Ihminen on erottamaton osa luontoa, eikä kaupungissa asuminen muuta asiaa. Hakeudumme metsään, tahdomme ympärillemme puistoja ja parvekkeillemme kukkia. Kaipuu luontoon on meihin syvään kirjoitettu. Luonnosta saamme ruokaa ja muita aineellisia hyödykkeitä, mutta yhteys luontoon on myös terveydellemme välttämätön.

Luonnon terveysvaikutuksia tutkitaan paljon. Osallistuin itse testihenkilönä metsän ja kaupunkipuiston terveysvaikutuksia selvittävään Green Health -tutkimukseen muutama vuosi sitten Helsingissä. Tutkimuksen toteutusta ja tuloksia käsitellään Ylen radio-ohjelmassa Metsä vie stressin, luonto tuo terveyttä muiden aiheiden ohessa. Ohjelmassa professori Liisa Tyrväinen Luonnonvarakeskuksesta ja emeritusprofessori Tari Haahtela kertovat luonnon ja terveyden yhteydestä.

Tiivistykseni ja oma tulkintani muutamista ohjelman keskeisistä teemoista:

Metsäkylpy taltuttaa stressiä

Luonnossa oleskeleminen rentouttaa mielialaa. Ärsykkeitä, melua ja liikettä on kaupunkiympäristöön verrattuna vähän, joten mieli saa levätä ja kääntyä sisäänpäin – tai ulospäin tarkastelemaan luonnon ympäristöä. Mielessä saavat valtaa myönteiset ajatukset. Aivot palautuvat rasituksesta ja stressistä.

”Elimistö alkaa rentoutua, ja se näkyy sykkeen alenemisena. Verenpaine alkaa pikku hiljaa monien tutkimusten mukaan laskea.” Professori Liisa Tyrväinen

Luonnon elvyttävistä vaikutuksista nauttiakseen ei tarvitse lähteä kauas. Kaupunkimetsä tai jopa puisto voi tarjota rentoutusta ja muita myönteisiä vaikutuksia terveyteen.

Loogisesti pääteltynä myös asuinpaikan ympäristöllä on iso merkitys. Muutin itse pari vuotta sitten vilkkaan kadun varrelta kaupunkiyksiöstä hirsimökkiin Nuuksioon. Uskon, että muutoksella on ollut myönteinen vaikutus hyvinvointiini. Ei ole sattumaa, että entisajan parantolatkin rakennettiin metsäisiin ympäristöihin. 

Ruumiin ja mielen kuntosali

Käyn paljon mielummin kävelyllä metsässä kuin hikoilen kuntosalilla. Liikunnan terveysvaikutusten näkökulmasta olen ehkä ollut intuitiivisesti aika oikeilla raiteilla.

Liikunta kaikissa muodoissaan on tietysti terveellistä ja se muun muassa ennaltaehkäisee sairauksia. Fyysisten hyötyjen lisäksi luonnossa liikkuminen tuo kuitenkin mukanaan myönteisiä vaikutuksia myös mielenterveyteen. Mieliala kohenee enemmän ulkona kuin sisällä liikkuessa. Liikunta myös tuntuu kevyemmältä ulkona, sillä huomio siirtyy pois varsinaisesta liikuntasuorituksesta.

Liikunnassa ei mielestäni pitäisi olla kyse väkisin pusertamisesta vaan ilosta ja nautinnosta. Luonnossa niitä tarjoavat puhdas ulkoilma, metsän värit ja tuoksut!

Metsästä saa pöpöjä

Ja se on hyvä asia. Luonnossa on valloillaan valtavasti mikrobeja, jotka eivät suinkaan sairastuta ihmistä vaan pitävät ihmisen terveenä. Rakennetussa ympäristössä mikrobeja on usein liian vähän tai ainakin ne ovat yksipuolisia. Altistuminen monipuolisille pöpöille kohottaa vastustuskykyä, jolloin ei esimerkiksi sairastu niin helposti flunssaan. Lika on siis ihan oikeasti hyvästä!

Luonnon yhteyttä myös kroonisiin sairauksiin on tutkittu. Puolustusjärjestelmään liittyvien sairauksien, kuten allergioiden ja kroonisten suolistotulehduksien ja jopa syöpien lisääntyminen saattaa olla yhteydessä luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen. Siellä, missä luonnon lajisto on köyhtynyt, sairaudet ovat lisääntyneet.

”Näyttää siltä, että kaupungistuneissa nyky-yhteiskunnissa meidän immuunijärjestelmämme on ikäänkuin varuillaan kaiken aikaa. Puhutaan lievästä tulehdustilasta. Alkuasukasyhteisöissä tätä perustulehdustilaa ei ole, vaan vaaran tullen immuunijärjestelmä hyökkää nopeasti ja voimakkaasti tehdäkseen hyökkääjästä selvää. Olemme menettäneet puolustusjärjestelmämme tasapainon ja tämä kytkeytyy mikrobiston ja luontoympäristön köyhtymiseen.” Emeritusprofessori Tari Haahtela

Ylivarautunut puoustusjärjestelmä ei tunnista todellista vaaraa, vaan reagoi turhaan ja herkästi sellaisiinkin hiukkasiin, joista ei todellisuudessa ole elimistölle haittaa – esimerkkinä tästä ovat siitepölyallergiat. Elimistöään voi kuitenkin treenata altistamalla. Vaikkapa työntämällä kätensä multaan, syömällä vihreitä kasviksia ja hengittämällä metsäistä ilmaa.

Seuraavan kerran, kun palaan sieniretkeltä ilman saalista, koitan pitää mielessä nämä opit – retkeni metsään ei ollut suinkaan turha!

Lue myös blogijutun ensimmäinen osa.