Haaveissani siintää kahden vuoden tauon jälkeen usean päivän vaellus. Niinpä minun ja puolisoni oli testattava vaelluskamppeet ja kävelykunto ennen isompaa koitosta. Yöretki luonnon helmaan on aina tervetullut lomanen arjen keskellä.
Isojärven kansallispuisto valikoitui yhden yön patikkaretkemme kohteeksi. Kuhmoisissa sijaitseva kansallispuisto oli meille ennestään tuntematon ja retki sinne oli ollut useita kertoja mielessä.
Kuvankaunis Isojärvi ja Kalalahden tulipaikka, vaelluksen viimeinen kahvitauko.
Ajomatka Isojärvelle kodistamme Helsingistä on noin 200 kilometriä eli melko pitkä, mutta päätimme kuitenkin ajaa matkan uusien maisemien vuoksi. Isojärvellä on myös mahdollista kiertää sopivan mittainen, parinkymmenen kilometrin lenkki. Isojärven kansallispuistosta emme tienneet juuri muuta kuin Heretyn kämppäkahvilan ja sen, että siellä asustelee majavia.
Isojärvi tarjosi meille vaihtelevia metsämaisemia, korkeuseroja ja erämaisia lampia. Kiinnitimme myös huomiota maiseman kivisyyteen. Valtavia siirtolokareita tuntui odottavan joka mutkan takana! Reitin varrella oli useita kauniita taukopaikkoja ja totta vie – majavien läsnäolosta ei jäänyt epäilyksiä.
Kuljimme punaisella merkittyä kesäreittiä vastapäivään pohjoisesta Kalalahden pysäköintipaikalta etelään Herettyyn, sitten Kuorejärven laavun kautta Vahterjärven laavulle yöksi.
Kuljimme yhteensä noin 25 kilometrin matkan, josta ensimmäisenä päivänä talsimme noin 17 kilometriä. Yöpymispaikoista oli jopa valinnan varaa. Reittivalinnan myötä valitsimme Vahterjärven laavun ja tulipaikan, jonka läheisyyteen pystytimme oman laavumajoitteemme.
Puolisoni on ostanut teltan korvaajaksi laavukankaan eli tarpin, joka on muuten kotimaista käsityötä. Tämä oli toinen laavukankaan alla nukkumani yö ja sain ihan hyvät unet. Täytyy kuitenkin myöntää, että teltan tuomaan suojaan tottuneena avoimessa laavussa nukkuminen tuntuu vielä aika oudolta.
Laavumajoitteemme Vahterjärven rannalla.
Vahterjärvi ja sen rantakalliolla oleva laavu tyynessä illassa.
Isojärven kansallispuisto on hieno ja rauhallinen luontokohde, johon voi eteläisen Suomen alueelta tehdä päiväretkiä tai jopa parin päivän vaelluksen. Monet aloittavat retkensä Heretystä, jossa toimii puiston opastuspiste ja kahvila vanhassa savottakämpässä. Itse suunnittelimme reittimme niin, että pidimme Heretyssä pienen evästauon.
Kävelyreitit ovat paikoitelleen hyvin vaativia, koska korkeuseroja riittää. Polku vaihteli tasaisesta ja helppokulkuisesta neulasmatosta jyrkkään, juurakkoiseen ja kiviseen kulku-uraan. Etenkin puiston itäosassa Vahterjärven ja Kalalahden välillä kulkua hankaloittivat kaatuneet puut, jotka kaikesta päätellen ovat rysähtäneet polun poikki nyt kesällä 2019.
Helppokulkuista polkua Kalalahden ja Lortikan välillä.
Kivikkoista ja mäkistä polkua Kurkijärven ja Kuorejärven välillä.
Mielenkiintoisen erityispiirteen kansallispuiston luonnolle antavat majavat, joita on aiemmin pesinyt lähes kaikissa alueen lammissa. Itse eläimiä ei helposti näe, koska ne ovat aktiivisia öisin. Majavien kaatamia puita ja niiden rakentamia patoja sen sijaan pääsee näkemään. Majavien tekosten myötä tulvineet lammet ovat kelopuineen erikoisen, jopa jotenkin muinaisen näköisiä.
Majavan patoama Hevosjärvi.
Polulle kaatunut suuri haapa, jonka kaatumista majava on selvästi hampaillaan edesauttanut.
Kaiken kaikkiaan suosittelen tutustumaan Isojärven kansallispuistoon. Meille tämä kesäinen retki antoi esimakua pidemmästä vaelluksesta. Kotiin tullessa jalat tuntuivat raskailta, mutta mieli rentoutuneelta.
Lue lisää Isojärven kansallispuistosta: https://www.luontoon.fi/isojarvi
Evästauko Kuorejärven tulipaikalla.
Silmiä sopi lepuuttaa Isojärven lukuisten lampien ja järvien äärellä.
Juuret maassa 