Juuret maassa

Maanläheistä elämää kaupungin laidalla ja koulutusta luonnon antimien hyödyntämisestä.


2 kommenttia

Villiyrttien perusteet, osa 3: Kosmetiikkaa luonnon antimista

Villi luonnonkosmetiikka on villiyrttiharrastajalle keino laajentaa luonnonkasvien käyttöä keittiöstä kylpyhuoneen puolelle. Suomen luonnon antimet tarjoavat kauneutta ja ulkoista hyvinvointia ruuan ja rohtojen lisäksi.

Kosmetiikkakäyttöön kerättäviä kasveja koskevat samat periaatteet kuin syötäväksikin kerättäviä. Keruun periaatteita ja ulkoiseen käyttöönkin soveltuvia kasveja esiteltiin tämän juttusarjan ensimmäisessä osassa.

ruusu_kukka

Kun syötävien villiyrttien huippusesonkia ovat kevät ja alkukesä, kauneuskasvit ovat usein parhaimmillaan sydänkesällä. Luonnonkosmetiikkaan käytetään usein kukkia ja täysikasvuisia lehtiä: esimerkiksi ruusun terälehtiä, koivun lehtiä, orvokin kukkia ja poimulehden lehtiä.

Kasvien vaikutukset kosmetiikan ainesosina ovat moninaiset. Tämän juttusarjan toisessa osassa käsiteltiin villiyrttien käytön taustaa lääkinnällisinä kasveina. Kasveja on käytetty myös kaunistautumiseen ja puhdistautumiseen kautta aikojen. Hyvä esimerkki tästä on suomalaisille kovin tuttu koivuvihta.

Nykyään voimme hyödyntää kasvien vaikuttavia aineita ihon ja hiusten hoitoon kaupan hyllyiltä tuttujen kosmetiikkatuotteiden muodossa. Itse voi valmistaa esimerkiksi ihovoidetta, shampoota ja hiusten hoitoainetta, joihin voi uuttaa mukaan itse kerättyjä luonnonkasveja.

Mäkikuismaöljyn valmistus.

Kosmetiikan valmistus on luovaa kokeilua

Kokeilu ja onnistumisen kokemus on osa itse tehdyn kosmetiikan viehätystä. Aina kokeilut eivät onnistu, mutta epäonnistuneidenkin yritysten avulla kertyy vähitellen lisää varmuutta omien tuotteiden tekoon.

Hyvinvointituotteiden valmistus villikasveista on hiukan kuin kokkailua: aluksi on hyvä hallita reseptit ja raaka-aineiden käyttäytyminen keskenään. Vähitellen voi ruveta kokeilemaan uudenlaisia reseptejä. Oma mielikuvitus on vain rajana. Kasvien vaikutusten tietäminen ja niiden tunnistaminen on kuitenkin kaiken perustana.

Pihkasalva ja mesiangervosalva.

Alta löydät muutamia helppoja ohjeita villiyrttien käytöstä kauneudenhoidossa. Inspiroivia ja selkeitä ohjeita itse tehtävään luonnonkosmetiikkaan löytyy lisää muun muassa kirjasta Lempeää kauneutta luonnosta (2016). Voit lukea lisää kirjasta ja tilata sen täältä.

Harrastajien vinkkejä ja kokemuksia luonnonmukaisen kotikosmetiikan tekoon löytyy ainakin näistä kahdesta Facebook-ryhmästä: Kotikosmetiikka ja Kotikosmetiikkaa, tee itse huulirasvat, voiteet, sampoot…

Villiyrttien perusteet -juttusarjan edelliset osat.
Osa 1: Luonnonkasvien keruu ja käyttö
Osa 2: Rohdoksista ruokapöytään

Ohjeita villiin luonnonkosmetiikkaan

Hiussuihke

Hiuksia hoitavia yrttejä ovat muun muassa kamomillasaunio, mesiangervo, mintut ja nokkonen. Yrttihoitoa kannattaa antaa myös hiuspohjalle!

2 dl yrttihauduketta (noin 2 rkl kuivattuja yrttejä tai 4 rkl tuoreita yrttejä per 2 dl kiehunutta tai tislattua vettä)
½ tl merisuolaa
(3 tippaa eteeristä öljyä)

Hauduta yrttejä kiehahtaneessa vedessä kannen alla noin puoli tuntia ja siivilöi. Liuota suola siivilöityyn nesteeseen ja lisää halutessasi eteeristä öljyä. Pakkaa suihkepulloon. Hiussuihke säilyy jääkaapissa muutamia päiviä. Sekoita pulloa ennen käyttöä.

Kasvovesi

Kasvoveteen voi käyttää muun muassa kuivalle iholle sopivaa puna-apilaa, ihoa supistavaa poimulehteä tai etenkin rasvaisen ihon kaveria voikukkaa.

1 dl yrttihauduketta (noin 1 rkl kuivattuja yrttejä tai 2 rkl tuoreita yrttejä per 1 dl kiehunutta tai tislattua vettä)
1 tl omenaviinietikkaa
muutama tippa avocado- tai manteliöljyä

Hauduta yrttejä kiehahtaneessa vedessä kannen alla noin puoli tuntia ja siivilöi. Sekoita siivilöityyn nesteeseen muut ainekset ja pakkaa suihke- tai muuhun pulloon. Säilyy jääkaapissa muutamia päiviä. Sekoita ennen käyttöä.

Teksti ja kuvat: Maria Korpi-Anttila ja Kaisa Vermasheinä

Vieraskirjoittaja Maria Korpi-Anttila on luonnonvaratuottajaopiskelija ja kurssittaja, joka oli kesäkauden 2016 työssäoppimassa Juuret maassa – kurssien ja retkien järjestämisessä.

Mainokset


3 kommenttia

Villiyrttien perusteet, osa 2: Rohdoksista ruokapöytään

Ruokaamme rikastuttavat villiyrtit ovat päätyneet lautasillemme vuosisatoja kestäneen, vaiheikkaan historian myötä – usein entisajan apteekkien ja rohdoskaappien kautta. Suomessa luonnonkasvien käyttöön ravintona ja rohtoina on pitkät perinteet.

Kansanlääkintä, jossa kasveilla on tärkeä rooli, hallitsi terveydenhoitoa Suomessa 1800-luvun loppuun asti. Villiyrteistä muun muassa siankärsämöä on käytetty jokapaikan rohtona kotioloissa ja siitä on valmistettu lääkkeitä.  Jopa monet nykyään arkiset mausteet, kuten pippurit ja inkivääri, olivat pitkään lääkkeiksi miellettyä apteekkitavaraa.

Kuva: Maria Korpi-Anttila

Lönnrot ja Linné (1700-l.) keräsivät aikoinaan tietoa yrteistä ja myös niiden käytöstä rohtoina. Lönnrotin kirjoittama Suomalaisen talonpojan kotilääkäri (ensimmäinen painos vuonna 1838) sisälsi hoito-ohjeita ja terveyttä edistäviä ohjeita sekä ohjeisti yrttien keräämiseen ja kuivatukseen.

Naantalin luostarin yrteistä ja yrttihoidoista kirjoitettiin jo 1400-luvulla kirja. Se oli ruotsinkielinen ja vuonna 2011 sen pohjalta on julkaistu Naantalin luostarin lääke- ja yrttikirja.

1900-luvulla Toivo Rautavaara julkaisi useita luonnon antimien hyödyntämistä käsitteleviä kirjoja, muun muassa klassikkoteoksen Mihin kasvimme kelpaavat (1942) luonnonkasvien ravintokäytöstä.

Kiinalaisessa lääketieteessä ruokakin lääkitsee

Kiinalaisessa lääketieteessä yrtit ja ravinto perinteisesti tukevat toisiaan: yrttien katsotaan olevan voimakkaampia vaikutuksiltaan kuin ruoan, ja sen takia niitä käytetään tarkkaan mietittyinä sekoituksina ja annoksina, yleensä lyhyinä kuureina – esimerkiksi silloin, kun tarvitaan tietyntyyppistä kehon tasapainottamista tai vahvistamista.

Ruoka sen sijaan on kuin mieto yrttilääke, jota käytetään päivittäin ja joka vaikuttaa kokonaisvaltaisemmin. Ruokavalio vaihtelee kiinalaisen lääketieteen mukaan kehon tilan ja vuodenaikojen vaihtelun rytmissä. Kiinalaisen lääketieteen mukaan ruokavalio ja terveysliikunta, kuten Qi gong, ovat tärkeitä tukijalkoja terveyden vahvistamiseen ja ylläpitämiseen.

Myös länsimaissa on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota jokapäiväisen ruoan laatuun. Villiyrtit ovat kasvaneet luonnossa, ilman lannoitteita. Itse kerättyinä ne voi käyttää pian keräämisen jälkeen. Tällöin kasvin elinvoiman voi tuntea sen mausta ja ulkonäöstä. Pienempikin määrä villiä kasvia riittää ruoassa.

Kasvit vaikuttavat monin tavoin

Voimme hyötyä kasvien vaikuttavista aineista sisäisesti ravintona tai vaikkapa yrttiteenä, mutta myös ulkoisesti – esimerkiksi erilaisina hauteina, voiteina ja huuhteina.

Osa kasveista on vaikutuksiltaan voimakkaita. Tämän takia varsinkin sisäisesti käytettäessä on tärkeää tietää kasvien vaikutukset ja käyttää kasveja vaihdellen. Voimakasta kasvia ei kannata käyttää suuria määriä tai pitkiä aikoja kerrallaan. Miedompia lajeja voi käyttää turvallisesti pidempiä aikoja kerrallaan.

Kasveilla on yleensä monia samanaikaisia vaikutuksia. Tärkeimpien vaikutuksien ja vaikuttavien aineidensa mukaan kasveja voi jaotella esimerkiksi seuraavasti:

  1. tulehdusta vähentävät
  2. parkkiaineita sisältävät eli supistavat ja mikrobien kasvua estävät
  3. adaptogeeniset eli kehoa suojaavat ja vahvistavat, tukevat kehoa sressitilanteessa
  4. rauhoittavat
  5. lima-aineita sisältävät eli ärsytyksiltä suojaavat

Kuva: Maria Korpi-Anttila

Yrteistä ja niiden vaikutuksista löytyy lisää tietoa muun muassa kasvitieteen professori Sinikka Piipon kirjoista Kasvien salaiset voimat (2008)  ja Villivihannekset (2016), jossa villiyrttejä tarkastellaan erityisesti niiden terveellisyyden näkökulmasta.

Seuraavassa tämän juttusarjan osassa käsitellään villiyrttien käyttöä ulkoisesti, luonnonkosmetiikan osana. Siihen paneutuu myös kirja Lempeää kauneutta luonnosta (2016). Voit lukea lisää kirjasta ja tilata sen omistuskirjoituksella täältä.

Edellisessä osassa käsiteltiin villiyrttien keruuta ja käyttöä yleisesti ja esiteltiin muutamia aloittelijoillekin sopivia villiyrttejä.

Villiyrttien perusteet -juttusarjan muut osat.
Osa 1: Luonnonkasvien keruu ja käyttö
Osa 3: Kosmetiikkaa luonnon antimista

Teksti ja kuvat: Maria Korpi-Anttila ja Kaisa Vermasheinä

Vieraskirjoittaja Maria Korpi-Anttila on luonnonvaratuottajaopiskelija ja kurssittaja, joka oli kesäkauden 2016 työssäoppimassa Juuret maassa – kurssien ja retkien järjestämisessä.


2 kommenttia

Villiyrttien perusteet, osa 1: Luonnonkasvien keruu ja käyttö

Marraskuun myötä villiyrttien satokauden voi jo myöntää päättyneen. Luonnon levätessä on aika käyttää kerättyä satoa. Nyt on myös hyvää aikaa valmistautua seuraavaan satokauteen. Talven lukupaketiksi kokosimme perustietoja villiyrttien keräämisestä ja käytöstä.

Miten aloittaa villiyrttiharrastus?

Ravintoa voi löytää ilmaiseksi ympäröivästä luonnosta, mutta on tärkeää tuntea mitä kerää. Myös keruupaikan puhtaus on tärkeää. Hyviä keruukasveja kasvaa runsaasti Suomen luonnossa. Aloittelijalle sopivia, eri tarkoituksiin soveltuvia kasveja ovat muun muassa nokkonen, voikukka, poimulehti ja siankärsämö. Lue niistä tarkemmin jutun lopussa! Paras aika villiyrttien keräämiselle on keväästä keskikesään.

Villiyrttikurssit  ja -kirjat antavat hyvän pohjan villiyrttiharrastukselle. Kursseilta saa myös tietoa kasvien käsittelystä ja säilömisestä.

voikukka_nurmikolla

Kuinka paljon voi kerätä?

Villikasvit ovat kirjaimellisesti lähiruokaa. Niiden kerääminen on yhteydessä myös luonnon kunnioittamiseen: kasvit ovat lahja luonnolta, joka auttaa ylläpitämään terveyttämme ja elinvoimaamme.

Kasveja tulee kerätä niin, että niiden kasvupaikat säilyvät elinvoimaisina, eli kerättäessä kannattaa jättää tarpeeksi kasveja kasvuston  jatkuvuuden turvaamiseksi.

Miten villiyrttejä käytetään?

Pienikin lisä luonnosta kerättyjä kasveja päivittäin antaa puhtia ruokaan. Villien kasvien maku voi yllättää, ja ne ovat usein voimakkaampia kuin kaupasta ostettavien vihannesten. Makuvivahteet vaihtelevat paljon: kasveista voi löytyä muun muassa mantelin, sitruunan, aniksen ja lakritsin makuja.

yrttitee

Villiyrttien ruokakäytön lisäksi luonnonkasveja voi käyttää yrttiteenä, alkoholiuutteina ja muina rohtoina sisäisesti ja ulkoisesti tukemaan omaa hyvinvointiaan. Niistä voi myös valmistaa kosmetiikkaa kauneudenhoitoon ja hemmotteluun.

Myrkyllisiä lajeja, jotka eivät sovellu sisäisesti tai ulkoisestikaan käytettäväksi, löytyy suomalaisista luonnonvaraisista kasveista. On tärkeää kerätä vain niitä kasveja, jotka tunnistaa ja joiden vaikutuksista on selvillä.

Villiyrttien neljän kopla!

Tässä muutamia melko helposti tunnistettavia ja löytyviä kasveja, joita voi käyttää sisäisesti ja ulkoisesti. Ne sopivat muun muassa ruuanlaittoon, mausteiksi, teeksi, yrttilääkintään ja kauneudenhoitoon.

PoimulehtiPoimulehti (Alchemilla spp.)
Erityisesti naisten yrtti. Teenä hoitaa monenlaisia naisten vaivoja. Sanotaan olevan hormonitoimintaa tasapainottava kasvi. Kasvovetenä rauhoittaa, supistaa ja kirkastaa ihoa. Hyvä osa villiyrttisalaattiin.

Lue myös: Viikon villiyrtti: Poimulehdessä on lempeää voimaa

siankarsamo_valkoinenSiankärsämö (Achillea millefolium)
Voimakas maku ja tuoksu, sopii hyvin mausteeksi. Ulkoisesti erityisesti rasvaiselle iholle. Hauduke (eli yrttitee) ihohuokosia supistavaksi ja virkistäväksi kasvovedeksi, hiushuuhteeksi rasvoittuville ja hennoille hiuksille sekä suuvedeksi pahanhajuiseen hengitykseen ja ienvaivoihin.

Lue myös: Siankärsämö on luonnon monitaituri

voikukka_ja_nuppuVoikukka (Taraxacum spp.)
Ruokaan voi käyttää lehtiä, nuppuja ja kukkia. Lehdet sopivat parantamaan ruuansulatusta sekä elimistöä puhdistamaan ja voimistamaan. Juuria käytetään sisäisesti maksan puhdistukseen. Maultaan melko karvas – kukat vähemmän karvaita kuin lehdet.

nokkonen_kukkiiNokkonen (Urtica dioica)
Erinomainen vihannes monenlaisiin ruokiin. Rohtona puhdistaa ja poistaa kuona-aineita kehosta, lisää virtsaneritystä, vahvistaa verta. Sisältää myös runsaasti kalsiumia. Ulkoisesti hyvä hiushuuhteena tai hiusvetenä varsinkin tummille hiuksille. Torjuu hilsettä. Kylvyssä nivelkipuihin.

Lue myös: Viikon villiyrtti: Nokkonen pursuaa voimaa

Tämän sarjan seuraavissa osissa käsitellään tarkemmin villiyrttien vaikutuksia ja taustaa osana yrttilääkintää sekä luonnonkasvien käyttöä kauneudenhoidossa.

Villiyrttien perusteet -juttusarjan edelliset osat.
Osa 2: Rohdoksista ruokapöytään
Osa 3: Kosmetiikkaa luonnon antimista

Teksti: Maria Korpi-Anttila

Vieraskirjoittaja Maria Korpi-Anttila on luonnonvaratuottajaopiskelija ja kurssittaja, joka oli kesäkauden 2016 työssäoppimassa Juuret maassa – kurssien ja retkien järjestämisessä.


5 kommenttia

Syötävät Suomen luonnon marjat – täydellinen lista!

Kuinka monta Suomen luonnossa kasvavaa, syötävää marjaa sinä osaisit luetella? Viidestä kymmeneen lajia tulee mieleen varmaan aika helposti. Jos pääset lähelle kahtakymmentä, olet jo aika kasvitietäjä.

Aho- eli metsämansikka.

Metsämansikka tuttujen kesken, virallisesti ahomansikka.

Ajatus tuli mieleeni tuijotellessani kesämökin seinällä olevaa, Suomen luonnon marjoja kuvaavaa julistetta. Kokeilin huvikseni listata mielessäni syötäviä luonnonmarjoja. Pääsin aika pitkälle, mutta sitten tyssäsi. Siirryin tietokoneen ääreen ja sain eteeni lukeman: Suomessa kasvaa 37 syötävää luonnonvaraista marjalajia. Yllättävää, eikö totta?

Tavallisimmin kerättäviä ja käytettäviä marjoja on parikymmentä.

Luku on peräisin kirjasta Luonnonmarjat. Käytännössä Suomen luonnon marjojen määrittely ei ole kuitenkaan ihan yksiselitteistä. Luonnossa kasvaa paljon lajeja, jotka eivät sinne alunperin kuulu, vaan ne ovat karanneet puutarhoista tai viljelyksiltä. Jotkut alkuperäiset luonnon kasvimme taas esiintyvät hyvin harvinaisina tai vain pienessä osassa maata, usein Ahvenanmaalla. Mitkä kaikki lasketaan mukaan?

Päätin tehdä listan, johon kelpuutan mukaan ihan kaikki Suomen luonnossa eli puutarhojen ja viljelysten ulkopuolella ilman ihmisen apua kasvavat syötävät marjakasvit. Niitä kertyi yhteensä 48 lajia.

Tästä voisi kehittää todellisen MarjaGO:n. Kuka on ensimmäisenä maistanut kaikkia!

puolukan marjoja

Puolukka on Suomen luonnon marjoista satoisin. Sitä kypsyy vuosittain yli 250 miljoonaa kiloa.

Listaukseni perustuu luonnontuotealan yhdistyksen Arktiset aromit listaan, jota olen täydentänyt muun muassa luontoon levinneillä lajeilla. Jos muuten et malta lukea koko tekstiä, lopusta löydät marjat numeroituna listana. Lista ei ehkä vieläkään ole täydellinen: luontoon karanneita marjakasveja saattaa puuttua.

Muistettava on, että luonnossa kasvaa myös myrkyllisiä marjoja, joista osa on tappavan myrkyllisiä. Mitä tahansa marjoja ei siis pidä mennä maistelemaan!

Aloitetaan lista helpoista ja tutuista metsämarjoista.

Mustikka, puolukka, aho- eli metsämansikka, vadelma. Kaikki ovat näitä syöneet ja useimmat varmaan jopa itse poimineet. Herkullisia luonnonmarjoja ovat myös lakka, karpalo, juolukka, variksenmarja ja mesimarja.

marja-juolukka

Juolukan marja muistuttaa mustikkaa. Eroja kasveilla kuitenkin on, joten tunnistus on helppo!

Pensaissa ja puissakin kasvaa syötäviä marjoja: tyrni, pihlaja, kataja.

Katajanmarjat ovat kylläkin varsinaisesti käpyjä. Pihlajapuita kasvaa Suomessa itseasiassa useita lajeja: se tavallinen on toiselta nimeltään kotipihjala. Puista myös tuomen marjat ovat periaatteessa syötäviä, mutta niiden sisällä olevat siemenet myrkyllisiä. Siksi niiden käyttöä ei suositella, vaikka marjoista voisi vaikkapa puristaa mehua, johon siemenet eivät tule mukaan.

Tähän asti on listaan on kertynyt kohtuullisen helppoja lajeja. Jatketaan vähän erikoisemmilla.

Oletko koskaan maistanut näitä: lillukka, sianpuolukkariekonmarja, taikinamarja, ruohokanukka? Ruohokanukka on yleinen kukkakasvi, mutta harva on maistanut sen marjaa. Lillukasta tunnetaan parhaiten sen kuuluisat varret. Marjoja ei juurikaan käytetä, koska ne ovat mauttomia, kuten muidenkin edellä listattujen. Esimerkiksi sekamehun osana niitä voi kuitenkin ihan hyvin käyttää.

marja-lillukka

Lillukan marjoissa on isot siemenet, mikä varmaan osaltaan vähentää niiden käyttöä.

Ruusunmarjoja eli kiulukoita sanotaan Suomen terveellisimmiksi marjoiksi!

Ruusunmarjojen hyödyntämistä ehkäisevät kuitenkin tehokkaasti karvaiset ja kutittavat siemenet, jotka ovat ainakin minulle lapsuudesta karvaasti tuttuja syyhypulverina, jota pojat pudottivat kaula-aukosta paidan sisään. Suomessa kasvaa luonnonvaraisena useita ruusulajeja. Ehkäpä tutuin näky on teiden varsien kurtturuusu, joka on itseasiassa koristekäytöstä luontoon villiintynyt – erityisen haitalliseksi vieraslajiksi asti.

marja-ruusu

Ruusunmarjat kaunistavat pensaita pitkään lehtien pudottua. Syömäkelpoisia vanhat marjat eivät ehkä ole toukkien takia.

Toinenkin haitallinen vieraslaji Suomessa kasvaa, jossa on syötävät marjat: isotuomipihlaja. Sitä kasvaa etenkin Etelä-Suomessa, mutta havaintoja on Rovaniemeltä saakka.

Suomen luonnossa kasvaa villinä tuttuja puutarhan pensaita.

Mustaherukka ja punaherukka eli tuttavallisesti viinimarjat ovat alkuperäisiä Suomen luonnon lajeja, mutta niitä kasvaa luonnossa myös viljelystä karanneina. Suomen luonnossa kasvava karviainen sen sijaan on aina jäänne viljelystä tai linnun levittämä.

Karvamansikka on Suomen luonnon alkuperäinen laji, joka kasvaa lähinnä vain Ahvenanmaalla. Kasvatettavaksi Suomeen tuotuja mansikkalajeja on villiintynyt luontoon. Virginianmansikka esiintyy vain muutamassa paikassa Etelä-Suomessa, ukko- ja puutarhamansikka laajemmalti Oulun korkeudella saakka. Puutarhamansikka on nimensä mukaisesti se puutarhoissa kasvatettava laji.

Vadelman lähisukulaiset vatukat ovat Suomessa harvinaisuuksia. Sinivatukka kasvaa Ahvenanmaalla ja hyvin harvinaisena Lounais-Suomessa. Ahvenanmaalla kasvaa myös harvinainen ja rauhoitettu lehtovatukka.

Oratuomi kasvaa vain Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomen saaristossa. Se ei pärjää manner-Suomessa edes puutarhassa, vaan paleltuu. Tylppö- ja suippuorapihlajat kasvavat luonnostaan saariston lisäksi Varsinais-Suomessa ja koristepensaina muuallakin maassa.  Aitaorapihlaja, ruostehappomarja ja mustamarja-aronia ovat koristepensaita, jotka esiintyvät luonnossa viljelyjäänteinä tai -karkulaisina.

Siinä ne ovat!

Totta puhuen, iso osa näistä marjoista ei varmaan ole keräämisen arvoisia. Yleisimmin kerätyt lajit ovat varmasti myös parhaat. On kuitenkin hauska tietää, kuinka runsas luontomme syötävien marjojen lajikirjo on!

Syötävät luonnonvaraiset marjat Suomessa:

  1. mustikka (Vaccinium myrtillus)
  2. puolukka (Vaccinium vitis-idaea)
  3. aho- eli metsämansikka (Fragaria vesca)
  4. vadelma (Rubus idaeus)
  5. lakka (Rubus chamaemorus)
  6. isokarpalo (Vaccinium oxycoccos)
  7. pikkukarpalo (Vaccinium microcarpum)
  8. juolukka (Vaccinium uliginosum)
  9. variksenmarja (Empetrum nigrum)
  10. mesimarja (Rubus arcticus)
  11. tyrni (Hippophaë rhamnoides)
  12. pihlaja (Sorbus aucuparia)
  13. suomenpihlaja (Sorbus hybrida)
  14. ruotsinpihlaja (Sorbus intermedia)
  15. teodorin- eli kaunopihlaja (Sorbus meinichii)
  16. kataja (Juniperus communis)
  17. lillukka (Rubus saxatilis)
  18. sianpuolukka (Arctostaphylos uva-ursi)
  19. riekonmarja (Arctostaphylos alpina)
  20. taikinamarja (Ribes alpinum)
  21. ruohokanukka (Cornus suecica)
  22. kurtturuusu (Rosa rugosa)
  23. karjalanruusu (Rosa acicularis)
  24. metsäruusu (Rosa majalis)
  25. iharuusu (Rosa mollis)
  26. okaruusu (Rosa sherardii)
  27. koiranruusu (Rosa canina)
  28. heleäorjanruusu (Rosa dumalis)
  29. himmeäorjanruusu (Rosa caesia)
  30. juhannusruusu (Rosa spinosissima)
  31. punalehtiruusu (Rosa glauca)
  32. isotuomipihlaja (Amelanchier spicata)
  33. mustaherukka (Ribes nigrum)
  34. pohjanpunaherukka (Ribes spicatum)
  35. karviainen (Ribes uva-crispa)
  36. karvamansikka (Fragaria viridis)
  37. virginianmansikka (Fragaria virginiana)
  38. ukkomansikka (Fragaria moschata)
  39. puutarhamansikka (Fragaria x ananassa) 
  40. sinivatukka (Rubus caesius)
  41. lehtovatukka (Rubus pruinosus)
  42. poimuvatukka (Rubus plicatus)
  43. oratuomi (Prunus spinosa)
  44. tylppöorapihlaja (Crataegus monogyna)
  45. suippuorapihlaja (Crataegus rhipidophylla)
  46. aitaorapihlaja (Crataegus grayana)
  47. ruostehappomarja (Berberis vulgaris)
  48. mustamarja-aronia (Aronia melanocarpa)

Puuttuuko listasta mielestäsi joku kasvi? Kommentoi alle tai lähetä postia kaisa@juuretmaassa.com, niin täydennän listaa!

Lisää tietoa!

Arktiset aromit – tietoa marjojen käytöstä
Luontoportti – tietoa ja kuvia lajeista
Laji.fi – Suomen lajitietokeskus, tietokanta
Vieraslajit.fi – tietoa haitallisista vieraslajeista

Kirjat:
Suomalaiset marjat: kaikki metsän ja puutarhan lajit (Sinikka Piippo)
Luonnonmarjat (Simo Moisio ja Riitta Törrönen) – voi tilata Arktiset aromit -verkkokaupasta

marja-lakka

Lakka – luonnomarjojen kuninkaallinen.


Jätä kommentti

Lähiympäristö hyvinvoinnin lähteenä

Missä on luontoa, siellä on ravintoa ruumiille ja sielulle. Pihat rikkaruohoineen, kaupunkien joutomaat ja luonnonvaraiset metsät – ne kaikki voi nähdä luonnon aarreaittana. Vihreiden alueiden terveysvaikutuksista pääsevät nauttimaan kaikki niissä oleskelevat.

Luonto- ja ympäristöalaa opiskeleva Maria kertoo, miten hänen näkökulmansa lähiluontoon on muuttunut.

pihlaja-marja

Villikasveista välittyy luonnon elinvoima

“Olen luonnonvaratuottajaopintojeni aikana löytänyt uudenlaista näkökulmaa luonnonkosmetiikkaan sekä villikasvien käyttöön. Kaupasta ostettavat vihannekset ja kosmetiikkatuotteet ovat saaneet houkuttelevamman vaihtoehdon, kun olen tutustunut siihen, miten luonnonvaraisia kasveja voi käyttää.

Nykyisin minulle on arjen ylellisyyttä, kun voin käydä keräämässä kasveja suoraan lähiympäristöstäni ja pihaltani. Näitä luonnonvaraisia kasveja, joista osaa myös rikkaruohoiksi kutsutaan, löytyy laaja lajikirjo. Jokaisella lajilla on omanlaisensa ominaisuudet.

Keräilyvietti kasvaa kerätessä ja vastaan voi tulla mielenkiintoisia yllätyksiä. Luonnonvaraiset kasvit kasvavat ajallaan ilman, että minun tarvitsee huolehtia kylvämisestä ja istutuksesta.”

kastehelmet-lehdella

Puutarhan eri osat ovat kuin huoneita, joissa on oma tunnelmansa

”Nykyisin katselen omaa pihaani tarkemmin silmin. Sen myötä muun muassa ruohonleikkuu puutarhassani on hiukan monimutkaistunut: kun huomaan lajien kirjon, haluan pitää huolta siitä, että niiden kasvustot pysyvät voimissaan. Näin puutarhaani on muodostunut luonnonvaraisten kasvien saarekkeita.

Nämä eri villikasvit ovat nyt osa puutarhani antimia, joita luonto saa hoitaa ja ylläpitää. Kun lajien kirjo on runsas, ei mikään laji pääse leviämään valtoimenaan ja valloittamaan yksipuolisesti puutarhaa. Kasvit pitävät keskenään tasapainoa yllä monimuotoisessa puutarhassa, jolloin puutarhan hoitaminen loppujen lopuksi helpottuu. Monimuotoisuus luo kauneutta. Puutarhassa täytyy mielestäni olla jäljellä myös luonnonvaraista ja villiä, joka pitää puutarhan elävänä.”

Aistit herkistyvät ja aktivoituvat luonnossa

“Kaupungeissa joutomaat ovat puistojen ja viheralueiden ohella tärkeitä alueita, sillä monet joutomaat ovat kasvustoltaan monipuolisempia kuin hoidetut viheralueet. Koen että tällaiset alueet antavat tilaa ajatuksille ja oleskelulle rakennetun ja raamitetun keskellä. Joutomaat ovat valitettavasti häviävä luonnonvara, kun maankäyttöä tehostetaan kaupunkialueilla.

Joutomailla tunnen usein maanläheisyyttä ja rauhaa. Niillä tuntuu kuin aika olisi pysähdyksissä. Ne ovat unohtuneita alueita kaupungin keskellä tai reunoilla. Sellaisilla alueilla on helppo pysähtyä hetkeksi vain olemaan ja aistimaan ympäristöään.”

maitohorsma-torrottaja

Kosketus luontoon vahvistaa immuunipuolustusta

”Viime aikoina on alettu käyttämään esimerkiksi metsää osana hyvinvoinnin palveluita: on metsäterapiaa ja metsäkylpyjä. Jo lyhyenkin oleskelun luonnon keskellä on todettu vaikuttavan fysiologiaan tasapainottavasti monella tasolla.

Monien tutkimusten mukaan bakteerikirjon ajatellaan olevan yhteydessä immuunipuolustukseen, sekä siihen liittyviin autoimmuunisairauksiin. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että sisäinen ja ulkoinen bakteerifloora ovat merkityksellisessä osassa terveytemme tasapainossa ja sen monipuolisuudesta täytyisi pitää huolta. Länsimaisen ja luontaisemmassa ympäristössä elävän ihmisen bakteerikirjossa on havaittu olevan selviä eroja. Kaupungistuminen on kaventanut bakteerien lajimäärää elimistössä.

Luonnossa kannattaa siis möyriä ja kerätä raaka-aineita suoraan ruokaansa ja näin ylläpitää hyödyllistä bakteerikantaa elimistössä. Suoliston bakteerien on huomattu olevan yhteydessä hermoston välittäjäaineiden toimintaan eli myös tätä kautta mielen hyvinvointiin.”

Teksti ja kuvat: Maria Korpi-Anttila

Vieraskirjoittaja Maria Korpi-Anttila on luonnonvaratuottajaopiskelija ja kurssittaja, joka on ollut kesäkauden 2016 työssäoppimassa Juuret maassa – kurssien ja retkien järjestämisessä.

lehtikuusi-portti


2 kommenttia

Viikon villiyrtti: Nokkonen pursuaa voimaa

Tämän kesän ensimmäinen viikon villiyrtti on itseoikeutetusti nokkonen – villiyrttimaailman Velho. Nokkosta käytettyään skeptikkokin alkaa uskoa luonnon parantaviin voimiin. Monipuolisen nokkosen sisältämät aminohapot suojaavat ja vahvistavat kehoa, boostaavat aivoja ja kohentavat mielialaa.

nokkoskori

Nokkosen kivennäisaine- ja vitamiinivarastot ovat huikeat. Nokkosta nauttimalla saat tankattua tehokkaasti muun muassa C-vitamiinia, kalsiumia, piitä, rautaa ja magnesiumia. Toisin sanoen nokkosen käytöstä saattaa seurata ihon, kynsien ja hiusten vahvistumista, yleiskunnon kohenemista, veren hemoglobiinitason nousua, mielialan tasaantumista, parempaa unenlaatua ja jopa allergiaoireiden lieventymistä.

Nokkosta onkin käytetty rohdoksena lähes vaivaan kuin vaivaan. Kasvin kaikkia osia pidetään vahvistavina ja vastustuskykyä lisäävinä. Nokkosta kannattaa nauttia muun muassa alentamaan korkeaa verenpainetta, hoitamaan anemiaa ja edistämään suoliston toimintaa. Ulkoisesti nokkonen lisää pintaverenkiertoa ja hoitaa erilaisia ihovaivoja, ihottumia ja hilseilyä.

Polttava ystävä

Nokkonen on villiyrttiharrastajalle koko kesän ilo. Keruuaika alkaa varhain keväällä, kun pieniä alkuja nousee ylös maasta. Pikkutaimet voi käyttää kokonaan. Vähän vanhemmista nokkosista käytetään lehdet ja ylimmät latvukset, koska varsi muuttuu vanhetessaan puisevaksi. Loppukesästä ja syksyllä ovatkin sitten vuorossa nokkosen siemenet! Myös nokkosen juuria on käytetty muun muassa rohdoksena.

nokkonen_kukkii

Nokkossaaliin voi kuivata, pakastaa tai käyttää tuoreena. Poltinkarvat saa tainnutettua ryöppäämällä eli kiehauttamalla nokkoset pikaisesti tai käyttämällä nokkonen blenderissä, jolloin poltinkarvat rikkoutuvat. Nokkosen mahdollinen nitraattipitoisuus laskee luonnollisesti aurinkoisten päivien myötä. Nokkosapajille kannattaakin rientää aurinkoisena aikana.

Nokkonen on monille lapsuudesta tuttu kasvi ja vain harva on välttynyt kokemasta sen polttavaa sipaisua. Nyt kuitenkin nokkosta kannattaa lähestyä uusin silmin ja kokonaan uusin ottein. Suojaamalla kädet hansikkailla ja käyttämällä saksia, on nokkosten kerääminen helppoa ja nopeaa.

Nokkonen on helppo tunnistaa. Suomen luonnon kasveista valkopeippi muistuttaa jonkin verran nokkosta, mutta onneksi sekään ei ole myrkyllinen. Sillä ei ole poltinkarvoja ja etenkin kukinnot eroavat selvästi ulkonäöltään nokkosesta.

Nokkonen on hyvän makuinen ja sitä on mukava lisätä ruokaan kuin ruokaan. Kuivatun nokkosen voi jauhaa ihan maustemaisen hienoksi, jolloin sitä on helppo sirotella lastenkin aterioihin. Hieno nokkosjauhe sulaa perheen lempikastikkeen sekaan tai muuntuu makoisiksi letuiksi tai vaikka lihapulliksi. Myös siemennäkkäreissä nokkonen on herkullinen lisä. Maku on suorastaan ”rautaisen” hyvä!

Nokkosnäkkäri
(gluteeniton, maidoton, munaton)

2 dl maissijauhoa
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl seesaminsiemeniä
½ dl pellavansiemeniä
½–1 dl kuivattua nokkosrouhetta
½ dl gluteenittomia kaurahiutaleita
¾ dl rypsi- tai oliiviöljyä
½ tl suolaa
2 dl kiehuvaa vettä
Pinnalle: seesaminsiemeniä

  1. Sekoita kaikki ainekset kulhossa sekaisin.
  2. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille mahdollisimman ohueksi levyksi. Ripottele pinnalle see­saminsiemeniä.
  3. Paista 150-asteisessa uunissa 45–50 minuuttia.
  4. Jäähdytä ja murra sopiviksi paloiksi.

(Ohje: martat.fi)

Nokkosen siemenet ovat parasta superruokaa!

Nuorten versojen ja lehtien lisäksi kannattaa opetella keräämään talteen kypsät siemenet, joissa kasvin terveysvaikutukset ovat tiiviissä paketissa! Siemeniä voi sitten nauttia pitkin talvea päivittäin esimerkiksi aamiaisella myslin tai puuron päällä. Ne sopivat hyvin myös vaikkapa sämpylätaikinan joukkoon.

Nokkosen siementen keruun vaiheet:

  • Kypsät siemenet kerätään norkkoineen hansikkaat kädessä.
  • Kuivataan lämpimässä ja ilmavassa paikassa.
  • Kuivatut siemenet sihdataan siivilän läpi, mikä rikkoo poltinkarvat. Norkoista voi hauduttaa vaikka teetä tai tehdä hiuspohjaa vahvistavan hiushuuhtelun.
  • Siivilöidyt siemenet pakataan lasi- tai peltipurkkiin.
  • Valmista!

nokkosen_siemenet

Tutustu myös muihin viikon villiyrtteihin:

Vadelma on yrttiteen aatelinen

Vuodelta 2015:

Vuohenputki on kevään ensi herkku
Koivujen aika on än-nyy-tee-NYT
Isomaksaruoho on kallioiden mehevä vihannes
Poimulehdessä on lempeää voimaa


Jätä kommentti

Luontokylpy – hyvinvointia tuova metsäelämys koko perheelle

Miltä tuntuu pehmeä ja kostea sammal poskea vasten? Miltä maa tuoksuu sateen jälkeen? Kuuletko, mitä tuuli kuiskailee puissa? Luonto on täynnä elämyksiä, kun sitä pysähtyy aistimaan. Lapsille ja lapsenmielisille se voi olla myös suuri seikkailu.

Ystäväni Raakel Silvennoinen on perustanut Luontokylpy-nimisen yrityksen, joka tarjoaa perheille retkiä metsän helmaan. Luontokylpy on lapsen ja vanhemman yhteinen luontoelämys ja kokemus viihtyisästä luontoympäristöstä.

Raakel kertoi pyynnöstäni siitä, millaisen kokemuksen luontokylpy lapselle ja aikuiselle tarjoaa.

Tutkimista, taiteilua ja leikkiä inspiroivassa luonnossa

Luontokylvyn aikana nautitaan luonnosta, otetaan luonnon hyvinvointivaikutuksia vastaan ja tutustutaan luontoympäristöön moniaistisesti. Luontokylvyn idea on luonnon moniaistisessa kokemisessa ja lapsilähtöisessä luontoon tutustumisessa. Suorituksen ja opettamisen sijaan tutustutaan lapsen omien kiinnostusten mukaisesti luonnon ihmeisiin.

Tuntuukohan siilin selkä samalta kuin kuusen neulaset? Kumpi maistuu mukavammalta, ketunleivän kirpeys vai tuoreen koivunlehden keväinen maku? Muuttuuko keijukaiseksi, jos juo metsäapilan mettä? Metsä on täynnä salaisuuksia, lähdetään yhdessä seikkailemaan!

Tavoitteena on, että luontoympäristö koetaan turvalliseksi kasvuympäristöksi, löydetään iloa luonnossa olemisesta ja koetaan luonto paikaksi, jonne halutaan jatkossakin palata. Luontokylvyssä saadaan ideoita erilaisista luonnossa olemisen ja luonnosta nauttimisen tavoista. Luontokylvyssä tutkitaan, tehdään pieniä leikkikaluja ja taideteoksia, leikitään ja maalataan luonnonväreillä.

Luontokylvyssä moniaistisuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että luonnon elementtejä tunnustellaan, maistellaan ja haistellaan. Leikki-ikäinen lapsi on luonnostaan utelias tutkimaan asioita kaikilla aisteilla, meidän ei tarvitse muuta kuin rohkaista ja mennä itse mukaan. Metsä on täynnä mielikuvitusta inspiroivia yksityiskohtia.

Lasta kiinnostavat pienet ihmeet, kuten mittarimato metsäpolulla tai Haisulia muistuttava männynkäpy. Metsää on mahdotonta leikkiä loppuun, toisin kuin rakennettuja leluja tai leikkipaikkoja.

Terveysvaikutteista laatuaikaa perheille

Luontokokemukset vaikuttavat lapsiin ja aikuisiin monella eri tavalla. Luonnon terveysvaikutuksia tutkineet ovat vakuuttuneet muun muassa luontokosketuksen merkittävistä hyödyistä. Professori Ilkka Hanski toteaa tutkimuksessaan , että luontokosketuksen puute on lisännyt tulehdusperäisten sairauksien yleisyyttä ja allergioita. Erityisesti pienten lasten tulisi saada olla kosketuksissa maan ja luonnonkasvillisuuden kanssa. Kunnollinen kosketus luonnonympäristöjen mikrobilajistoon on hyvän immuniteetin kehittymisen edellytys. Luonnossa liikkuminen ja siellä ajan viettäminen parantavat kaikenikäisten immuniteettia.

Kuva: Raakel Silvennoinen / Luontokylpy.fi

Luonnossa oleminen myös rentouttaa, parantaa huomiokykyä ja mielialaa, alentaa verenpainetta ja vähentää lihasjännitystä. Jo 0,2 sekunnissa ympäristö vaikuttaa myönteisesti tunteisiimme. Vaikutukset ovat tiedostamattomia ja nopeita.

”Luonnossa ja luonnosta syntyneet moniaistilliset kokemukset jättävät pysyviä muistijälkiä lapsen mieleen, mikä vaikuttaa lapseen ja hänen elämänsä valintoihin koko loppuiän. Myönteiset muistijäljet johdattavat aikuisenakin hyvän olon jäljille metsään.” – Tutkija Tuija Aartolahti

Luontokokemusten kautta kehittyvä läheinen luontosuhde johtaa herkemmin ympäristöystävällisen elämäntavan omaksumiseen. Luontokylpy on myös leikkisää ja vuorovaikutuksellista sekä lapsen ja vanhemman luonnollista yhteyttä tukevaa. Tieteellisesti todistettujen hyötyjen lisäksi luonnossa vietetty vanhemman ja lapsen yhteinen aika on parasta laatuaikaa!

Aistit auki luonnon ihmeille

Luontokylpy sopii erinomaisesti perheille, joilla ei ole etukäteen paljon kokemusta metsäluonnosta. Tällöin luontokylpy on tutustuttava ja rohkaiseva kokemus metsästä. Toisaalta luontokylpy eroaa paljon tavanomaisesta retkeilystä, joten kokeneemmatkin metsäilijät voivat löytää luontokylvyssä uusia luonnossa olemisen tapoja ja ideoita uudenlaiseen luontoympäristöstä nauttimiseen.

Kuva: Raakel Silvennoinen / Luontokylpy.fi

Vanhemmat voivat kannustaa luontoympäristön havainnointiin ja moniaistiseen tutkimiseen kaikkialla! Kannattaa lähteä yhdessä tutkimaan ja ihmettelemään luontoa. Aina ei tarvitse mennä suuriin metsiin tai matkustaa kauas, vaan rikkaus on löytää luonto omalta pihalta, kaupungin viheralueelta tai vaikkapa joutoalueelta. Luontoelämyksiä voi kokea yllättävissäkin paikoissa, kunhan pitää aistit avoinna. Kiinnostuksen osoittaminen lapsen havaintoihin innostaa lasta löytämään lisää luonnon ihmeitä.

Etsikää lapsen kanssa pihan hauskimmat kasvit, kauneimmat kivet ja valitkaa pihapuun visertäjistä paras. Istukaa rauhassa alas ja etsikää pilvien muodoista eläinhahmoja. Tai ratsastakaa villisti puun ympäri itse tehdyllä risulohikäärmeellä!

Luonnosta löytyy paljon erilaisia askartelumateriaaleja, joista saa yksilöllisiä leikkikaluja. Ideoita luontoleikkeihin on loputtomasti ja parhaat niistä ovat lasten itse keksimiä.

Luontoympäristöllä on niin selkeitä ja lyömättömiä terveysvaikutuksia, että olisi suorastaan tuhlausta olla käyttämättä luonnon meille tarjoamia aineettomia hyötyjä. Jokainen haluaa lapselleen parasta. Luontosuhde ja luontokosketus ovat asioita, joita voimme helposti tarjota lapsille pienestä pitäen ja näin antaa heille paremmat eväät elämään niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Lapsille on nykyään tarjolla paljon erilaisia aktiviteetteja, jopa liiaksi asti. Hyperaktiiviset virikkeet ja stressaava elämä aiheuttavat lieveilmiöitä. Siispä lapset luonnon helmaan rauhoittumaan, luontokylpyyn!

Raakel Silvennoinen on tutustunut Luontokylpy-konseptia varten muun muassa luonnon terveysvaikutuksia koskevaan tutkimukseen.  Tekstiä on taustoitettu muun muassa seuraavilla tutkimuksilla ja artikkeleilla:

Tuija Aartolahti: Miten metsä innostaa lasta – luonto esikouluikäisen leikki- ja oppimisympäristönä
Liisa Tyrväinen: Uutta tietoa metsien terveysvaikutuksista
Anja Yli-Viikari: Luonnon vaikutukset hyvinvointiin
Ilkka Hanski: Luontokosketus auttaa ehkäisemään allergioita ja parantamaan immuniteettia

Kuvat: Raakel Silvennoinen / Luontokylpy.fi

Kuva: Raakel Silvennoinen / Luontokylpy.fi