Ruokaamme rikastuttavat villiyrtit ovat päätyneet lautasillemme vuosisatoja kestäneen, vaiheikkaan historian myötä – usein entisajan apteekkien ja rohdoskaappien kautta. Suomessa luonnonkasvien käyttöön ravintona ja rohtoina on pitkät perinteet.

Kansanlääkintä, jossa kasveilla on tärkeä rooli, hallitsi terveydenhoitoa Suomessa 1800-luvun loppuun asti. Villiyrteistä muun muassa siankärsämöä on käytetty jokapaikan rohtona kotioloissa ja siitä on valmistettu lääkkeitä.  Jopa monet nykyään arkiset mausteet, kuten pippurit ja inkivääri, olivat pitkään lääkkeiksi miellettyä apteekkitavaraa.

Lönnrot ja Linné (1700-l.) keräsivät aikoinaan tietoa yrteistä ja myös niiden käytöstä rohtoina. Lönnrotin kirjoittama Suomalaisen talonpojan kotilääkäri (ensimmäinen painos vuonna 1838) sisälsi hoito-ohjeita ja terveyttä edistäviä ohjeita sekä ohjeisti yrttien keräämiseen ja kuivatukseen.

Naantalin luostarin yrteistä ja yrttihoidoista kirjoitettiin jo 1400-luvulla kirja. Se oli ruotsinkielinen ja vuonna 2011 sen pohjalta on julkaistu Naantalin luostarin lääke- ja yrttikirja.

1900-luvulla Toivo Rautavaara julkaisi useita luonnon antimien hyödyntämistä käsitteleviä kirjoja, muun muassa klassikkoteoksen Mihin kasvimme kelpaavat (1942) luonnonkasvien ravintokäytöstä.

Kiinalaisessa lääketieteessä ruokakin lääkitsee

Kiinalaisessa lääketieteessä yrtit ja ravinto perinteisesti tukevat toisiaan: yrttien katsotaan olevan voimakkaampia vaikutuksiltaan kuin ruoan, ja sen takia niitä käytetään tarkkaan mietittyinä sekoituksina ja annoksina, yleensä lyhyinä kuureina – esimerkiksi silloin, kun tarvitaan tietyntyyppistä kehon tasapainottamista tai vahvistamista.

Ruoka sen sijaan on kuin mieto yrttilääke, jota käytetään päivittäin ja joka vaikuttaa kokonaisvaltaisemmin. Ruokavalio vaihtelee kiinalaisen lääketieteen mukaan kehon tilan ja vuodenaikojen vaihtelun rytmissä. Kiinalaisen lääketieteen mukaan ruokavalio ja terveysliikunta, kuten Qi gong, ovat tärkeitä tukijalkoja terveyden vahvistamiseen ja ylläpitämiseen.

Myös länsimaissa on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota jokapäiväisen ruoan laatuun. Villiyrtit ovat kasvaneet luonnossa, ilman lannoitteita. Itse kerättyinä ne voi käyttää pian keräämisen jälkeen. Tällöin kasvin elinvoiman voi tuntea sen mausta ja ulkonäöstä. Pienempikin määrä villiä kasvia riittää ruoassa.

Kasvit vaikuttavat monin tavoin

Voimme hyötyä kasvien vaikuttavista aineista sisäisesti ravintona tai vaikkapa yrttiteenä, mutta myös ulkoisesti – esimerkiksi erilaisina hauteina, voiteina ja huuhteina.

Osa kasveista on vaikutuksiltaan voimakkaita. Tämän takia varsinkin sisäisesti käytettäessä on tärkeää tietää kasvien vaikutukset ja käyttää kasveja vaihdellen. Voimakasta kasvia ei kannata käyttää suuria määriä tai pitkiä aikoja kerrallaan. Miedompia lajeja voi käyttää turvallisesti pidempiä aikoja kerrallaan.

Kasveilla on yleensä monia samanaikaisia vaikutuksia. Tärkeimpien vaikutuksien ja vaikuttavien aineidensa mukaan kasveja voi jaotella esimerkiksi seuraavasti:

1. tulehdusta vähentävät
2. parkkiaineita sisältävät eli supistavat ja mikrobien kasvua estävät
3. adaptogeeniset eli kehoa suojaavat ja vahvistavat, tukevat kehoa sressitilanteessa
4. rauhoittavat
5. lima-aineita sisältävät eli ärsytyksiltä suojaavat

Yrteistä ja niiden vaikutuksista löytyy lisää tietoa muun muassa kasvitieteen professori Sinikka Piipon kirjoista Kasvien salaiset voimat (2008)  ja Villivihannekset (2016), jossa villiyrttejä tarkastellaan erityisesti niiden terveellisyyden näkökulmasta.

Seuraavassa tämän juttusarjan osassa käsitellään villiyrttien käyttöä ulkoisesti, luonnonkosmetiikan osana. Siihen paneutuu myös kirja Lempeää kauneutta luonnosta (2016). Voit lukea lisää kirjasta ja tilata sen omistuskirjoituksella täältä.

Edellisessä osassa käsiteltiin villiyrttien keruuta ja käyttöä yleisesti ja esiteltiin muutamia aloittelijoillekin sopivia villiyrttejä.

Villiyrttien perusteet -juttusarjan muut osat.
Osa 1: Luonnonkasvien keruu ja käyttö
Osa 3: Kosmetiikkaa luonnon antimista

Teksti ja kuvat: Maria Korpi-Anttila ja Kaisa Vermasheinä

Vieraskirjoittaja Maria Korpi-Anttila on luonnonvaratuottajaopiskelija ja kurssittaja, joka oli kesäkauden 2016 työssäoppimassa Juuret maassa – kurssien ja retkien järjestämisessä.