Juuret maassa

Maanläheistä elämää kaupungin laidalla ja koulutusta luonnon antimien hyödyntämisestä.


4 kommenttia

Syötävät Suomen luonnon marjat – täydellinen lista!

Kuinka monta Suomen luonnossa kasvavaa, syötävää marjaa sinä osaisit luetella? Viidestä kymmeneen lajia tulee mieleen varmaan aika helposti. Jos pääset lähelle kahtakymmentä, olet jo aika kasvitietäjä.

Aho- eli metsämansikka.

Metsämansikka tuttujen kesken, virallisesti ahomansikka.

Ajatus tuli mieleeni tuijotellessani kesämökin seinällä olevaa, Suomen luonnon marjoja kuvaavaa julistetta. Kokeilin huvikseni listata mielessäni syötäviä luonnonmarjoja. Pääsin aika pitkälle, mutta sitten tyssäsi. Siirryin tietokoneen ääreen ja sain eteeni lukeman: Suomessa kasvaa 37 syötävää luonnonvaraista marjalajia. Yllättävää, eikö totta?

Tavallisimmin kerättäviä ja käytettäviä marjoja on parikymmentä.

Luku on peräisin kirjasta Luonnonmarjat. Käytännössä Suomen luonnon marjojen määrittely ei ole kuitenkaan ihan yksiselitteistä. Luonnossa kasvaa paljon lajeja, jotka eivät sinne alunperin kuulu, vaan ne ovat karanneet puutarhoista tai viljelyksiltä. Jotkut alkuperäiset luonnon kasvimme taas esiintyvät hyvin harvinaisina tai vain pienessä osassa maata, usein Ahvenanmaalla. Mitkä kaikki lasketaan mukaan?

Päätin tehdä listan, johon kelpuutan mukaan ihan kaikki Suomen luonnossa eli puutarhojen ja viljelysten ulkopuolella ilman ihmisen apua kasvavat syötävät marjakasvit. Niitä kertyi yhteensä 48 lajia.

Tästä voisi kehittää todellisen MarjaGO:n. Kuka on ensimmäisenä maistanut kaikkia!

puolukan marjoja

Puolukka on Suomen luonnon marjoista satoisin. Sitä kypsyy vuosittain yli 250 miljoonaa kiloa.

Listaukseni perustuu luonnontuotealan yhdistyksen Arktiset aromit listaan, jota olen täydentänyt muun muassa luontoon levinneillä lajeilla. Jos muuten et malta lukea koko tekstiä, lopusta löydät marjat numeroituna listana. Lista ei ehkä vieläkään ole täydellinen: luontoon karanneita marjakasveja saattaa puuttua.

Muistettava on, että luonnossa kasvaa myös myrkyllisiä marjoja, joista osa on tappavan myrkyllisiä. Mitä tahansa marjoja ei siis pidä mennä maistelemaan!

Aloitetaan lista helpoista ja tutuista metsämarjoista.

Mustikka, puolukka, aho- eli metsämansikka, vadelma. Kaikki ovat näitä syöneet ja useimmat varmaan jopa itse poimineet. Herkullisia luonnonmarjoja ovat myös lakka, karpalo, juolukka, variksenmarja ja mesimarja.

marja-juolukka

Juolukan marja muistuttaa mustikkaa. Eroja kasveilla kuitenkin on, joten tunnistus on helppo!

Pensaissa ja puissakin kasvaa syötäviä marjoja: tyrni, pihlaja, kataja.

Katajanmarjat ovat kylläkin varsinaisesti käpyjä. Pihlajapuita kasvaa Suomessa itseasiassa useita lajeja: se tavallinen on toiselta nimeltään kotipihjala. Puista myös tuomen marjat ovat periaatteessa syötäviä, mutta niiden sisällä olevat siemenet myrkyllisiä. Siksi niiden käyttöä ei suositella, vaikka marjoista voisi vaikkapa puristaa mehua, johon siemenet eivät tule mukaan.

Tähän asti on listaan on kertynyt kohtuullisen helppoja lajeja. Jatketaan vähän erikoisemmilla.

Oletko koskaan maistanut näitä: lillukka, sianpuolukkariekonmarja, taikinamarja, ruohokanukka? Ruohokanukka on yleinen kukkakasvi, mutta harva on maistanut sen marjaa. Lillukasta tunnetaan parhaiten sen kuuluisat varret. Marjoja ei juurikaan käytetä, koska ne ovat mauttomia, kuten muidenkin edellä listattujen. Esimerkiksi sekamehun osana niitä voi kuitenkin ihan hyvin käyttää.

marja-lillukka

Lillukan marjoissa on isot siemenet, mikä varmaan osaltaan vähentää niiden käyttöä.

Ruusunmarjoja eli kiulukoita sanotaan Suomen terveellisimmiksi marjoiksi!

Ruusunmarjojen hyödyntämistä ehkäisevät kuitenkin tehokkaasti karvaiset ja kutittavat siemenet, jotka ovat ainakin minulle lapsuudesta karvaasti tuttuja syyhypulverina, jota pojat pudottivat kaula-aukosta paidan sisään. Suomessa kasvaa luonnonvaraisena useita ruusulajeja. Ehkäpä tutuin näky on teiden varsien kurtturuusu, joka on itseasiassa koristekäytöstä luontoon villiintynyt – erityisen haitalliseksi vieraslajiksi asti.

marja-ruusu

Ruusunmarjat kaunistavat pensaita pitkään lehtien pudottua. Syömäkelpoisia vanhat marjat eivät ehkä ole toukkien takia.

Toinenkin haitallinen vieraslaji Suomessa kasvaa, jossa on syötävät marjat: isotuomipihlaja. Sitä kasvaa etenkin Etelä-Suomessa, mutta havaintoja on Rovaniemeltä saakka.

Suomen luonnossa kasvaa villinä tuttuja puutarhan pensaita.

Mustaherukka ja punaherukka eli tuttavallisesti viinimarjat ovat alkuperäisiä Suomen luonnon lajeja, mutta niitä kasvaa luonnossa myös viljelystä karanneina. Suomen luonnossa kasvava karviainen sen sijaan on aina jäänne viljelystä tai linnun levittämä.

Karvamansikka on Suomen luonnon alkuperäinen laji, joka kasvaa lähinnä vain Ahvenanmaalla. Kasvatettavaksi Suomeen tuotuja mansikkalajeja on villiintynyt luontoon. Virginianmansikka esiintyy vain muutamassa paikassa Etelä-Suomessa, ukko- ja puutarhamansikka laajemmalti Oulun korkeudella saakka. Puutarhamansikka on nimensä mukaisesti se puutarhoissa kasvatettava laji.

Vadelman lähisukulaiset vatukat ovat Suomessa harvinaisuuksia. Sinivatukka kasvaa Ahvenanmaalla ja hyvin harvinaisena Lounais-Suomessa. Ahvenanmaalla kasvaa myös harvinainen ja rauhoitettu lehtovatukka.

Oratuomi kasvaa vain Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomen saaristossa. Se ei pärjää manner-Suomessa edes puutarhassa, vaan paleltuu. Tylppö- ja suippuorapihlajat kasvavat luonnostaan saariston lisäksi Varsinais-Suomessa ja koristepensaina muuallakin maassa.  Aitaorapihlaja, ruostehappomarja ja mustamarja-aronia ovat koristepensaita, jotka esiintyvät luonnossa viljelyjäänteinä tai -karkulaisina.

Siinä ne ovat!

Totta puhuen, iso osa näistä marjoista ei varmaan ole keräämisen arvoisia. Yleisimmin kerätyt lajit ovat varmasti myös parhaat. On kuitenkin hauska tietää, kuinka runsas luontomme syötävien marjojen lajikirjo on!

Syötävät luonnonvaraiset marjat Suomessa:

  1. mustikka (Vaccinium myrtillus)
  2. puolukka (Vaccinium vitis-idaea)
  3. aho- eli metsämansikka (Fragaria vesca)
  4. vadelma (Rubus idaeus)
  5. lakka (Rubus chamaemorus)
  6. isokarpalo (Vaccinium oxycoccos)
  7. pikkukarpalo (Vaccinium microcarpum)
  8. juolukka (Vaccinium uliginosum)
  9. variksenmarja (Empetrum nigrum)
  10. mesimarja (Rubus arcticus)
  11. tyrni (Hippophaë rhamnoides)
  12. pihlaja (Sorbus aucuparia)
  13. suomenpihlaja (Sorbus hybrida)
  14. ruotsinpihlaja (Sorbus intermedia)
  15. teodorin- eli kaunopihlaja (Sorbus meinichii)
  16. kataja (Juniperus communis)
  17. lillukka (Rubus saxatilis)
  18. sianpuolukka (Arctostaphylos uva-ursi)
  19. riekonmarja (Arctostaphylos alpina)
  20. taikinamarja (Ribes alpinum)
  21. ruohokanukka (Cornus suecica)
  22. kurtturuusu (Rosa rugosa)
  23. karjalanruusu (Rosa acicularis)
  24. metsäruusu (Rosa majalis)
  25. iharuusu (Rosa mollis)
  26. okaruusu (Rosa sherardii)
  27. koiranruusu (Rosa canina)
  28. heleäorjanruusu (Rosa dumalis)
  29. himmeäorjanruusu (Rosa caesia)
  30. juhannusruusu (Rosa spinosissima)
  31. punalehtiruusu (Rosa glauca)
  32. isotuomipihlaja (Amelanchier spicata)
  33. mustaherukka (Ribes nigrum)
  34. pohjanpunaherukka (Ribes spicatum)
  35. karviainen (Ribes uva-crispa)
  36. karvamansikka (Fragaria viridis)
  37. virginianmansikka (Fragaria virginiana)
  38. ukkomansikka (Fragaria moschata)
  39. puutarhamansikka (Fragaria x ananassa) 
  40. sinivatukka (Rubus caesius)
  41. lehtovatukka (Rubus pruinosus)
  42. poimuvatukka (Rubus plicatus)
  43. oratuomi (Prunus spinosa)
  44. tylppöorapihlaja (Crataegus monogyna)
  45. suippuorapihlaja (Crataegus rhipidophylla)
  46. aitaorapihlaja (Crataegus grayana)
  47. ruostehappomarja (Berberis vulgaris)
  48. mustamarja-aronia (Aronia melanocarpa)

Puuttuuko listasta mielestäsi joku kasvi? Kommentoi alle tai lähetä postia kaisa@juuretmaassa.com, niin täydennän listaa!

Lisää tietoa!

Arktiset aromit – tietoa marjojen käytöstä
Luontoportti – tietoa ja kuvia lajeista
Laji.fi – Suomen lajitietokeskus, tietokanta
Vieraslajit.fi – tietoa haitallisista vieraslajeista

Kirjat:
Suomalaiset marjat: kaikki metsän ja puutarhan lajit (Sinikka Piippo)
Luonnonmarjat (Simo Moisio ja Riitta Törrönen) – voi tilata Arktiset aromit -verkkokaupasta

marja-lakka

Lakka – luonnomarjojen kuninkaallinen.

Mainokset


4 kommenttia

Viikon villiyrtti: Vadelma on yrttiteen aatelinen

Vadelman marjat ovat Suomen luonnon marjabuffetissa maun puolesta omaa luokkaansa. Herkut pitää ansaita, sillä poimijan kiusana ovat niin vadelman piikit, paarmat kuin keskikesän hellekin – vadelma kun kasvaa usein avoimilla, paahteisilla paikoilla.

Villiyrttinä vadelma sopii etenkin teeksi. Sen lehdistä saa joko tuoreena tai kuivattuna maistuvaa yrttiteetä ihan yksinään tai muihin luonnonyrtteihin sekoitettuna. Vadelmalla on myös monipuolisia rohdosvaikutuksia.

Vadelman lehti ja nuppu. Kuva: Maria Korpi-Anttila

Lehtiä ensimmäisenä vuonna, marjoja toisena

Vadelma (Rubus idaeus) viihtyy muun muassa ojien ja metsien reunustoilla, kallioilla sekä ravinteikkailla joutomailla. Se on pioneerilaji, joka valtaa alaa ensimmäisten joukossa hakkuuaukioilla. Vadelma on Suomessa yleinen Oulun korkeudelle saakka.

Kasvin maanpäällinen osa on kaksivuotinen ja juurakko monivuotinen. Ensimmäisen vuoden versot ovat haarattomia ja niiden varsi on vihreä, syksyä kohti puutuva. Toisena kesänä varret haaroittuvat. Versot kukkivat ja tuottavat marjoja vasta toisen vuoden kesällä ja kuolevat syksyllä.

Ensimmäisenä vuoden versoista on hyvä poimia lehtiä. Marjominen ei häiriinny, ja ensimmäisen vuoden lehdet ovat usein myös paljon suurempia kuin toisen. Lehtiä on syytä poimia sieltä täältä ja jättää jokaiseen versoon lehtiä, joiden avulla kasvi kerää voimia seuraavaa vuotta varten. Vadelmanlehtien keruuaikaa on ensimmäisen vuoden versoista koko kesän, toisen vuoden versoista paras aika on kukintaan saakka.

Vadelman raakileita

Raskausajan teeksi ja kasvovedeksi

Vadelma on turvallinen rohtokasvi, josta voi käyttää lääkinnällisesti sekä lehtiä että marjoja. Lehdet sisältävät parkkiaineita, jotka sisäisesti nautittuina supistavat limakalvoja ja muun muassa parantavat ripulia. Vadelmalehtiteen sanotaan rauhoittavan mieltä ja sopivan erityisen hyvin iltateeksi.

Vadelmanlehtiteetä voi käyttää myös kivuliaisiin kuukautisiin ja raskauden aikana rentouttamaan kohdun lihaksia. Vadelmanlehtiteetä tulee kuitenkin käyttää raskauden aikana oman harkinnan mukaan, sillä sen kemiallista koostumusta ei tunneta vielä riittävästi. Sitä suositellaan käytettäväksi aikaisintaan neljännestä raskauskuukaudesta alkaen.

Vadelman marjoja on käytetty kovaan vatsaan, sekä hiostavana ja puhdistavana vilustumiseen. Marjat sisältävät kivennäisaineita, mineraaleja, C-vitamiinia, folaattia ja ellagitannineja. Ellagitanniinien sanotaan olevan hyödyllisiä suoliston bakteerikannalle.

Vadelmanlehdistä tehty yrttitee on kasvovetenä supistava. Vadelma pehmittää ihoa ja helpottaa ihoärsytystä. Myös marjoja voi käyttää kauneudenhoidossa; survotuista marjoista voi tehdä vaikkapa kasvonaamion. 

Vadelman lehtiä

Kurkkaa lehden alle!

Vadelma on helppo tunnistaa marjojen ja piikikkään varren perusteella. Joskus ensimmäisen vuoden versot voivat kuitenkin aiheuttaa hämmennystä, varsinkin ennen kuin niihin kehittyy piikkejä. Silloin on parasta kurkata lehden alapinnalle: se on selvästi harmaan vaalea.

Tuntomerkit: Vadelma on juurivesallinen pensas, jonka lehdet ovat 2-3 parisia, soikeita ja terävähampaisia, alta valkohuopaisia. Kukka on pieni, valkoinen, viisiterälehtinen, jossa on paljon heteitä ja erillisiä emejä. Hedelmä on punainen, joskus keltainen tai kellanvalkoinen kerrannaisluumarja.

Lisätietoa vadelmasta:

Yrttitarha
Arktiset aromit
Luontoportti

Tutustu myös aikaisempiin viikon villiyrtteihin:

Nokkonen pursuaa voimaa

Vuodelta 2015:

Vuohenputki on kevään ensi herkku
Koivujen aika on än-nyy-tee-NYT
Isomaksaruoho on kallioiden mehevä vihannes
Poimulehdessä on lempeää voimaa

 

Vadelmapensas. Kuva: Maria Korpi-Anttila

 


Jätä kommentti

Mustikkaretkellä Saran kanssa – Pohjolan maut à la Sara

Sain viime kesänä ainutlaatuisen mahdollisuuden osallistua tv-ohjelman kuvauksiin. En ole varsinaisesti valokeilassa viihtyvä linssilude, mutta päätin silti lähteä mukaan. Olin Sara La Fountainin vieraana hänen suomalaista ruokakulttuuria esittelevässä,  englanninkielisessä kokkiohjelmassaan.

Kokemuksesta muodostui hauska ja mielenkiintoinen. Vietin heinäkuisen iltapäivän kuvausryhmän kanssa Nuuksion kansallispuistossa. Sain kunnian esitellä kansallispuistoa ja sen marja-aarteita. Ymmärrän nyt, kuinka paljon muutaman tv-minuutin eteen tehdään töitä. Kuvausten aikana ehti ihan oikeasti poimia mustikoita!

Pohjolan maut à la Sara -sarjaa on esitetty jo muissa maissa ja nyt se on nähtävissä myös Suomen Fox-kanavalla. Nuuksio-jakson nimi on Mustikkaretki (osa 7).

Pohjolan maut a la Sara mustikat

Pohjolan maut a la Sara Nuuksio

Pohjolan maut a la Sara tee


3 kommenttia

Tässä se on: keskeneräinen unelmani

Jo varhaisina kouluvuosina opin hokeman “keskeneräistä työtä ei saa arvostella” ja sen myötä arkuuden altistaa itseni ja tekemiseni kritiikille. Omaksuin pelon paljastaa oma haavoittuvuuteni. Painoin kuitenkin mieleeni myös mottoni siitä, että rohkea tekee asioita pelosta huolimatta.

Nyt haluan rohkaista mieleni ja jakaa julkisesti teille pilvilinnani, keskeneräisen suunnitelmani.

Aloitin elokuussa 2013 luonnonvaratuottajan opinnot vailla selvää kuvaa siitä, mitä opinnoilta halusin ja odotin. Koin koulutuksen omakseni, koska siinä yhdistyivät käytännönläheisyys, minulle läheinen luonto ja luonnon antimet sekä ihmisen tarvitsema välttämättömyys, ruoka. Vaikka tarkkaa tulevaisuudensuunnitelmaa ei ollut, koin epämääräisesti, että yhdistelmästä voisi muodostua minulle uusi ammatti tai ainakin osa-aikatyö. Vastailin suurpiirteisesti kavereiden ja sukulaisten kysymyksiin siitä, mikä minusta tulee ja mitä ryhdyn tekemään: katsotaan nyt, kyllä se varmaan tässä selkiytyy.

Kun selvyyttä ei ensimmäisen puolen vuoden aikana syntynyt, kärsimätön mieleni alkoi kehittää ahdistusta. Annoin itselleni aikaa vuoden loppuun – siihen mennessä tulisi jo tietää, mihin tämä homma johtaa. Hieman yllättäen mieleni rauhoittui ja nautin kevään, kesän ja alkusyksyn ajan uuden oppimisesta.

Aikalisä tuotti tulosta. Syksyyn 2014 mennessä olin päätynyt siihen, että ennemmin kuin varsinaisia myytäviä tuotteita, minulle sopivampaa olisi tuottaa palveluita. Erityisesti luonnontuotteisiin liittyvä opettaminen, kouluttaminen tai valmentaminen ja ihmisten kanssa luonnossa liikkuminen alkoi tuntua yhä mukavammalta ajatukselta. Aloin kehitellä mielessäni koulutusta, jossa yhdistyisivät tärkeiksi kokemani asiat, kuten henkilökohtaisuus ja käytännön taitojen opettaminen, ja taloudellinen kannattavuus. Rahapuolen ajattelu on minulle vaikeaa, mutta itseni työllistämisen kannalta välttämätöntä.

Nyt sanon teille ja vakuutan samalla itselleni: tämä minusta tulee. Tätä minä ryhdyn tekemään.

Palveluni on pähkinänkuoressa:

“Henkilökohtainen valmennus – luonnontuotteiden hyödyntäminen keittiössä ja kosmetiikassa”

6 kuukautta, 5 teemaviikonloppua: villiyrtit, lääkeyrtit, marjat, sienet, hyvinvointituotteet. Luentoja, retkiä, työpajoja ja niiden välissä etäopiskelua henkilökohtaisessa ohjauksessa. Syötävien kasvien ja sienten tunnistusta, säilöntää ja vinkkejä niiden käytöstä. Terveyttä ja hyvinvointia myös itsevalmistetun luonnonkosmetiikan kautta. Uusia taitoja ja tietoja pienessä ryhmässä ja luonnon satokauden tahdissa.

Epävarmuuksia ja avoimia asioita on vielä paljon, mutta into saada valmennus onnistumaan on kova. Tällä hetkellä ajatuksenani on toteuttaa kurssi alusta loppuun omin avuin ja pitää se touko-lokakuussa 2015 jossain pääkaupunkiseudulla.

Otan suurella ilolla vastaan kaikenlaiset ideat, kysymykset ja kehitys- tai yhteistyöehdotukset. Niitä voit lähettää minulle vaikkapa sähköpostitse osoitteeseen kaisa.vermasheina@gmail.com. Tai vaikka vain peukkukin rohkaisee jatkamaan eteenpäin.

Jos haluat hankkeen edetessä lisätietoa valmennuksesta, voit jättää sähköpostiosoitteesi.

pitkospuut


Jätä kommentti

Top 5: Kesän 2014 luontojutut

Kesä meni, syksy tuli. Näistä luontoilmiöistä ja -havainnoista tulen muistamaan kesän 2014.

1. Sään ääripäät

Kesäkuu silkkaa sadetta, heinäkuu hellettä. Ihmisten, eläinten ja kasvien kestävyyttä koeteltiin, ja luonto pääsi osoittamaan esimerkillisen sietokykynsä. Kuka olisi uskonut, että paahteisen heinäkuun jälkeen elokuussa saa alkunsa mahtava sienisyksy?

Äärimmäisyyksien kesän jälkeen elokuussa metsiin nousi ehkäpä jopa vuosisadan paras tattisato.

Äärimmäisyyksien kesän jälkeen elokuussa metsiin nousi ehkäpä jopa vuosisadan paras tattisato.

2. Uudet marjapaikat

Mikä onni, olen saanut poimia lakkaa ja tyrniä kotikulmilta! Kaupungin koristepensaiksi istutettujen tyrnien luo matkustan bussilla, mutta tämän kesän ihanin marjalöytö, lakkasuo, on ihan uuden kodin lähellä. Vähän myöhemmin syksyllä aion lähteä vielä tutkimusretkelle karpalot silmissä kiiluen.

Lakkaa on Etelä-Suomessa vain vähän mm. soiden ojituksesta johtuen.

Lakkaa kasvaa Etelä-Suomessa vähän mm. soiden ojituksesta johtuen.

3. Pohjoisen vesistöt ja korkeat huiput

Kesäloman huipennus oli kotimaan automatka. Koimme yöttömän yön Oulujärven rannalla, näimme jylhät Suomen tunturit ja Norjan vuoret Tenojoen varrella, pulahdimme lukemattomiin kirkkaisiin uimalampiin ja kiipesimme ihailemaan näkymiä Riisitunturin hiljaiselta huipulta.

Elokuussa pääsin vielä vaeltamaan Oulangan kansallispuistoon. Joet ja korkeat näköalapaikat tarjosivat Karhunkierroksen huippuhetkiä. Kaupunkilomat ihmispaljouksineen, saasteineen ja liikenneruuhkineen ovat luonnon nähtävyyksien rinnalla kuin painajaisunta.

Ikkunalampi / Riisitunturi

Lumoava Ikkunalammen maisema veti hiljaiseksi Riisitunturin kansallispuistossa.

4. Kukkakasvit vs. rikkaruohot

Mennyt kesä oli kukkien juhlaa! Monet kasvit kukoistivat tavanomaista upeammin ja tutuilla paikoilla kukki ihan vieraan näköisiäkin kasveja. Myös viljelijän ja puutarhurin kannalta epätoivotut kasvit voivat hyvin.

Työharjoittelussani biodynaamisella tilalla sain uutta näkökulmaa rikkakasveihin. Niistä on viljelykasveille myös hyötyä – ne muun muassa muokkaavat maata, sitovat kosteutta ja antavat tukea. Sitä paitsi, monet rikkaruohot vetävät kauneudessaan vertaa kukkapenkin koreimmille kasveille.

Typpipitoisilla paikoilla viihtyvä yksivuotinen kirjopillike (Galeopsis speciosa) kelpaisi kukkapenkkiinkin.

Rikkaruohona typpipitoisilla paikoilla viihtyvä yksivuotinen kirjopillike (Galeopsis speciosa) kelpaisi kukkapenkkiinkin.

5. Villiyrttien hamstraus

Olen kuivannut lehtiä, kukkia, siemeniä ja juuria toukokuusta lähtien. Teeyrteillä ja ruuanlaittoon sopivilla kasveilla täytettyjä lasipurkkeja on niin paljon, että niitä varten pitäisi rakentaa oma hyllykkö. Niin, ja sitten ovat vielä ne kaikki kuivatut sienet…

Maitohorman kukkia

Maitohorsman kukkia menossa kuivumaan.


Jätä kommentti

Lämpöä toivoen, marjasadosta haaveillen

Valo – yksi syy rakastaa Suomen kesää, kaikesta sateesta ja kylmyydestä huolimatta. Auringon voimalla, olkoonkin päivät pitkät pilvien takana, kasvitkin jaksavat kasvaa.

Ihan kuin ei kevään harmaasta maasta puskevassa vihreässä ja kukkien ällistyttävässä väri- ja muotoilottelussa olisi riittämiin, kasvit tuottavat vielä marjoja. Niin monen muotoisia, värisiä ja makuisia, meidän vapaasti kerättäviksi. Aika ihmeellistä.

suomuurain_kukka

Ken tuntee: mikä kukka?

suomuurain_raakile

Vihje: saman kasvin raaka marja. Lakkahan se on.

Marjat kaipaisivat nyt kuitenkin lämpöä. Lämmintä tarvitaan, että olisi riittävästi pörriäisiä ja muita siivekkäitä pölyttämään kukat. Mustikat ovat jo kukkineet ja raakileita näkyy siellä täällä. Metsäntutkimuslaitoksen antaman tiedotteen (27.6.2014) mukaan mustikkasadosta on tulossa keskinkertainen.

Metlan mukaan puolukka on tänä vuonna kukkinut runsaasti, joten hyvästä sadosta on toiveita. Lakka eli suomuurain on kärsinyt ainakin paikoitellen kesäkuun kylmistä ja sateisista keleistä. Jos hyvin käy, C-vitamiinipommeja lakkaa ja mustikkaa päästään Etelä-Suomessa keräämään heinäkuun puolen välin jälkeen, vadelmaa ja puolukkaa elokuussa. Karpaloiden aika on syksyllä.

karpalo_kukka

Kimalaisia kaivattaisiin, jotta nämä kukat muuttuisivat karpalon marjoiksi.

vadelma_raakile

Ainakin vadelmia on valmistumassa.

mustikka_raakile

Nämä mustikat ovat muita lajitovereitaan edellä, jo väriä saaneita!