisen” hyvä!

Nokkosnäkkäri
(gluteeniton, maidoton, munaton)

2 dl maissijauhoa
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl seesaminsiemeniä
½ dl pellavansiemeniä
½–1 dl kuivattua nokkosrouhetta
½ dl gluteenittomia kaurahiutaleita
¾ dl rypsi- tai oliiviöljyä
½ tl suolaa
2 dl kiehuvaa vettä
Pinnalle: seesaminsiemeniä

  1. Sekoita kaikki ainekset kulhossa sekaisin.
  2. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille mahdollisimman ohueksi levyksi. Ripottele pinnalle see­saminsiemeniä.
  3. Paista 150-asteisessa uunissa 45–50 minuuttia.
  4. Jäähdytä ja murra sopiviksi paloiksi.

(Ohje: martat.fi)

Nokkosen siemenet ovat parasta superruokaa!

Nuorten versojen ja lehtien lisäksi kannattaa opetella keräämään talteen kypsät siemenet, joissa kasvin terveysvaikutukset ovat tiiviissä paketissa! Siemeniä voi sitten nauttia pitkin talvea päivittäin esimerkiksi aamiaisella myslin tai puuron päällä. Ne sopivat hyvin myös vaikkapa sämpylätaikinan joukkoon.

Nokkosen siementen keruun vaiheet:

  • Kypsät siemenet kerätään norkkoineen hansikkaat kädessä.
  • Kuivataan lämpimässä ja ilmavassa paikassa.
  • Kuivatut siemenet sihdataan siivilän läpi, mikä rikkoo poltinkarvat. Norkoista voi hauduttaa vaikka teetä tai tehdä hiuspohjaa vahvistavan hiushuuhtelun.
  • Siivilöidyt siemenet pakataan lasi- tai peltipurkkiin.
  • Valmista!

nokkosen_siemenet

Tutustu myös muihin viikon villiyrtteihin:

Vadelma on yrttiteen aatelinen

Vuodelta 2015:

Vuohenputki on kevään ensi herkku
Koivujen aika on än-nyy-tee-NYT
Isomaksaruoho on kallioiden mehevä vihannes
Poimulehdessä on lempeää voimaa


1 kommentti

Villiyrtit ja vihermehu ne yhteen sopii!

Varoitus! Tämä kirjoitus voi johtaa vakavaan hurahtamiseen. Vihermehut ja villivihannekset muodostavat yhdistelmän, jota on vaikea vastustaa, kun siihen kerran on tutustunut. Onneksi vaikutukset ovat ainoastaan myönteiset! Minä innostuin vihermehuista vuosi sitten, ja nyt olen tartuttanut hurahtamisen eteenpäin.

Annetaan Katjan itse kertoa, kuinka se tapahtui!

”Sain osallistua Kaisa Vermasheinän ja Tara Langen yhdessä järjestämälle Villivihanneksista vihermehuja -kurssille Nuuksiossa. Helatorstain ohjelmaan kuului ensin Kaisan vetämä villiyrttien keruuretki ja sen jälkeen valmistettiin yrteistä vihermehuja Taran kanssa.”

Jos ihmettelet, mikä on vihermehu, lyhyesti sanottuna se on tuoreista kasviksista, juureksista ja hedelmistä tuorepuristettu mehu. Väri ei välttämättä ole vihreä, mutta ideana on käyttää suhteessa enemmän terveellisiä vihanneksia ja vähemmän sokereita sisältäviä hedelmiä. Yleensä mehu tehdään itse kotona joko mehulingolla tai -puristimella.

vihermehukurssi_ryhmä

”Päivä oli kertakaikkisen onnistunut ja innostava. En ollut ennen tätä tilaisuutta ollut kovinkaan kiinnostunut mehujen valmistuksesta. Myönnettäköön, että olin skeptinen koko asian suhteen. Arvomaailmaani kuuluu syödä ruokaa läheltä, enimmäkseen kotimaisia vihanneksia ja hedelmiä sekä käyttää ravintona ensisijaisesti sitä, mitä kukin vuodenaika meille luonnostaan tarjoaa.

Minulla on kokemusta smoothieista, joiden pohjana ovat muun muassa ulkomaiset hedelmät ja kaukomailta matkustaneet superfoodit. Ne sisältävät runsaasti hiilihydraatteja ja se ei ole tuntunut hyvältä. Olin mieltänyt smoothiet ja vihermehut samaan sarjaan, kunnes ajatusmaailmani uudistui tämän kurssipäivän myötä.”

Pidin Juuret maassa -yritykseni kautta ja Taran kanssa Villivihanneksista vihermehuja -kurssin nyt toista kertaa. Molemmilla kerroilla olemme päässeet upeassa säässä keräämään runsaina kasvavia villiyrttejä luonnonläheisissä Hotelli Nuuksion maisemissa.

”Kaisan kanssa aloitettu kierros oli aurinkoinen ja ihana. Paikalle oli kokoontunut pirteä ja motivoitunut opiskelijajoukko. Kaisa huomioi jokaisen osallistujan tarpeet ja tarvittaessa kädestä pitäen antoi selkeitä ohjeita, miten erottaa syötäväksi sopivat villiyrtit muista mahdollisista samannäköisistä lajeista. Reitin varrella pysähtelimme poimimaan oppimiamme yrttejä ja korimme täyttyivät lupaavasti vihreistä herkuista.

Kaisan selkeän villiyrttiopetuksen jälkeen kaikki paikallaolleet voivat luottavaisin mielin jatkaa harrastustaan itsenäisesti. Kokemuksen karttuessa voi laajentaa käyttämäänsä yrttivalikoimaa, kun silmä ja suu tottuvat eri makuihin ja muotoihin.”

vihermehu_puristin

”Yrttiretken jälkeen alkoi Taran mielenkiintoinen puheenvuoro vihermehujen valmistuksesta. Minuun teki vaikutuksen Taran kertomus siitä, minkälainen tie oli johdattanut hänet vihermehujen pariin. Hän on käytännön kokemuksen kautta saanut todeta mehujen parantavan vaikutuksen.

Kun Tara ryhtyi valmistamaan villiyrteistä ja mukana tuomistaan luomukasviksista ja -hedelmistä mehuja mehupuristimellaan, huomasin hämmästyksekseni, että ei mehujen teko ollut lainkaan vaivalloista. Minua miellytti ajatus siitä, että mehuun voi käyttää lähellä tuotettuja kotimaisia raaka-aineita ja hyödyntää kauden kasviksia ja juureksia sekä hedelmiä. Näin keväällä ja kesällä on erityisen ihanaa, kun mehuihin saa voimaa ja oikein kunnon potkua villiyrteistä.

Kun tuli aika saada maistiaisia mehuista…olin myyty. Pidin mausta ja syvän vihreään väriin tottui. Sekoituksissa käytettiin muun muassa vuohenputkea, nokkosta, voikukkaa, selleriä, omenaa, kesäkurpitsaa, inkivääriä ja sitruunaa. Miten ne maistuivatkaan hyvältä ja energisoiva vaikutus tuntui kuin humahduksena kehossa!

Katjan palattua kurssilta muutti hänen keittiöönsä uusi asukas: oma mehulinko. Niin kävi minullekin viime vuonna, ensimmäisen Villivihanneksista vihermehuja -kurssin jälkeen.

”Juon vihannesmehuja yleensä aamuisin ja poimin sekaan villiyrttejä pihaltani. Tara puhui siitä, että vihermehu antaa paljon energiaa ja silti kevyen olon. Voin allekirjoittaa tämän täysin. Oloni ei voisi olla parempi, kun olen juonut aamulla mehun. Vatsa voi hyvin, mikä on minulle ollut aina erityisen tärkeää. Tara puhui siitä, miten ruoansulatuselimistö saa lepoa samaan aikaan kun mehuista imeytyy tehokkaasti voima-aineet kehon käyttöön.”

Kannattaa tutustua Tara Langen Virtaa vihermehuista -verkkokurssiin, jossa tulevat tutuiksi myös mehuihin sopivat villiyrtit.

Oman tarinansa jakoi luonto- ja ympäristöalan opiskelija Katja Markula, joka on touko-elokuussa 2016 työssäoppimassa Juuret maassa -kurssien ja -retkien järjestämisessä. Kiitos Katja!

vihermehukurssi_polku