Juuret maassa

Luonnon antimia ja luonnon tarjoamia elämyksiä


Jätä kommentti

Lähiympäristö hyvinvoinnin lähteenä

Missä on luontoa, siellä on ravintoa ruumiille ja sielulle. Pihat rikkaruohoineen, kaupunkien joutomaat ja luonnonvaraiset metsät – ne kaikki voi nähdä luonnon aarreaittana. Vihreiden alueiden terveysvaikutuksista pääsevät nauttimaan kaikki niissä oleskelevat.

Luonto- ja ympäristöalaa opiskeleva Maria kertoo, miten hänen näkökulmansa lähiluontoon on muuttunut.

pihlaja-marja

Villikasveista välittyy luonnon elinvoima

“Olen luonnonvaratuottajaopintojeni aikana löytänyt uudenlaista näkökulmaa luonnonkosmetiikkaan sekä villikasvien käyttöön. Kaupasta ostettavat vihannekset ja kosmetiikkatuotteet ovat saaneet houkuttelevamman vaihtoehdon, kun olen tutustunut siihen, miten luonnonvaraisia kasveja voi käyttää.

Nykyisin minulle on arjen ylellisyyttä, kun voin käydä keräämässä kasveja suoraan lähiympäristöstäni ja pihaltani. Näitä luonnonvaraisia kasveja, joista osaa myös rikkaruohoiksi kutsutaan, löytyy laaja lajikirjo. Jokaisella lajilla on omanlaisensa ominaisuudet.

Keräilyvietti kasvaa kerätessä ja vastaan voi tulla mielenkiintoisia yllätyksiä. Luonnonvaraiset kasvit kasvavat ajallaan ilman, että minun tarvitsee huolehtia kylvämisestä ja istutuksesta.”

kastehelmet-lehdella

Puutarhan eri osat ovat kuin huoneita, joissa on oma tunnelmansa

”Nykyisin katselen omaa pihaani tarkemmin silmin. Sen myötä muun muassa ruohonleikkuu puutarhassani on hiukan monimutkaistunut: kun huomaan lajien kirjon, haluan pitää huolta siitä, että niiden kasvustot pysyvät voimissaan. Näin puutarhaani on muodostunut luonnonvaraisten kasvien saarekkeita.

Nämä eri villikasvit ovat nyt osa puutarhani antimia, joita luonto saa hoitaa ja ylläpitää. Kun lajien kirjo on runsas, ei mikään laji pääse leviämään valtoimenaan ja valloittamaan yksipuolisesti puutarhaa. Kasvit pitävät keskenään tasapainoa yllä monimuotoisessa puutarhassa, jolloin puutarhan hoitaminen loppujen lopuksi helpottuu. Monimuotoisuus luo kauneutta. Puutarhassa täytyy mielestäni olla jäljellä myös luonnonvaraista ja villiä, joka pitää puutarhan elävänä.”

Aistit herkistyvät ja aktivoituvat luonnossa

“Kaupungeissa joutomaat ovat puistojen ja viheralueiden ohella tärkeitä alueita, sillä monet joutomaat ovat kasvustoltaan monipuolisempia kuin hoidetut viheralueet. Koen että tällaiset alueet antavat tilaa ajatuksille ja oleskelulle rakennetun ja raamitetun keskellä. Joutomaat ovat valitettavasti häviävä luonnonvara, kun maankäyttöä tehostetaan kaupunkialueilla.

Joutomailla tunnen usein maanläheisyyttä ja rauhaa. Niillä tuntuu kuin aika olisi pysähdyksissä. Ne ovat unohtuneita alueita kaupungin keskellä tai reunoilla. Sellaisilla alueilla on helppo pysähtyä hetkeksi vain olemaan ja aistimaan ympäristöään.”

maitohorsma-torrottaja

Kosketus luontoon vahvistaa immuunipuolustusta

”Viime aikoina on alettu käyttämään esimerkiksi metsää osana hyvinvoinnin palveluita: on metsäterapiaa ja metsäkylpyjä. Jo lyhyenkin oleskelun luonnon keskellä on todettu vaikuttavan fysiologiaan tasapainottavasti monella tasolla.

Monien tutkimusten mukaan bakteerikirjon ajatellaan olevan yhteydessä immuunipuolustukseen, sekä siihen liittyviin autoimmuunisairauksiin. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että sisäinen ja ulkoinen bakteerifloora ovat merkityksellisessä osassa terveytemme tasapainossa ja sen monipuolisuudesta täytyisi pitää huolta. Länsimaisen ja luontaisemmassa ympäristössä elävän ihmisen bakteerikirjossa on havaittu olevan selviä eroja. Kaupungistuminen on kaventanut bakteerien lajimäärää elimistössä.

Luonnossa kannattaa siis möyriä ja kerätä raaka-aineita suoraan ruokaansa ja näin ylläpitää hyödyllistä bakteerikantaa elimistössä. Suoliston bakteerien on huomattu olevan yhteydessä hermoston välittäjäaineiden toimintaan eli myös tätä kautta mielen hyvinvointiin.”

Teksti ja kuvat: Maria Korpi-Anttila

Vieraskirjoittaja Maria Korpi-Anttila on luonnonvaratuottajaopiskelija ja kurssittaja, joka on ollut kesäkauden 2016 työssäoppimassa Juuret maassa – kurssien ja retkien järjestämisessä.

lehtikuusi-portti


Jätä kommentti

Muistojen silta kesäiseen Lappiin – katso video Utsjoen retkeilyreitiltä

Palaan tuon tuosta muistoissani heinäkuiselle Lapin vaellusretkelle. Tuttujen jakamat ruskakuvat pohjoisesta nostattavat Lapin kuumetta. Kuinka mielelläni tallaisinkaan nyt ruskan värittämällä paljakalla, auringon lämmittäessä poskia ja kirpeän tunturituulen tuivertaessa tukkaa…

Tällä erää minun on kuitenkin tyydyttävä kuvien ihailuun ja omien muistojeni vaalimiseen. Kokosinkin pienen tunnelmavideon omalta kesäiseltä reissultamme Utjoen retkeilyreitille.

Kirjoitin retkestämme jo aiemmin blogiin jutun Lapin lumoissa – vaelluksella Utsjoen retkeilyreitillä.

Pidin retkellä myös päiväkirjaa. Alla muutamia muistiinpainuneita hetkiä ja ajatuksia.

Aina retkeily ei ole ruusuilla tanssimista. Niinkuin retkemme alkuhetkillä lähtiessä Utsjoen luontotuvalta.

”Alkumatka meni täysin sisulla. Ensimmäinen kilometri oli silkkaa jyrkkää nousua. Päälle hyttyset, joita oli melko paljon, lämmittävä aurinko ja painavat rinkat. Rinteen päältä, Galgojohkavarrin eli -vaaran laelta, aukesi kaunis näkymä Tenojokilaaksoon ja Norjan puolelle. Se oli ensimmäinen palkkio kiipeämisestä. Mitä liikkui päässä ensimmäisen kilometrin matkalla? Kyllä ihminen on tyhmä.”

Pysähtyminen pienten ilojen ja suurten maisemien äärelle tekee retkeilystä mielekästä.

”Lammella syötiin nuudelilounas. Alkoi tuntua siltä, että on perillä. Avarat ja kauaskantavat paljakkamaisemat olivat sitä, minkä takia tänne oli tultu. Kulku jatkui vähän kevyemmällä askeleella.”

”Ilot on retkellä pienet. Hyttyshelvetin keskellä pieni hengähdyksen mittainen itikaton hetki. Soliseva puro. Lämmin nuudeliateria ja nuotion tuoksu. Toisaalta kokemukset ovat suuria. Maisemat jaksavat hämmästyttää. Mietinkin tänään, että tämän homman juju on siinä, että pääsee näkemään maisemia paikkoihin, joihin on mahdollista päästä vain kauramoottorin voimalla.”

Säällä on retken onnistumiseen iso vaikutus. Olosuhteiden kokeminen on tietysti elämys sekin – kunhan ei sada kokoajan!

”Aamupalalla Härkävaaran nuotiopaikka kylpi auringossa, vaikka vielä illalla ennuste näytti sadetta aamuksi. Tällä retkellä onkin tullut muistutuksia siitä, että ei kannata luottaa enusteisiin – eikä ainakaan jättää retkeä tai ulkona yöpymistä tekemättä sen takia, että ennustetaan pientä sadetta.”

utsjoki-yoton-yo


Jätä kommentti

Villiä luonnonkosmetiikkaa itse tehden – shampoo, hoitoaine ja kosteusvoide

Eräänä heinäkuun päivänä päätin pistää kesämökillä pystyyn luonnonkosmetiikkaverstaan. Olen valmistanut parin vuoden ajan lähes kaiken päivittäiskosmetiikkani itse: kosteusvoiteet, saippuat, shampoot ja hoitoaineet. Aineiden tekeminen on mielestäni hauskaa, mutta aina sille ei tahdo löytyä aikaa. Lomapäivänä päätinkin varata puuhaan kunnolla aikaa ja otin samalla kertaa työn alle shampoon, hoitoaineen ja kosteusvoiteen.

Yrttihaudukkeet

Sitruunamelissan ja nokkosen lehdet hautuvat erilllisissä astioissa.

Homma alkoi sillä, että valitsin keväällä ilmestyneestä kirjastani Lempeää kauneutta luonnosta sopivat ohjeet. Oli muuten aika näppärää valmistaa tuotteita omien kirjaan kirjattujen ohjeideni perusteella!

Yrttejä pihamaalta, erityisaineksia verkkokaupoista

Olin jo aiemmin kotona pakannut mukaani sopivia raaka-aineita. Muunsin ohjeita hieman sen mukaan, mitä kotoa löytyi. Juuri tällä idealla laadin kirjaan muunneltavat perusohjeet – niitä voi muokkailla tosi vapaasti oman pään mukaan.

Päätin laittaa sekä hoitoaineeseen että kosteusvoiteeseen kookosöljyä, koska sitä oli runsaasti. Seuraavaksi mietin, millaisia yrttihaudukkeita haluaisin tuotteissa käyttää. Kasvit tekevät luonnonkosmetiikasta villiä – ja tietysti se, että itsetehtyyn kosmetiikkaa voi käyttää luovuutta – onhan se nyt aika villiä ja vapaata kaupan hyllyjen antimiin verrattuna!

Kesällä kannattaa tietysti kerätä tuoreita yrttejä ja kukkia, ja muina vuodenaikoina voi sitten turvautua kuivattuihin kasveihin. Hiuksia ja päänahkaa hoitava nokkonen oli helppo valinta, sitä kun kasvoi pihamaan liepeillä paljon. Yrttimaalla rehotti sitruunamelissa, ja ajattelin, että sen rauhoittavat ominaisuudet sopivatkin kosteusvoiteeseen hyvin. Nokkosesta ja sitruunamelissasta tein yrttihaudukkeet (yhtä kuin yrttitee) aineiden pohjaksi.

Kasvien vaikutuksia aineisiin saan myös eteerisistä öljyistä ja kasviöljyistä, joista pääasiallinen oli tällä kertaa valitsemani kookosöljy.

Digitaalinen vaaka on raaka-aineiden mittauksessa hyvä apuväline.

Digitaalinen vaaka on raaka-aineiden mittauksessa hyvä apuväline. Tässä mitataan emulgointiainetta.

Aineisiin tarvitaan toki myös muutakin kuin luonnon antimia ja suoraan kasveista tislattuja eteerisiä öljyjä ja kasvien siemenistä puristettuja kasviöljyjä. Shampoon sekoitan valmiista puhdistavasta aineesta nimeltään Plantapon, joka on luonnonkosmetiikkaan sertifioitu ja biohajoava raaka-aine. Lisäksi tarvitaan geeliä muodostavaa, sakeuttavaa ainetta, esimerkiksi ksantaanikumia.

Aina puhdistavaa ainetta valmistaessani tarkistan valmiin tuotteen pH-arvon, joka ei saisi olla liian emäksinen. Käytän summittaisen arvon antavaa mittasysteemiä, jonka tarkkuus on ihan riittävä, kun valmistan tuotteita vain itselleni kotikäyttöön.

Shampoo on sopivan hapan, kun pH on noin 5.

Shampoon pH on sopivan hapan. Ihon oma pH on 5,5.

Hoitoaineeseen ja kosteusvoiteeseen sen sijaan tarvitaan yrttihaudukkeen ja kasviöljyjen lisäksi emulgointiainetta, joka muodostaa näistä erilaisista olomuodoista – neste ja öljy – tasaisen seoksen. Emulgointiaineena käytän oliiviöljystä prosessoitua Olivem 1000 -nimistä ainetta, joka on myös ekosertifioitu.

Lisäksi käytän säilöntäainetta (yleensä Rokonsal-merkkistä), jonka avulla kaikki valmistamani aineet säilyvät hyvinä pitkään – tämä on minulle tärkeää, koska käytän kosmetiikkaa suhteellisen vähän, eikä minulla olisi edes aikaa valmistaa sitä joka viikko!

Emulsiovoiteen tasaisen koostumuksen saavuttaminen vaatii pitkäjänteistä sekoittamista.

Emulsiovoiteen tasaisen koostumuksen saavuttaminen vaatii pitkäjänteistä sekoittamista.

Tuotteiden valmistamiseen meni yhteensä aktiivista aikaa muutamia tunteja – ja välissä ehti hyvin leikittää sukulaisten lapsia ja juoda kahvia mökin pihamaalla!

Koska aineet ovat heti valmiita, sain illalla ottaa ne testiin rantasaunalla. Ihan parasta!

Kurssien ja kirjan avulla pääsee alkuun

Kannustan kokeilemaan luonnonkosmetiikan valmistamista, jos se vain sinua yhtään kiinnostaa. Se ei ole todennäköisesti niin vaikeaa kuin kuvittelet. Apua aloittamiseen saat kirjasta Lempeää kauneutta luonnosta, jonka voi tilata suoraan minulta tai ostaa vaikkapa Akateemisesta kirjakaupasta. Kosmetiikan erityisainesosia ja muita raaka-aineita myyvät muun muassa Saippuapaja ja  Limepop.

Pidän satunnaisesti kursseja luonnonkosmetiikan valmistamisesta. Ajantasaiset tiedot kursseista ja työpajoista löydät Kurssit-sivulta.

kosmetiikka_tuotteet


1 kommentti

Lapin lumoissa – vaelluksella Utsjoen retkeilyreitillä

Hankin tänä keväänä uuden passin ja hämmästyksekseni huomasin, että edellisestä ulkomaan matkastani oli aikaa kolme ja puoli vuotta. Viime vuodet on lomailtu kotimaassa, kun kuuluisa Lapin hulluus on vähä vähältä iskenyt minuun ja puolisooni.

Ensin tehtiin automatka, joka ylsi Kuusamoon. Seuraavana vuonna karautettiin pohjoisimpaan Lappiin saakka, mutta maisemia katseltiin lähinnä auton ikkunasta. Viime kesänä teimme ensimmäisen vaelluksemme Hetta-Pallas-reitillä ja tänä vuonna suuntasimme kesä-heinäkuun vaihteessa Utsjoen retkeilyreitille, joka kulkee osittain Paistunturin erämaasssa.

Näkymiä Roavvoaivin rinteeltä Norjan lumihuippuisille vuorille saakka.

Näkymiä Utsjoen retkeilyreitin varrelta, Roavvoaivin rinteeltä Norjan lumihuippuisille tuntureille saakka.

Miksi tunturit kutsuvat?

Jokin saa vuosikymmenestä toiseen ihmiset luopumaan kaupunkielämän mukavuuksista ja kantamaan selässään monen päivän tai jopa viikon tarpeet asumuksesta lähtien. Vielä kun heitetään päälle Suomen kesän arvaamattomat kelit ja itikkavitsaukset, tulee mieleen, että kyllä sitä ihminen lomastaan paljon helpommallakin pääsisi.

Omalta osaltani uskon, että tässä ristiriidassa piilee Lapin lumon ydin. Lapin erämaat tarjoavat edelleen nykyaikana mahdollisuuden irtautua modernin elämän mukavuuksista. Näkökentän täydeltä tuntureita ja korvia hivelevää hiljaisuutta – täydellistä vastapainoa kaupungin sykkeelle. Maisemaan ja olotilaan päästäkseen ihmisen on nähtävä hieman vaivaa.

On otettava muutama askel syrjään pikitieltä. Kun askelia kertyy vähän enemmän, fyysisen rasituksen kokeva ruumis ja kulkemisen rytmiin keskittyvä mieli ottavat etäisyyttä arkeen.

Utsjoen retkeilyreitti

Merkityllä reitillä mieli keskittyy seuraavaan askeleeseen. Katse kulkeutuu vuorotellen lähelle ja kauas.

Utsjoen retkeilyreitti. Kuva: retkikartta.fi

Utsjoen retkeilureitin varrella on yksi autiotupa ja kaksi kotaa. Teltan saa alueella pystyttää vapaasti, mihin haluaa. Kuva: Retkikartta.fi

Tietysti tärkeä osa Lapin lumoa ovat sen maisemat. Pohjoisen kansallispuistoissa ja laajoilla erämaa-alueilla on ainutlaatuisia luonnonmaisemia. Tämän kesän retkellämme saimme huomata, että kovin syvälle erämaahan ei tosiaankaan tarvitse talsia löytääkseen rauhaa ja kauaskantavia erämaisia maisemia. Kulkemamme Utsjoen retkeilyreitti on nimittäin vain 35 kilometriä pitkä rengasreitti. Useimmat kiertävät sen luultavasti muutamassa päivässä, mutta meillä oli reilusti rennompi tahti. Ja sehän sopi. Päivässä kuljettuja kilometrejä kertyi keskimäärin kahdeksan.

Jäi paljon aikaa maisemien ihailuun ja muihin puuhiin – omalta osaltani valokuvailuun ja kasvien tutkimiseen – ja tietysti vain oleskeluun ja nuotion ääressä istuskeluun. Totuuden nimissä oma kuntoni ei painavan rinkan kanssa olisi kovin paljon pidempiin päivämatkoihin riittänytkään.

Kukkinut uuvana Utjoen retkeilyreitillä.

Pitkälle kantavien maisemien lisäksi minua kiehtovat minimaisemat. Tämän asetelman muodostavat jo kukintansa päättänyt tunturikasvi uuvana (Diapensia lapponica) ja kiven pinnassa kasvavat jäkälät.

Tunturikoivu

Tunturikoivut kuuluvat niihin Lapin kasveihin, joita ei eteläisessä Suomessa pääse näkemään.

Halvat on huvit

Vaellusreissulla ajanvietteet ja huvit ovat yksinkertaisia. Mukana ei jaksa kantaa kovin monimutkaisia viihdykkeitä. Minun painavin harrastusvälineeni oli tunturikasvio ja siitä olikin paljon iloa.

Television korvaa elävä tuli. Onneksemme alkukesä oli ollut sateinen, joten metsäpalovaroitusta ei ollut ja totuttelimmekin keittelemään vedet ruokia ja lämpimiä juomia varten tulella. Jokailtainen illanviettomme muodostui kiireettömästä tulilla istuskelusta, tulen syöttämisestä ja kohentelusta.

Vaikka heinäkuiset illat ovat vielä keskiyön auringon valaisemia, on tulta mukava katsella. Se on myös käytännöllinen, koska se pitää hyttyset ja muut itikat loitolla. Metsähallituksen huoltamilla tulipaikoilla nuotiopuut ovat pilkkomista vailla valmiina. Upeaa, ilmaista palvelua retkeilijöille!

Tulisija nuotiopaikalla Utsjoen retkeilyreitillä

Osalla Utsjoen retkeilyreitin nuotiopaikoista on tulisijoja, joiden ansiosta tulenteko onnistuu tuulisellakin kelillä.

Virtaavat vesi Utsjoen retkeilyreitillä

Virtaavat tunturien vedet ovat juomapaikkoja ja ylellisiä kylmävesikylpylöitä.

Upeita maisemia on maailman joka kolkassa, mutta Lapissa minua puoleensa vetää vielä yksi poikkeuksellinen tekijä. Rauha. Ei Suomen mainostaminen rauhallisena ja hiljaisena matkailumaana ole lainkaan liioittelua. Utsjoen retkeilyreitillä oli välillä uskomatonta ajatella, että saimme olla kesä-heinäkuun vaihteessa, kesälomasesongin aikana täysin kaksi tässä upeassa paikassa!

Utsjoen retkeilyreitti

Ei ristin sielua. Kuuden päivän aikana tapasimme Utsjoen retkeilureitillä neljä muuta retkeilijää tai seuruetta.

Ajankohdasta ja paikasta riippuen voi toki Lapin vaellusreiteillä olla omanlaistaan ruuhkaakin. Omaa rauhaa kaipaavalle löytyy kuitenkin vaihtoehtoja. Jos sietää hyttysiä ja mäkäräisiä, on kaikilla reiteillä heinäkuussa varmasti vähemmän väkeä kuin ruska-aikaan. Oma lukunsa ovat tietysti tallattujen ja merkittyjen polkujen ulkopuoliset erämaat, jotka tarjoavat suunnistustaitoisille lukemattomia vaihtoehtoja!

Retkeilykokemuksemme karttui tämän kesän retkellä rutkasti. Varmuus omista taidoista kasvaa joka retkellä. Ehkä seuraavalla retkellämme suuntaammekin jo polulta omille reiteillemme.

Se on varmaa, että tunturit kutsuvat jälleen ensi kesänä.

Lue lisää Utsjoen retkeilyreitistä:
Luontoon.fi: Utsjoen alueen reitit
Retkipaikka: Lasten kanssa Utsjoen retkeilyreitillä

Kuoppilasjärven autiotupa

Kuoppilasjärven autiotupa oli reittimme kaukaisin kohta, josta rengasreitti suuntautui takaisinpäin. Sateenkaari piirtyi yöttömän yön taivaalle.

Härkävaaran nuotiopaikka

Härkävaaran nuotiopaikalla vietimme retken viimeisen illan ja telttayön – sadetta ennustettiin, mutta aurinkoa saatiin.


7 kommenttia

Hehkeän vehreitä tunnelmia kevään ja alkukesän kursseilta

Kesäkauden 2016 Juuret maassa -kurssit ovat vierähtäneet yli puolenvälin, vaikka eletään vasta juhannusviikkoa! Niin kevätpainotteinen on villiyrttien kausi. Elokuussa paneudutaan vielä luonnon kasvien käyttöön kauneudenhoidossa keskiviikkoretken ja sunnuntain mittaisen kurssin verran. Luonto kukoistaa myös loppukesällä.

Voit varata oman paikkasi kursseille täältä.

Ja onhan loppukesällä muutakin innostavaa tiedossa: muun muassa Magnesia Festival, jolla ohjaan työpajan Suomen luonnon voimakasveista.

Elokuun lempeitä tunnelmia ja uusia innokkaita kurssilaisia odotellessa on kiva katsoa, millaisia ovat olleet tähänastisen Juuret maassa -kurssikauden mieleenpainuvimmat hetket.

Koivujen silmut olivat hädin tuskin avautumassa hiirenkorville, mutta helle jo hehkui toukokuun alussa Villiyrteistä vihermehuja -kurssilla. Kurssilla opeteltiin kädestä pitäen muun muassa vuohenputken tuntomerkit. Ja innostuttiin vihermehuista! Yhden hurahtaneen tarinan voit lukea täältä.

Kasvien tunnistusta Juuret maassa -kurssilla. Kuva: Katja Markula

Vuohenputken tunnistusta Juuret maassa -kurssilla. Kuva: Katja Markula

Kaisa Vermasheinä kerää vuohenputkea. Kuva: Katja Markula

Toukokuussa tehtiin myös kosmetiikkaa työpajassa, jossa nokkoshaudukkeesta kehittyi lopulta mintuntuoksuista jalkavoidetta. Raija Kivimetsän kokemuksia työpajasta voit lukea Hortoilu.fi-blogista.

Nokkoshaudukkeen siivilöinti. Kuva: Maria Korpi-Anttila

Kesäkuun Juuret maassa -kurssilla tutustuttiin luonnonkasvien terveysvaikutuksiin ja valmistettiin muun muassa nokkostinktuuraa eli -alkoholiuutetta. Viherjauheen valmistaminen kuivatuista yrteistä onnistuu vauhdikkaasti tavallisella tehosekoittimella tai blenderillä.

Nokkostinktuura eli nokkosuute

Viherjauheen teko blenderissä

Olen saanut solmia kevään aikana hienoja yhteistyökuvioita. Hotelli Nuuksion tiloissa ja luonnonläheisissä maisemissa olen päässyt järjestämään kursseja ja retkiä. Partioaitan myymälöissä pidin 365-klubi-iltoja, joissa tehtiin kosmetiikkaa ja maisteltiin yrttiteetä.

Partioaitan klubi-ilta luonnonkosmetiikasta

Suomen ladun ja Partioaitan naisten retkeilykurssilla  ohjasin Nuuksion upeissa maisemissa villiyrttiretken ja tietoiskun luonnonkosmetiikan valmistamisesta. Kesäkuun keli oli viileä ja sateinen, mutta se ei kurssilaisia lannistanut!

Kosmetiikkatyöpaja Nuuksiossa

Niin, ja ilmestyihän minulta keväällä kirjakin! Lempeää kauneutta luonnosta on pitänyt minut kiireisenä ja tuonut paljon iloa muun muassa saamieni ihanien lukijapalautteiden ansiosta.

Lempeää kauneutta luonnosta -kirja, koivu ja poimulehti.

Keväällä avukseni siunaantui kaksi työssäoppijaa, luonnonvaratuottajiksi opiskelevat Maria ja Katja. Heistä on ollut iso apu. Ja on ihanaa jakaa yrittäjän hetkiä ja aatoksia välillä jonkun muunkin kuin puolisoni kanssa – joka uskomattomalla tavalla jaksaa kuunnella, tukea ja tarvittaessa neuvoa joka käänteessä!

Jo kuluneeseen villiyrttien satokauteen on mahtunut paljon upeita kohtaamisia, hienoja hetkiä luonnossa ja uuden oppimisen oivalluksia – kiitos kaikille Juuret maassa -polulleni kevään ja alkukesän aikana ristenneille.

Juuret maassa lomailee juhannukselta lähtien heinäkuun loppuun saakka. Toivottavasti tavataan elokuussa tai myöhemmin!

Aurinkoisin kesätoivotuksin,
Kaisa


4 kommenttia

Viikon villiyrtti: Vadelma on yrttiteen aatelinen

Vadelman marjat ovat Suomen luonnon marjabuffetissa maun puolesta omaa luokkaansa. Herkut pitää ansaita, sillä poimijan kiusana ovat niin vadelman piikit, paarmat kuin keskikesän hellekin – vadelma kun kasvaa usein avoimilla, paahteisilla paikoilla.

Villiyrttinä vadelma sopii etenkin teeksi. Sen lehdistä saa joko tuoreena tai kuivattuna maistuvaa yrttiteetä ihan yksinään tai muihin luonnonyrtteihin sekoitettuna. Vadelmalla on myös monipuolisia rohdosvaikutuksia.

Vadelman lehti ja nuppu. Kuva: Maria Korpi-Anttila

Lehtiä ensimmäisenä vuonna, marjoja toisena

Vadelma (Rubus idaeus) viihtyy muun muassa ojien ja metsien reunustoilla, kallioilla sekä ravinteikkailla joutomailla. Se on pioneerilaji, joka valtaa alaa ensimmäisten joukossa hakkuuaukioilla. Vadelma on Suomessa yleinen Oulun korkeudelle saakka.

Kasvin maanpäällinen osa on kaksivuotinen ja juurakko monivuotinen. Ensimmäisen vuoden versot ovat haarattomia ja niiden varsi on vihreä, syksyä kohti puutuva. Toisena kesänä varret haaroittuvat. Versot kukkivat ja tuottavat marjoja vasta toisen vuoden kesällä ja kuolevat syksyllä.

Ensimmäisenä vuoden versoista on hyvä poimia lehtiä. Marjominen ei häiriinny, ja ensimmäisen vuoden lehdet ovat usein myös paljon suurempia kuin toisen. Lehtiä on syytä poimia sieltä täältä ja jättää jokaiseen versoon lehtiä, joiden avulla kasvi kerää voimia seuraavaa vuotta varten. Vadelmanlehtien keruuaikaa on ensimmäisen vuoden versoista koko kesän, toisen vuoden versoista paras aika on kukintaan saakka.

Vadelman raakileita

Raskausajan teeksi ja kasvovedeksi

Vadelma on turvallinen rohtokasvi, josta voi käyttää lääkinnällisesti sekä lehtiä että marjoja. Lehdet sisältävät parkkiaineita, jotka sisäisesti nautittuina supistavat limakalvoja ja muun muassa parantavat ripulia. Vadelmalehtiteen sanotaan rauhoittavan mieltä ja sopivan erityisen hyvin iltateeksi.

Vadelmanlehtiteetä voi käyttää myös kivuliaisiin kuukautisiin ja raskauden aikana rentouttamaan kohdun lihaksia. Vadelmanlehtiteetä tulee kuitenkin käyttää raskauden aikana oman harkinnan mukaan, sillä sen kemiallista koostumusta ei tunneta vielä riittävästi. Sitä suositellaan käytettäväksi aikaisintaan neljännestä raskauskuukaudesta alkaen.

Vadelman marjoja on käytetty kovaan vatsaan, sekä hiostavana ja puhdistavana vilustumiseen. Marjat sisältävät kivennäisaineita, mineraaleja, C-vitamiinia, folaattia ja ellagitannineja. Ellagitanniinien sanotaan olevan hyödyllisiä suoliston bakteerikannalle.

Vadelmanlehdistä tehty yrttitee on kasvovetenä supistava. Vadelma pehmittää ihoa ja helpottaa ihoärsytystä. Myös marjoja voi käyttää kauneudenhoidossa; survotuista marjoista voi tehdä vaikkapa kasvonaamion. 

Vadelman lehtiä

Kurkkaa lehden alle!

Vadelma on helppo tunnistaa marjojen ja piikikkään varren perusteella. Joskus ensimmäisen vuoden versot voivat kuitenkin aiheuttaa hämmennystä, varsinkin ennen kuin niihin kehittyy piikkejä. Silloin on parasta kurkata lehden alapinnalle: se on selvästi harmaan vaalea.

Tuntomerkit: Vadelma on juurivesallinen pensas, jonka lehdet ovat 2-3 parisia, soikeita ja terävähampaisia, alta valkohuopaisia. Kukka on pieni, valkoinen, viisiterälehtinen, jossa on paljon heteitä ja erillisiä emejä. Hedelmä on punainen, joskus keltainen tai kellanvalkoinen kerrannaisluumarja.

Lisätietoa vadelmasta:

Yrttitarha
Arktiset aromit
Luontoportti

Tutustu myös aikaisempiin viikon villiyrtteihin:

Nokkonen pursuaa voimaa

Vuodelta 2015:

Vuohenputki on kevään ensi herkku
Koivujen aika on än-nyy-tee-NYT
Isomaksaruoho on kallioiden mehevä vihannes
Poimulehdessä on lempeää voimaa

 

Vadelmapensas. Kuva: Maria Korpi-Anttila

 


Jätä kommentti

Yöretkellä Teijon kansallispuistossa

Kävimme viikonloppuna jo toista kertaa yöretkellä Teijon kansallispuistossa. Viime vuoden kevään tavoin kohteeksi valitsimme Teerisaaren ja teltankin pystytimme samaan hyväksi havaittuun paikkaan – kai tämä on siis jo perinne!

Merkitty reitti Miilunummen pysäköintipaikalta Teerisaareen kulkee enimmäkseen sekametsässä.

 

Ajatuksena oli tehdä lyhyt koeretki ennen pidempää Lapin vaellusta, jolle meidän on tarkoitus lähteä myöhemmin kesällä. Ovatko varusteet talven jäljiltä kunnossa, muistuuko mieleen teltan pystytyksen niksit, osaammeko pakata mukaan kaiken tarpeellisen? Riittääkö kävelykunto?

Kulkijoiden kunnosta voidaan olla montaa mieltä ja opimme taas jotain uutta – ainakin suunnittelun tärkeydestä lyhyelläkin retkellä. Pakollisina sähläyksinä jätimme vaellusvaatteeni sisältävän kassin kotiin ja pakkasimme mukaan vain vajaan kaasupullon. Aamulla siis ”nautimme” kylmää pikakahvia. Aamupalakokemusta korostivat kylmä tuuli ja sateen ripsautukset, jotka vaihtuivat auringonpaisteeksi heti, kun lähdimme talsimaan Teerisaaresta takaisin kohti pysäköintipaikkaa.

Kyllä retkellä vaan kuitenkin oli mukavaa, eikä vähiten hienojen maisemien vuoksi. Tässä vähän kuvatunnelmia. Suosittelen erittäin lämpimästi tutustumaan maisemiltaan monipuoliseen Teijon kansallispuistoon, joka sijaitsee Salossa. Teijo on vanha retkeilyalue, josta tuli kansallispuisto vuoden 2015 alussa.

Teijon kansallispuisto, Miilunummen pysäköintipaikka

Pysäköintipaikalta Teerisaareen on matkaa vain 2,7 kilometriä. Kansallispuistossa on paljon polkuja ja merkittyjä rengasreittejä.

 

Teijon kansallispuisto, Teerisaari

Yöpymispaikkamme Teerisaari. Perille johtavat pitkospuut suon yli.

 

Tupasvilla

Tupasvillamättäitä kasvoi suolla ihan mattona.

 

Pyöreälehtikihokki

Pitkospuun reunalta silmiini osui harvinaisempiakin kasvituttuja, kuten pyöreälehtikihokki. Se on muuten lihansyöjäkasvi!

 

Raate

Suolla kukki upeasti myös raate. Suurikokoinen ja näyttävä kukka on niin kaunis, että jo sen näkeminen teki retkestä onnistuneen.

 

Teijon kansallispuisto, Sahajärven luontopolku

Teltassa hyvin nukutun yön jälkeen kävimme vielä erikseen ilman rinkkoja kiertämässä Sahajärven luontopolun, jonka lehtomaisemat ruukkitoimintaan liittyvine vanhoine patoineen olisi jo kokonaan toisen blogipostauksen aihe!