Juuret maassa

Luonnon antimia ja luonnon tarjoamia elämyksiä


10 kommenttia

Syötävät Suomen luonnon marjat – täydellinen lista!

Kuinka monta Suomen luonnossa kasvavaa, syötävää marjaa sinä osaisit luetella? Viidestä kymmeneen lajia tulee mieleen varmaan aika helposti. Jos pääset lähelle kahtakymmentä, olet jo aika kasvitietäjä.

Aho- eli metsämansikka. Metsämansikka tuttujen kesken, virallisesti ahomansikka.

Ajatus tuli mieleeni tuijotellessani kesämökin seinällä olevaa, Suomen luonnon marjoja kuvaavaa julistetta. Kokeilin huvikseni listata mielessäni syötäviä luonnonmarjoja. Pääsin aika pitkälle, mutta sitten tyssäsi. Siirryin tietokoneen ääreen ja sain eteeni lukeman: Suomessa kasvaa 37 syötävää luonnonvaraista marjalajia. Yllättävää, eikö totta?

Tavallisimmin kerättäviä ja käytettäviä marjoja on parikymmentä.

Luku on peräisin kirjasta Luonnonmarjat. Käytännössä Suomen luonnon marjojen määrittely ei ole kuitenkaan ihan yksiselitteistä. Luonnossa kasvaa paljon lajeja, jotka eivät sinne alunperin kuulu, vaan ne ovat karanneet puutarhoista tai viljelyksiltä. Jotkut alkuperäiset luonnon kasvimme taas esiintyvät hyvin harvinaisina tai vain pienessä osassa maata, usein Ahvenanmaalla. Mitkä kaikki lasketaan mukaan?

Päätin tehdä listan, johon kelpuutan mukaan ihan kaikki Suomen luonnossa eli puutarhojen ja viljelysten ulkopuolella ilman ihmisen apua kasvavat syötävät marjakasvit. Niitä kertyi yhteensä 49 lajia.

Tästä voisi kehittää todellisen MarjaGO:n. Kuka on ensimmäisenä maistanut kaikkia!

puolukan marjoja Puolukka on Suomen luonnon marjoista satoisin. Sitä kypsyy vuosittain yli 250 miljoonaa kiloa.

Listaukseni perustuu luonnontuotealan yhdistyksen Arktiset aromit listaan, jota olen täydentänyt muun muassa luontoon levinneillä lajeilla. Jos muuten et malta lukea koko tekstiä, lopusta löydät marjat numeroituna listana. Lista ei ehkä vieläkään ole täydellinen: luontoon karanneita marjakasveja saattaa puuttua.

Muistettava on, että luonnossa kasvaa myös myrkyllisiä marjoja, joista osa on tappavan myrkyllisiä. Mitä tahansa marjoja ei siis pidä mennä maistelemaan!

Aloitetaan lista helpoista ja tutuista metsämarjoista.

Mustikka, puolukka, aho- eli metsämansikka, vadelma. Kaikki ovat näitä syöneet ja useimmat varmaan jopa itse poimineet. Herkullisia luonnonmarjoja ovat myös lakka, karpalo, juolukka, variksenmarja ja mesimarja.

marja-juolukka Juolukan marja muistuttaa mustikkaa. Eroja kasveilla kuitenkin on, joten tunnistus on helppo!

Pensaissa ja puissakin kasvaa syötäviä marjoja: tyrni, pihlaja, kataja.

Katajanmarjat ovat kylläkin varsinaisesti käpyjä. Pihlajapuita kasvaa Suomessa itseasiassa useita lajeja: se tavallinen on toiselta nimeltään kotipihjala. Puista myös tuomen marjat ovat periaatteessa syötäviä, mutta niiden sisällä olevat siemenet myrkyllisiä. Siksi niiden käyttöä ei suositella, vaikka marjoista voisi vaikkapa puristaa mehua, johon siemenet eivät tule mukaan.

Tähän asti on listaan on kertynyt kohtuullisen helppoja lajeja. Jatketaan vähän erikoisemmilla.

Oletko koskaan maistanut näitä: lillukka, sianpuolukkariekonmarja, taikinamarja, ruohokanukka? Ruohokanukka on yleinen kukkakasvi, mutta harva on maistanut sen marjaa. Lillukasta tunnetaan parhaiten sen kuuluisat varret. Marjoja ei juurikaan käytetä, koska ne ovat mauttomia, kuten muidenkin edellä listattujen. Esimerkiksi sekamehun osana niitä voi kuitenkin ihan hyvin käyttää.

marja-lillukka Lillukan marjoissa on isot siemenet, mikä varmaan osaltaan vähentää niiden käyttöä.

Ruusunmarjoja eli kiulukoita sanotaan Suomen terveellisimmiksi marjoiksi!

Ruusunmarjojen hyödyntämistä ehkäisevät kuitenkin tehokkaasti karvaiset ja kutittavat siemenet, jotka ovat ainakin minulle lapsuudesta karvaasti tuttuja syyhypulverina, jota pojat pudottivat kaula-aukosta paidan sisään. Suomessa kasvaa luonnonvaraisena useita ruusulajeja. Ehkäpä tutuin näky on teiden varsien kurtturuusu, joka on itseasiassa koristekäytöstä luontoon villiintynyt – erityisen haitalliseksi vieraslajiksi asti.

marja-ruusu Ruusunmarjat kaunistavat pensaita pitkään lehtien pudottua. Syömäkelpoisia vanhat marjat eivät ehkä ole toukkien takia.

Toinenkin haitallinen vieraslaji Suomessa kasvaa, jossa on syötävät marjat: isotuomipihlaja. Sitä kasvaa etenkin Etelä-Suomessa, mutta havaintoja on Rovaniemeltä saakka.

Suomen luonnossa kasvaa villinä tuttuja puutarhan pensaita.

Mustaherukka ja punaherukka eli tuttavallisesti viinimarjat ovat alkuperäisiä Suomen luonnon lajeja, mutta niitä kasvaa luonnossa myös viljelystä karanneina. Suomen luonnossa kasvava karviainen sen sijaan on aina jäänne viljelystä tai linnun levittämä.

Karvamansikka on Suomen luonnon alkuperäinen laji, joka kasvaa lähinnä vain Ahvenanmaalla. Kasvatettavaksi Suomeen tuotuja mansikkalajeja on villiintynyt luontoon. Virginianmansikka esiintyy vain muutamassa paikassa Etelä-Suomessa, ukko- ja puutarhamansikka laajemmalti Oulun korkeudella saakka. Puutarhamansikka on nimensä mukaisesti se puutarhoissa kasvatettava laji.

Vadelman lähisukulaiset vatukat ovat Suomessa harvinaisuuksia. Sinivatukka kasvaa Ahvenanmaalla ja hyvin harvinaisena Lounais-Suomessa. Ahvenanmaalla kasvaa myös harvinainen ja rauhoitettu lehtovatukka.

Oratuomi kasvaa vain Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomen saaristossa. Se ei pärjää manner-Suomessa edes puutarhassa, vaan paleltuu. Tylppö- ja suippuorapihlajat kasvavat luonnostaan saariston lisäksi Varsinais-Suomessa ja koristepensaina muuallakin maassa.

Aitaorapihlaja, ruostehappomarja ja mustamarja-aronia ovat koristepensaita, jotka esiintyvät luonnossa viljelyjäänteinä tai -karkulaisina. Puutarhoissa marjapensaana kasvatettava marjatuomipihjala tunnetaan paremmin nimellä saskatoon. Se kasvaa siellä täällä luonnonvaraisena viljelykarkulaisena.

Siinä ne ovat!

Totta puhuen, iso osa näistä marjoista ei varmaan ole keräämisen arvoisia. Yleisimmin kerätyt lajit ovat varmasti myös parhaat. On kuitenkin hauska tietää, kuinka runsas luontomme syötävien marjojen lajikirjo on!

Syötävät luonnonvaraiset marjat Suomessa:

  1. mustikka (Vaccinium myrtillus)
  2. puolukka (Vaccinium vitis-idaea)
  3. aho- eli metsämansikka (Fragaria vesca)
  4. vadelma (Rubus idaeus)
  5. lakka (Rubus chamaemorus)
  6. isokarpalo (Vaccinium oxycoccos)
  7. pikkukarpalo (Vaccinium microcarpum)
  8. juolukka (Vaccinium uliginosum)
  9. variksenmarja (Empetrum nigrum)
  10. mesimarja (Rubus arcticus)
  11. tyrni (Hippophaë rhamnoides)
  12. pihlaja (Sorbus aucuparia)
  13. suomenpihlaja (Sorbus hybrida)
  14. ruotsinpihlaja (Sorbus intermedia)
  15. teodorin- eli kaunopihlaja (Sorbus meinichii)
  16. kataja (Juniperus communis)
  17. lillukka (Rubus saxatilis)
  18. sianpuolukka (Arctostaphylos uva-ursi)
  19. riekonmarja (Arctostaphylos alpina)
  20. taikinamarja (Ribes alpinum)
  21. ruohokanukka (Cornus suecica)
  22. kurtturuusu (Rosa rugosa)
  23. karjalanruusu (Rosa acicularis)
  24. metsäruusu (Rosa majalis)
  25. iharuusu (Rosa mollis)
  26. okaruusu (Rosa sherardii)
  27. koiranruusu (Rosa canina)
  28. heleäorjanruusu (Rosa dumalis)
  29. himmeäorjanruusu (Rosa caesia)
  30. juhannusruusu (Rosa spinosissima)
  31. punalehtiruusu (Rosa glauca)
  32. isotuomipihlaja (Amelanchier spicata)
  33. mustaherukka (Ribes nigrum)
  34. pohjanpunaherukka (Ribes spicatum)
  35. karviainen (Ribes uva-crispa)
  36. karvamansikka (Fragaria viridis)
  37. virginianmansikka (Fragaria virginiana)
  38. ukkomansikka (Fragaria moschata)
  39. puutarhamansikka (Fragaria x ananassa) 
  40. sinivatukka (Rubus caesius)
  41. lehtovatukka (Rubus pruinosus)
  42. poimuvatukka (Rubus plicatus)
  43. oratuomi (Prunus spinosa)
  44. tylppöorapihlaja (Crataegus monogyna)
  45. suippuorapihlaja (Crataegus rhipidophylla)
  46. aitaorapihlaja (Crataegus grayana)
  47. ruostehappomarja (Berberis vulgaris)
  48. mustamarja-aronia (Aronia melanocarpa)
  49. marjatuomipihlaja (Amelanchier alnifolia)

Puuttuuko listasta mielestäsi joku kasvi? Kommentoi alle tai lähetä postia kaisa@juuretmaassa.com, niin täydennän listaa!

Lisää tietoa!

Arktiset aromit – tietoa marjojen käytöstä
Luontoportti – tietoa ja kuvia lajeista
Laji.fi – Suomen lajitietokeskus, tietokanta
Vieraslajit.fi – tietoa haitallisista vieraslajeista

Kirjat:
Suomalaiset marjat: kaikki metsän ja puutarhan lajit (Sinikka Piippo)
Luonnonmarjat (Simo Moisio ja Riitta Törrönen) – voi tilata Arktiset aromit -verkkokaupasta

marja-lakka

Lakka – luonnonmarjojen kuninkaallinen.


4 kommenttia

Viikon villiyrtti: Vadelma on yrttiteen aatelinen

Vadelman marjat ovat Suomen luonnon marjabuffetissa maun puolesta omaa luokkaansa. Herkut pitää ansaita, sillä poimijan kiusana ovat niin vadelman piikit, paarmat kuin keskikesän hellekin – vadelma kun kasvaa usein avoimilla, paahteisilla paikoilla.

Villiyrttinä vadelma sopii etenkin teeksi. Sen lehdistä saa joko tuoreena tai kuivattuna maistuvaa yrttiteetä ihan yksinään tai muihin luonnonyrtteihin sekoitettuna. Vadelmalla on myös monipuolisia rohdosvaikutuksia.

Vadelman lehti ja nuppu. Kuva: Maria Korpi-Anttila

Lehtiä ensimmäisenä vuonna, marjoja toisena

Vadelma (Rubus idaeus) viihtyy muun muassa ojien ja metsien reunustoilla, kallioilla sekä ravinteikkailla joutomailla. Se on pioneerilaji, joka valtaa alaa ensimmäisten joukossa hakkuuaukioilla. Vadelma on Suomessa yleinen Oulun korkeudelle saakka.

Kasvin maanpäällinen osa on kaksivuotinen ja juurakko monivuotinen. Ensimmäisen vuoden versot ovat haarattomia ja niiden varsi on vihreä, syksyä kohti puutuva. Toisena kesänä varret haaroittuvat. Versot kukkivat ja tuottavat marjoja vasta toisen vuoden kesällä ja kuolevat syksyllä.

Ensimmäisenä vuoden versoista on hyvä poimia lehtiä. Marjominen ei häiriinny, ja ensimmäisen vuoden lehdet ovat usein myös paljon suurempia kuin toisen. Lehtiä on syytä poimia sieltä täältä ja jättää jokaiseen versoon lehtiä, joiden avulla kasvi kerää voimia seuraavaa vuotta varten. Vadelmanlehtien keruuaikaa on ensimmäisen vuoden versoista koko kesän, toisen vuoden versoista paras aika on kukintaan saakka.

Vadelman raakileita

Raskausajan teeksi ja kasvovedeksi

Vadelma on turvallinen rohtokasvi, josta voi käyttää lääkinnällisesti sekä lehtiä että marjoja. Lehdet sisältävät parkkiaineita, jotka sisäisesti nautittuina supistavat limakalvoja ja muun muassa parantavat ripulia. Vadelmalehtiteen sanotaan rauhoittavan mieltä ja sopivan erityisen hyvin iltateeksi.

Vadelmanlehtiteetä voi käyttää myös kivuliaisiin kuukautisiin ja raskauden aikana rentouttamaan kohdun lihaksia. Vadelmanlehtiteetä tulee kuitenkin käyttää raskauden aikana oman harkinnan mukaan, sillä sen kemiallista koostumusta ei tunneta vielä riittävästi. Sitä suositellaan käytettäväksi aikaisintaan neljännestä raskauskuukaudesta alkaen.

Vadelman marjoja on käytetty kovaan vatsaan, sekä hiostavana ja puhdistavana vilustumiseen. Marjat sisältävät kivennäisaineita, mineraaleja, C-vitamiinia, folaattia ja ellagitannineja. Ellagitanniinien sanotaan olevan hyödyllisiä suoliston bakteerikannalle.

Vadelmanlehdistä tehty yrttitee on kasvovetenä supistava. Vadelma pehmittää ihoa ja helpottaa ihoärsytystä. Myös marjoja voi käyttää kauneudenhoidossa; survotuista marjoista voi tehdä vaikkapa kasvonaamion. 

Vadelman lehtiä

Kurkkaa lehden alle!

Vadelma on helppo tunnistaa marjojen ja piikikkään varren perusteella. Joskus ensimmäisen vuoden versot voivat kuitenkin aiheuttaa hämmennystä, varsinkin ennen kuin niihin kehittyy piikkejä. Silloin on parasta kurkata lehden alapinnalle: se on selvästi harmaan vaalea.

Tuntomerkit: Vadelma on juurivesallinen pensas, jonka lehdet ovat 2-3 parisia, soikeita ja terävähampaisia, alta valkohuopaisia. Kukka on pieni, valkoinen, viisiterälehtinen, jossa on paljon heteitä ja erillisiä emejä. Hedelmä on punainen, joskus keltainen tai kellanvalkoinen kerrannaisluumarja.

Lisätietoa vadelmasta:

Yrttitarha
Arktiset aromit
Luontoportti

Tutustu myös aikaisempiin viikon villiyrtteihin:

Nokkonen pursuaa voimaa

Vuodelta 2015:

Vuohenputki on kevään ensi herkku
Koivujen aika on än-nyy-tee-NYT
Isomaksaruoho on kallioiden mehevä vihannes
Poimulehdessä on lempeää voimaa

 

Vadelmapensas. Kuva: Maria Korpi-Anttila