Kävimme viikonloppuna jo toista kertaa yöretkellä Teijon kansallispuistossa. Viime vuoden kevään tavoin kohteeksi valitsimme Teerisaaren ja teltankin pystytimme samaan hyväksi havaittuun paikkaan – kai tämä on siis jo perinne!
Merkitty reitti Miilunummen pysäköintipaikalta Teerisaareen kulkee enimmäkseen sekametsässä.
Ajatuksena oli tehdä lyhyt koeretki ennen pidempää Lapin vaellusta, jolle meidän on tarkoitus lähteä myöhemmin kesällä. Ovatko varusteet talven jäljiltä kunnossa, muistuuko mieleen teltan pystytyksen niksit, osaammeko pakata mukaan kaiken tarpeellisen? Riittääkö kävelykunto?
Kulkijoiden kunnosta voidaan olla montaa mieltä ja opimme taas jotain uutta – ainakin suunnittelun tärkeydestä lyhyelläkin retkellä. Pakollisina sähläyksinä jätimme vaellusvaatteeni sisältävän kassin kotiin ja pakkasimme mukaan vain vajaan kaasupullon. Aamulla siis ”nautimme” kylmää pikakahvia. Aamupalakokemusta korostivat kylmä tuuli ja sateen ripsautukset, jotka vaihtuivat auringonpaisteeksi heti, kun lähdimme talsimaan Teerisaaresta takaisin kohti pysäköintipaikkaa.
Kyllä retkellä vaan kuitenkin oli mukavaa, eikä vähiten hienojen maisemien vuoksi. Tässä vähän kuvatunnelmia. Suosittelen erittäin lämpimästi tutustumaan maisemiltaan monipuoliseen Teijon kansallispuistoon, joka sijaitsee Salossa. Teijo on vanha retkeilyalue, josta tuli kansallispuisto vuoden 2015 alussa.
Pysäköintipaikalta Teerisaareen on matkaa vain 2,7 kilometriä. Kansallispuistossa on paljon polkuja ja merkittyjä rengasreittejä.
Yöpymispaikkamme Teerisaari. Perille johtavat pitkospuut suon yli.
Tupasvillamättäitä kasvoi suolla ihan mattona.
Pitkospuun reunalta silmiini osui harvinaisempiakin kasvituttuja, kuten pyöreälehtikihokki. Se on muuten lihansyöjäkasvi!
Suolla kukki upeasti myös raate. Suurikokoinen ja näyttävä kukka on niin kaunis, että jo sen näkeminen teki retkestä onnistuneen.
Teltassa hyvin nukutun yön jälkeen kävimme vielä erikseen ilman rinkkoja kiertämässä Sahajärven luontopolun, jonka lehtomaisemat ruukkitoimintaan liittyvine vanhoine patoineen olisi jo kokonaan toisen blogipostauksen aihe!
Juuret maassa 