Juuret maassa

Maanläheistä elämää kaupungin laidalla ja koulutusta luonnon antimien hyödyntämisestä.


2 kommenttia

Villiyrttien perusteet, osa 3: Kosmetiikkaa luonnon antimista

Villi luonnonkosmetiikka on villiyrttiharrastajalle keino laajentaa luonnonkasvien käyttöä keittiöstä kylpyhuoneen puolelle. Suomen luonnon antimet tarjoavat kauneutta ja ulkoista hyvinvointia ruuan ja rohtojen lisäksi.

Kosmetiikkakäyttöön kerättäviä kasveja koskevat samat periaatteet kuin syötäväksikin kerättäviä. Keruun periaatteita ja ulkoiseen käyttöönkin soveltuvia kasveja esiteltiin tämän juttusarjan ensimmäisessä osassa.

ruusu_kukka

Kun syötävien villiyrttien huippusesonkia ovat kevät ja alkukesä, kauneuskasvit ovat usein parhaimmillaan sydänkesällä. Luonnonkosmetiikkaan käytetään usein kukkia ja täysikasvuisia lehtiä: esimerkiksi ruusun terälehtiä, koivun lehtiä, orvokin kukkia ja poimulehden lehtiä.

Kasvien vaikutukset kosmetiikan ainesosina ovat moninaiset. Tämän juttusarjan toisessa osassa käsiteltiin villiyrttien käytön taustaa lääkinnällisinä kasveina. Kasveja on käytetty myös kaunistautumiseen ja puhdistautumiseen kautta aikojen. Hyvä esimerkki tästä on suomalaisille kovin tuttu koivuvihta.

Nykyään voimme hyödyntää kasvien vaikuttavia aineita ihon ja hiusten hoitoon kaupan hyllyiltä tuttujen kosmetiikkatuotteiden muodossa. Itse voi valmistaa esimerkiksi ihovoidetta, shampoota ja hiusten hoitoainetta, joihin voi uuttaa mukaan itse kerättyjä luonnonkasveja.

Mäkikuismaöljyn valmistus.

Kosmetiikan valmistus on luovaa kokeilua

Kokeilu ja onnistumisen kokemus on osa itse tehdyn kosmetiikan viehätystä. Aina kokeilut eivät onnistu, mutta epäonnistuneidenkin yritysten avulla kertyy vähitellen lisää varmuutta omien tuotteiden tekoon.

Hyvinvointituotteiden valmistus villikasveista on hiukan kuin kokkailua: aluksi on hyvä hallita reseptit ja raaka-aineiden käyttäytyminen keskenään. Vähitellen voi ruveta kokeilemaan uudenlaisia reseptejä. Oma mielikuvitus on vain rajana. Kasvien vaikutusten tietäminen ja niiden tunnistaminen on kuitenkin kaiken perustana.

Pihkasalva ja mesiangervosalva.

Alta löydät muutamia helppoja ohjeita villiyrttien käytöstä kauneudenhoidossa. Inspiroivia ja selkeitä ohjeita itse tehtävään luonnonkosmetiikkaan löytyy lisää muun muassa kirjasta Lempeää kauneutta luonnosta (2016). Voit lukea lisää kirjasta ja tilata sen täältä.

Harrastajien vinkkejä ja kokemuksia luonnonmukaisen kotikosmetiikan tekoon löytyy ainakin näistä kahdesta Facebook-ryhmästä: Kotikosmetiikka ja Kotikosmetiikkaa, tee itse huulirasvat, voiteet, sampoot…

Villiyrttien perusteet -juttusarjan edelliset osat.
Osa 1: Luonnonkasvien keruu ja käyttö
Osa 2: Rohdoksista ruokapöytään

Ohjeita villiin luonnonkosmetiikkaan

Hiussuihke

Hiuksia hoitavia yrttejä ovat muun muassa kamomillasaunio, mesiangervo, mintut ja nokkonen. Yrttihoitoa kannattaa antaa myös hiuspohjalle!

2 dl yrttihauduketta (noin 2 rkl kuivattuja yrttejä tai 4 rkl tuoreita yrttejä per 2 dl kiehunutta tai tislattua vettä)
½ tl merisuolaa
(3 tippaa eteeristä öljyä)

Hauduta yrttejä kiehahtaneessa vedessä kannen alla noin puoli tuntia ja siivilöi. Liuota suola siivilöityyn nesteeseen ja lisää halutessasi eteeristä öljyä. Pakkaa suihkepulloon. Hiussuihke säilyy jääkaapissa muutamia päiviä. Sekoita pulloa ennen käyttöä.

Kasvovesi

Kasvoveteen voi käyttää muun muassa kuivalle iholle sopivaa puna-apilaa, ihoa supistavaa poimulehteä tai etenkin rasvaisen ihon kaveria voikukkaa.

1 dl yrttihauduketta (noin 1 rkl kuivattuja yrttejä tai 2 rkl tuoreita yrttejä per 1 dl kiehunutta tai tislattua vettä)
1 tl omenaviinietikkaa
muutama tippa avocado- tai manteliöljyä

Hauduta yrttejä kiehahtaneessa vedessä kannen alla noin puoli tuntia ja siivilöi. Sekoita siivilöityyn nesteeseen muut ainekset ja pakkaa suihke- tai muuhun pulloon. Säilyy jääkaapissa muutamia päiviä. Sekoita ennen käyttöä.

Teksti ja kuvat: Maria Korpi-Anttila ja Kaisa Vermasheinä

Vieraskirjoittaja Maria Korpi-Anttila on luonnonvaratuottajaopiskelija ja kurssittaja, joka oli kesäkauden 2016 työssäoppimassa Juuret maassa – kurssien ja retkien järjestämisessä.

Mainokset


3 kommenttia

Villiyrttien perusteet, osa 2: Rohdoksista ruokapöytään

Ruokaamme rikastuttavat villiyrtit ovat päätyneet lautasillemme vuosisatoja kestäneen, vaiheikkaan historian myötä – usein entisajan apteekkien ja rohdoskaappien kautta. Suomessa luonnonkasvien käyttöön ravintona ja rohtoina on pitkät perinteet.

Kansanlääkintä, jossa kasveilla on tärkeä rooli, hallitsi terveydenhoitoa Suomessa 1800-luvun loppuun asti. Villiyrteistä muun muassa siankärsämöä on käytetty jokapaikan rohtona kotioloissa ja siitä on valmistettu lääkkeitä.  Jopa monet nykyään arkiset mausteet, kuten pippurit ja inkivääri, olivat pitkään lääkkeiksi miellettyä apteekkitavaraa.

Kuva: Maria Korpi-Anttila

Lönnrot ja Linné (1700-l.) keräsivät aikoinaan tietoa yrteistä ja myös niiden käytöstä rohtoina. Lönnrotin kirjoittama Suomalaisen talonpojan kotilääkäri (ensimmäinen painos vuonna 1838) sisälsi hoito-ohjeita ja terveyttä edistäviä ohjeita sekä ohjeisti yrttien keräämiseen ja kuivatukseen.

Naantalin luostarin yrteistä ja yrttihoidoista kirjoitettiin jo 1400-luvulla kirja. Se oli ruotsinkielinen ja vuonna 2011 sen pohjalta on julkaistu Naantalin luostarin lääke- ja yrttikirja.

1900-luvulla Toivo Rautavaara julkaisi useita luonnon antimien hyödyntämistä käsitteleviä kirjoja, muun muassa klassikkoteoksen Mihin kasvimme kelpaavat (1942) luonnonkasvien ravintokäytöstä.

Kiinalaisessa lääketieteessä ruokakin lääkitsee

Kiinalaisessa lääketieteessä yrtit ja ravinto perinteisesti tukevat toisiaan: yrttien katsotaan olevan voimakkaampia vaikutuksiltaan kuin ruoan, ja sen takia niitä käytetään tarkkaan mietittyinä sekoituksina ja annoksina, yleensä lyhyinä kuureina – esimerkiksi silloin, kun tarvitaan tietyntyyppistä kehon tasapainottamista tai vahvistamista.

Ruoka sen sijaan on kuin mieto yrttilääke, jota käytetään päivittäin ja joka vaikuttaa kokonaisvaltaisemmin. Ruokavalio vaihtelee kiinalaisen lääketieteen mukaan kehon tilan ja vuodenaikojen vaihtelun rytmissä. Kiinalaisen lääketieteen mukaan ruokavalio ja terveysliikunta, kuten Qi gong, ovat tärkeitä tukijalkoja terveyden vahvistamiseen ja ylläpitämiseen.

Myös länsimaissa on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota jokapäiväisen ruoan laatuun. Villiyrtit ovat kasvaneet luonnossa, ilman lannoitteita. Itse kerättyinä ne voi käyttää pian keräämisen jälkeen. Tällöin kasvin elinvoiman voi tuntea sen mausta ja ulkonäöstä. Pienempikin määrä villiä kasvia riittää ruoassa.

Kasvit vaikuttavat monin tavoin

Voimme hyötyä kasvien vaikuttavista aineista sisäisesti ravintona tai vaikkapa yrttiteenä, mutta myös ulkoisesti – esimerkiksi erilaisina hauteina, voiteina ja huuhteina.

Osa kasveista on vaikutuksiltaan voimakkaita. Tämän takia varsinkin sisäisesti käytettäessä on tärkeää tietää kasvien vaikutukset ja käyttää kasveja vaihdellen. Voimakasta kasvia ei kannata käyttää suuria määriä tai pitkiä aikoja kerrallaan. Miedompia lajeja voi käyttää turvallisesti pidempiä aikoja kerrallaan.

Kasveilla on yleensä monia samanaikaisia vaikutuksia. Tärkeimpien vaikutuksien ja vaikuttavien aineidensa mukaan kasveja voi jaotella esimerkiksi seuraavasti:

  1. tulehdusta vähentävät
  2. parkkiaineita sisältävät eli supistavat ja mikrobien kasvua estävät
  3. adaptogeeniset eli kehoa suojaavat ja vahvistavat, tukevat kehoa sressitilanteessa
  4. rauhoittavat
  5. lima-aineita sisältävät eli ärsytyksiltä suojaavat

Kuva: Maria Korpi-Anttila

Yrteistä ja niiden vaikutuksista löytyy lisää tietoa muun muassa kasvitieteen professori Sinikka Piipon kirjoista Kasvien salaiset voimat (2008)  ja Villivihannekset (2016), jossa villiyrttejä tarkastellaan erityisesti niiden terveellisyyden näkökulmasta.

Seuraavassa tämän juttusarjan osassa käsitellään villiyrttien käyttöä ulkoisesti, luonnonkosmetiikan osana. Siihen paneutuu myös kirja Lempeää kauneutta luonnosta (2016). Voit lukea lisää kirjasta ja tilata sen omistuskirjoituksella täältä.

Edellisessä osassa käsiteltiin villiyrttien keruuta ja käyttöä yleisesti ja esiteltiin muutamia aloittelijoillekin sopivia villiyrttejä.

Villiyrttien perusteet -juttusarjan muut osat.
Osa 1: Luonnonkasvien keruu ja käyttö
Osa 3: Kosmetiikkaa luonnon antimista

Teksti ja kuvat: Maria Korpi-Anttila ja Kaisa Vermasheinä

Vieraskirjoittaja Maria Korpi-Anttila on luonnonvaratuottajaopiskelija ja kurssittaja, joka oli kesäkauden 2016 työssäoppimassa Juuret maassa – kurssien ja retkien järjestämisessä.


Jätä kommentti

Villiä luonnonkosmetiikkaa itse tehden – shampoo, hoitoaine ja kosteusvoide

Eräänä heinäkuun päivänä päätin pistää kesämökillä pystyyn luonnonkosmetiikkaverstaan. Olen valmistanut parin vuoden ajan lähes kaiken päivittäiskosmetiikkani itse: kosteusvoiteet, saippuat, shampoot ja hoitoaineet. Aineiden tekeminen on mielestäni hauskaa, mutta aina sille ei tahdo löytyä aikaa. Lomapäivänä päätinkin varata puuhaan kunnolla aikaa ja otin samalla kertaa työn alle shampoon, hoitoaineen ja kosteusvoiteen.

Yrttihaudukkeet

Sitruunamelissan ja nokkosen lehdet hautuvat erilllisissä astioissa.

Homma alkoi sillä, että valitsin keväällä ilmestyneestä kirjastani Lempeää kauneutta luonnosta sopivat ohjeet. Oli muuten aika näppärää valmistaa tuotteita omien kirjaan kirjattujen ohjeideni perusteella!

Yrttejä pihamaalta, erityisaineksia verkkokaupoista

Olin jo aiemmin kotona pakannut mukaani sopivia raaka-aineita. Muunsin ohjeita hieman sen mukaan, mitä kotoa löytyi. Juuri tällä idealla laadin kirjaan muunneltavat perusohjeet – niitä voi muokkailla tosi vapaasti oman pään mukaan.

Päätin laittaa sekä hoitoaineeseen että kosteusvoiteeseen kookosöljyä, koska sitä oli runsaasti. Seuraavaksi mietin, millaisia yrttihaudukkeita haluaisin tuotteissa käyttää. Kasvit tekevät luonnonkosmetiikasta villiä – ja tietysti se, että itsetehtyyn kosmetiikkaa voi käyttää luovuutta – onhan se nyt aika villiä ja vapaata kaupan hyllyjen antimiin verrattuna!

Kesällä kannattaa tietysti kerätä tuoreita yrttejä ja kukkia, ja muina vuodenaikoina voi sitten turvautua kuivattuihin kasveihin. Hiuksia ja päänahkaa hoitava nokkonen oli helppo valinta, sitä kun kasvoi pihamaan liepeillä paljon. Yrttimaalla rehotti sitruunamelissa, ja ajattelin, että sen rauhoittavat ominaisuudet sopivatkin kosteusvoiteeseen hyvin. Nokkosesta ja sitruunamelissasta tein yrttihaudukkeet (yhtä kuin yrttitee) aineiden pohjaksi.

Kasvien vaikutuksia aineisiin saan myös eteerisistä öljyistä ja kasviöljyistä, joista pääasiallinen oli tällä kertaa valitsemani kookosöljy.

Digitaalinen vaaka on raaka-aineiden mittauksessa hyvä apuväline.

Digitaalinen vaaka on raaka-aineiden mittauksessa hyvä apuväline. Tässä mitataan emulgointiainetta.

Aineisiin tarvitaan toki myös muutakin kuin luonnon antimia ja suoraan kasveista tislattuja eteerisiä öljyjä ja kasvien siemenistä puristettuja kasviöljyjä. Shampoon sekoitan valmiista puhdistavasta aineesta nimeltään Plantapon, joka on luonnonkosmetiikkaan sertifioitu ja biohajoava raaka-aine. Lisäksi tarvitaan geeliä muodostavaa, sakeuttavaa ainetta, esimerkiksi ksantaanikumia.

Aina puhdistavaa ainetta valmistaessani tarkistan valmiin tuotteen pH-arvon, joka ei saisi olla liian emäksinen. Käytän summittaisen arvon antavaa mittasysteemiä, jonka tarkkuus on ihan riittävä, kun valmistan tuotteita vain itselleni kotikäyttöön.

Shampoo on sopivan hapan, kun pH on noin 5.

Shampoon pH on sopivan hapan. Ihon oma pH on 5,5.

Hoitoaineeseen ja kosteusvoiteeseen sen sijaan tarvitaan yrttihaudukkeen ja kasviöljyjen lisäksi emulgointiainetta, joka muodostaa näistä erilaisista olomuodoista – neste ja öljy – tasaisen seoksen. Emulgointiaineena käytän oliiviöljystä prosessoitua Olivem 1000 -nimistä ainetta, joka on myös ekosertifioitu.

Lisäksi käytän säilöntäainetta (yleensä Rokonsal-merkkistä), jonka avulla kaikki valmistamani aineet säilyvät hyvinä pitkään – tämä on minulle tärkeää, koska käytän kosmetiikkaa suhteellisen vähän, eikä minulla olisi edes aikaa valmistaa sitä joka viikko!

Emulsiovoiteen tasaisen koostumuksen saavuttaminen vaatii pitkäjänteistä sekoittamista.

Emulsiovoiteen tasaisen koostumuksen saavuttaminen vaatii pitkäjänteistä sekoittamista.

Tuotteiden valmistamiseen meni yhteensä aktiivista aikaa muutamia tunteja – ja välissä ehti hyvin leikittää sukulaisten lapsia ja juoda kahvia mökin pihamaalla!

Koska aineet ovat heti valmiita, sain illalla ottaa ne testiin rantasaunalla. Ihan parasta!

Kurssien ja kirjan avulla pääsee alkuun

Kannustan kokeilemaan luonnonkosmetiikan valmistamista, jos se vain sinua yhtään kiinnostaa. Se ei ole todennäköisesti niin vaikeaa kuin kuvittelet. Apua aloittamiseen saat kirjasta Lempeää kauneutta luonnosta, jonka voi tilata suoraan minulta tai ostaa vaikkapa Akateemisesta kirjakaupasta. Kosmetiikan erityisainesosia ja muita raaka-aineita myyvät muun muassa Saippuapaja ja  Limepop.

Pidän satunnaisesti kursseja luonnonkosmetiikan valmistamisesta. Ajantasaiset tiedot kursseista ja työpajoista löydät Kurssit-sivulta.

kosmetiikka_tuotteet


1 kommentti

Luonnonkasvien käyttö rohdoksina – toiveajattelua vai todellista hoitoa?

Villiyrttiharrastaja tai syötävien kasvien terveysvaikutuksia tutkiva törmää hyvin nopeasti tietoihin yrttien perinteisestä ja nykyisestä käytöstä rohdoksina. Yrttilääkintä tai fytoterapia, herbalismi tarkoittaa “terveyden ylläpitämistä ja kohottamista sekä sairauksien ennaltaehkäisyä ja hoitoa kasveilla ja niistä saatavilla aineilla” (Frantsilan Yrttitilan perustajan Virpi Raipala-Cormierin määritelmä).

Yrttilääkinnän historia on pitkä ja vaiherikas. Suomessa kansanlääkintä oli ainoa parannuskeino 1200-luvulle saakka ja se hallitsi terveydenhoitoa vielä 1800-luvun loppuun asti, kun lääkäreitä ja sairaaloita oli harvassa. Signatuuriopin mukaan lääkittiin Euroopassa 1700-luvulle saakka. Sen mukaisesti kasvin ulkomuodosta pääteltiin kasvin käyttökohde. Nykyaikainen kasvilääkintä perustuu tutkittuun tietoon kasvien koostumuksesta ja vaikuttavista aineista, mutta on osittain myös perinteen ja kokemuksen varassa. Varsinkin kotioloissa käytetään mietoja lääkeyrttejä usein kansanperinteeseen pohjautuen.

Kotimaiset uranuurtajat, joiden tekstejä luetaan ja lainataan edelleen ahkerasti ovat Elias Lönnrot, joka keräsi 1800-luvulla ensimmäisenä tietoa suomalaisten parannustavoista ja perinteisistä lääkekasveista ja Toivo Rautavaara, joka julkaisi kirjoja kotimaisista rohdoskasveista 1940-80-luvuilla.

Siankärsämö

Siankärsämö on kasvikunnan yleislääke. Kuva: Creative Commons, Wikimedia / Curtis Clark

Mitä lääkekasveilla voidaan hoitaa?

Verrattuna tavanomaisiin lääkeaineisiin rohdoskasvien vaikutuksia ja ainesosia tunnetaan heikosti. Apteekin lääkkeet ovat testattuja ja tehokkaita, ja moniin sairauksiin ja vaivoihin täysin korvaamattomia.

Yrttilääkintä on ennen kaikkea ennaltaehkäisevää hoitoa. Sen tarkoituksena on ylläpitää terveyttä, parantaa vastustuskykyä ja ennaltaehkäistä sairauksia ja vaivoja. Terveysongelmia hoidetaan kokonaisvaltaisesti vahvistamalla ja puhdistamalla kehoa. Lievävaikutteiset rohdoskasvit sopivat muun muassa hengitystievaivojen, unettomuuden, maha-, suolisto- ja maksavaivojen ja ihovaivoihin hoitoon.

Yrttilääkinnän vaikutukset ovat apteekin lääkkeisiin verrattuna pehmeitä. Niiden vaikutuksen sanotaan olevan usein heikko, mutta pysyvä, kun taas lääketiede on tehokasta, mutta vaivat usein uusiutuvat.

Lääkekasvit Suomen luonnossa

Suomessa on perinteisesti käytetty noin 50:tä lääkekasvia, kun mukaan luetaan luonnon-, viljely- ja tuontikasvit. Yleisimmin käytettyjen joukkoon mahtuu monia tuttuja luonnonkasveja: siankärsämö, kamomillasaunio, nokkonen, kataja, mustikka, kultapiisku, peltokorte, piharatamo, voikukka, kanerva, humala, kuismat, pihlaja…

Nokkonen on vuosisatojen ajan ollut lääke lähes joka vaivaan. Sen kemiallinen koostumus tunnetaan hyvin. Vaikuttavina aineina nokkonen sisältää C-, A-, B-, E- ja K-vitamiineja, rautaa, kalsiumia ja kaliumia sekä poltinkarvoissa mm. histamiinia, serotoniinia ja muurahaishappoa. Nokkosta käytetään muun muassa lisäämään vastustuskykyä ja tehostamaan immuunipuolustusta, lisäämään hemoglobiinin ja punasolujen määrää, edistämään ruuansulatusta, rauhoittamaan keskushermostoa ja normalisoimaan suolen toimintaa ja kuukautiskiertoa.

Siankärsämö tunnetaan tuhattaiturina ja sillä onkin hoidettu paljon erilaisia vaivoja sekä sisäisesti että ulkoisesti. Siankärsämö laukaisee sileiden lihasten kouristuksia, lisää sapen ja mahanesteen eritystä, alentaa verenpainetta ja -sokeria ja vahvistaa immuunijärjestelmää.

Löytyykö luonnosta lääke syöpään?

Lisääntyvä mielenkiinto lääkekasveja kohtaan kertoo omalla tavallaan yrttilääkinnän vaikutuksista. Terveyttä edistävien kasvien käyttö ruokavaliossa ja rohdoksina on luonnollista jatkumoa kaikille niille hyvinvoinnistaan kiinnostuneille, jotka haluavat mahdollisimman puhdasta ja luonnollista ravintoa. Kasvit eivät ehkä tarjoa ihmeparantumisia, mutta monet kokevat saavansa niistä apua vaivoihinsa.

Länsimainen lääketiedekään ei ole kovin kaukana juuriltaan, sillä noin 40 % myynnissä olevista apteekin lääkeaineista on alunperin peräisin luonnosta, vaikka nykyään yhdisteet onkin tehokkaampaa tuottaa synteettisesti. Lääketiede ei ole unohtanut kasvikuntaa: tälläkin hetkellä lääkeyhtiöt tutkivat kasveja löytääkseen niistä uusia yhdisteitä lääkkeiksi esimerkiksi aidsiin ja syöpään.

Tutustu lääkekasveihin tarkemmin mm. näiden lähteiden avulla:

Yrttitarha (ks. yrttihaku)
Toivo Rautavaaran kirjat: Mihin kasvimme kelpaavat 1 (1942) & 2 (1943)
Henriette Kressin kirjat: Käytännön lääkekasvit 1 (2010) ja 2 (2012)


Jätä kommentti

4 hyvää syytä käyttää luonnon antimia

Miksi kannattaisi kerätä luonnosta syötävää, kun kaupasta saa kaikkea mitä ihminen voi haluta? Eikö olisi helpompaa tyytyä kaupan valikoimiin myös terveystuotteissa ja kosmetiikassa?

Syitä luonnontuotteiden keräämiseen ja käyttämiseen on lukemattomia. Yhdelle kyse on ensisijaisesti terveydestä, toiselle mausta ja kolmannelle rahan säästöstä. Oma jatkuvasti syvenevä matkani luonnontuotteiden hyödyntämiseen on käynnistynyt seuraavista lähtökohdista.

1. Hyvinvointi

Usein kiinnostus luonnon antimiin lähtee halusta vaikuttaa omaan hyvinvointiin. Halusta todella tietää, mitä suuhunsa tai iholleen laittaa. Tai ehkä tarpeesta hakea yrttilääkinnästä apua krooniseen vaivaan, jota tavanomaiset lääkkeet eivät ole onnistuneet poistamaan.

Tämä kiinnostus on myös vastuunottoa omasta hyvinvoinnista. Olen itse havainnut, kuinka pysähtymällä miettimään, miten omat elämäntavat vaikuttavat omaan terveyteen, saa aikaan pysyviä vaikutuksia. Kaikki tietävät terveyden peruspilarit: on syötävä monipuolisesti, liikuttava ja nukuttava riittävästi. Alkoholia kohtuudella, tupakkaa ei ollenkaan. Nämä perusohjeet uskoo totuuksiksi vasta, kun elää ne todeksi omassa elämässään. Terveelliset luonnon antimet, kasvirohdokset ja luonnonkosmetiikka ovat kirsikoita hyvinvoinnin kakussa.

Harva elää pelkillä luonnon antimilla. Ne kuitenkin täydentävät ja rikastuttavat kenen tahansa ruokavaliota. Itse kerätyt villivihannekset, marjat ja sienet ovat puhtaassa luonnossa ilman torjunta-aineita kasvanutta, lisäaineetonta ja ravintorikasta ruokaa.

Varsinkin ravinto on arvovalintoja täynnä oleva elämänalue, jossa on uhkana mennä äärimmäisyyksiin – kirjoitan ”uhkana”, koska oma tyylini on kulkea keskitiellä. Pyrin noudattamaan kohtuullisuutta: syön kasvisruokaa, mutta myös vehnää ja sokeria, juon yrttiteetä ja kahvia. Terveellisyys ja sallitut nautinnot eivät mielestäni sulje toisiaan pois.

Mustikoita, lakkoja ja vadelmia

2. Luontosuhde

Omassa elämässäni luonnontuotteiden hyödyntämisen opettelu ja luonnossa liikkumisesta nauttiminen ovat kietoutuneet yhteen. On vaikeaa sanoa, kumpi tuli ensin: halu oppia tuntemaan vaikkapa sieniä, vai vastustamaton tarve päästä metsään. Huomasin yhä useammin kaipaavani kaupunkiympäristöstä luonnon helmaan. Aiemmin menin useimmiten metsään keräämään sieniä tai marjoja, mutta hiljalleen luonnon kokeminen on ruvennut tuntumaan yhä enemmän arvokkaalta itsessään. Metsä kutsuu myös niinä vuodenaikoina, kun kerättävää ei juurikaan ole.

Samalla kun oppii käyttämään metsien antimia, tulee lähiluonto tutummaksi ja ehkäpä ympäristön kokee hieman arvokkaammaksi. Jos kuitenkin motivaattoriksi kaipaa itselleen suoraa hyötyä luonnossa liikkumisesta, kannattaa tutustua viimeaikaisiin tutkimuksiin luonnon terveysvaikutuksista.

Karhunputki

3. Isovanhempien taidot

Ei ole kovin kaukana se aika, kun kaikissa suomalaisissa kodeissa säilöttiin. Pitkin vuotta syötiin kauden ruokaa. Nyt kaikkea on tarjolla jatkuvasti, eikä ruokalistan suunnittelu vaadi satokauden tuntemusta tai itsetehtyjä säilykkeitä. Useimmille suomalaisille ruuan kerääminen luonnosta on tänä päivänä välttämättömyyden sijasta luksusta. Entisaikaan kaunistuttiin kekseliäin luonnonkonstein ja perinteenä sukupolvelta toiselle kulkeneet kasvirohdokset kuuluivat jokaisen kodin tarpeistoon.

Ennen ei ollut kaikki paremmin. Tarvitsemme lääketieteen saavutuksia ja elintarviketeollisuutta. Mummujen ja pappojen taitoja opettelemalla voi kuitenkin tiivistää suhdettaan historiaan ja säilyttää perinteitä. Ja lisäksi säästää rahaa ja saada itselleen uusia kokemuksia ja omavaraisuuteen liittyviä taitoja.

Lampaankääpä ja kori

4. Ympäristöystävällisyys

Luonto tuottaa meille ihmisille syötävää – terveellistä, ilmaista ja monipuolista. Oman näkemykseni mukaan luonto ei kuitenkaan ole mikään supermarket, josta käydään hakemassa ruokaa ja sitten kaasutellaan kovaa vauhtia pois, kunnes taas palataan seuraavalle keruureissulle. Jos luontoa riistetään, ei kerättävää kohta enää ole. Luonnontuotteiden keräämiseen ja käyttämiseen liittyy kunnioitus niiden synnyn ihmettä kohtaan. Jos haluamme nauttia luonnon antimista tulevaisuudessakin, on ympäristöä suojeltava ja siitä on pidettävä huolta.

Kotimainen luonnonruoka lautasella on kuitenkin myös ekoteko. Haluan ajatella, että jokainen luonnosta kerätty ja itsevalmistettu ruoka tai aterian ainesosa vähentää luonnonvaroja kuluttavien viljeltyjen, teollisesti käsiteltyjen ja mahdollisesti kaukaa Suomeen kuljetettavien ruoka-aineiden tarvetta.

Näiden ajatusten pohjalta olen rakentanut myös Juuret maassa -valmennuksen luonnontuotteiden hyödyntämisestä keittiössä ja kosmetiikassa.

Tutustu valmennukseen


Jätä kommentti

Itsevalmistettu kosteusemulsio on ylellisyyttä

Kosteusemulsion valmistaminen ei ole ollenkaan niin vaikeaa kuin voisi kuvitella. Itsetehty voide voi olla jopa tehokkaampi kuin kaupan tuote – ainakin se on luonnonmukainen ja sisältää juuri niitä aineksia kuin itse haluaa!

Yksinkertaisimmillaan ihovoide syntyy laadukkaista, kylmäpuristetuista kasviöljyistä, vedestä ja emulgointiaineesta. Jo sellaisenaan voide hoitaa ja kosteuttaa ihoa, mutta lisää iholle hyväätekeviä vaikutuksia saadaan erilaisista tehoaineista, veteen tai öljyyn uutettavista kasveista, glyseriinistä ja kasvien haihtuvista eli eteerisistä öljyistä, joilla voi loihtia voiteeseen myös tuoksuja. Säilöntäainetta tarvitaan, koska ilman sitä voide säilyy vain viikon jääkaapissa.

Kosteusemulsion sekoitus

Voidepohjan vesi- ja öljyosat sekoitetaan yhteen – ja kas, syntyy tasainen emulsio.

Oman kosteusemulsion suunnittelu on hauskaa. Kasviöljyillä on erilaisia ominaisuuksia,  ja ne sopivat hieman erilaisille ihotyypeille ja erilaisiin voiteisiin. Toisista rasvoista tulee luonnostaan paksumpaa ja täyteläisempää, toisista kevyempää voidetta. Myös nesteen ja öljyjen suhdetta ja emulgointiaineen määrää säätämällä voi vaikuttaa voiteen paksuuteen.

Valmis emulsiovoide

Ylellisen emulsiovoiteen valmistaminen kotona vaatii noin tunnin verran aikaa.

Kävin ystäväni luona pitämässä työpajan, jonka aikana valmistimme ihanaa piparminttujalkavoidetta. Jalkavoiteeseen valikoitui vaikuttaviksi yrteiksi kehäkukka (Calendula officinalis), joka rauhoittaa ja puhdistaa ihoa, ja luonnonvaraisena Suomessa kasvava rantaminttu (Mentha arvensis), joka virkistää ja viilentää. Kasvirasvoista voiteeseen tulee eniten karitevoita (shea butter), joka nopeuttaa ihon paranemista, kosteuttaa ja suojaa kuivumiselta. Sen lisäksi mukaan laitetaan pehmentävää ja vahvistavaa kylmäpuristettua seesamiöljyä ja nopeasti imeytyvää, hoitavaa ja ihoa ravitsevaa jojobaöljyä.

Glyseroli eli glyseriini lisää voiteen kosteuttavuutta. Kaikki voiteen ainesosat ovat sertifioidussa luonnonkosmetiikassa sallittuja, myös emulgointi- ja säilöntäaineet.

Kosteusvoiteen tarvikkeita

Kosteusemulsion valmistukseen ei tarvita erikoisia välineitä – erilaisia kulhoja ja kuppeja kylläkin.

Piparminttu-jalkavoiteen valmistusohje

Hygieniaan on kiinnitettävä huomiota kaikissa työvaiheissa, jotta tuote säilyy mahdollisimman hyvin! Ohjeesta tulee noin 100 ml voidetta.

Öljyfaasi

•10 g karitevoita
•10 ml (2 tl) seesamöljyä
•5 ml (1 tl) jojobaöljyä
•5 g emulgointiainetta (Olivem 1000)

Vesifaasi

•70 ml yrttihauduketta (1 dl vettä, 2 rkl kuivattuja yrttejä: kehäkukkaa ja rantaminttua)
•2,5 ml (1/2 tl) glyseriiniä

Jäähdytysvaihe

•20 tippaa säilöntäainetta (Rokonsal)
•10 tippaa eteeristä piparminttuöljyä

Valmista yrttihauduke: kaada keitetty vesi murskattujen yrttien päälle, hauduta vähintään 15 min ja siivilöi esim. kahvinsuodatinpussin läpi. Mittaa öljyfaasin aineet lasi- tai teräsastiaan ja vesifaasin ainekset omaansa. Laita ne vesihauteeseen (vettä kattilassa liedellä). Kuumenna, kunnes faasien lämpötilat ovat 70-75 astetta.

Nosta vesifaasi vesihauteesta. Jätä öljyfaasi vielä vesihauteeseen ja lisää vesifaasi öljyfaasiin ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Yritä välttää vaahdottamista. Jatka sekoitusta minuutti. Siirrä astia huoneenlämpöön ja sekoita, kunnes seos sakenee. Lisää jäähtyneeseen seokseen loput aineet ja sekoita tasaiseksi. Siirrä näin valmistettu emulsiovoide purkkiin. Merkitse valmistuspäivä, ainesosat ja arvioitu säilyvyysaika, joka on säilöntäaineen ansiosta useita kuukausia. Tarkkaile kuitenkin voidetta ja jos se alkaa näyttää, tuoksua tai tuntua oudolta, älä käytä sitä enää.

Ota yhteyttä, jos haluaisit järjestää yksityisen kosmetiikkatyöpajan pienelle ryhmälle. Tarvitset vain oman tilan. Tuon mukanani työpajaan kaikki tarvikkeet ja raaka-aineet.

Yhteystiedot:
Kaisa Vermasheinä
puh. 044 579 7189
kaisa.vermasheina@gmail.com

Kosteusemulsion valmistus

Kasvirasvat ja nesteet mitataan erillisiin astioihin.

Kasvirasvat vesihauteessa

Ainekset lämmitetään vesihauteessa oikeaan lämpötilaan.

 

Haluaisitko oppia lisää hoitavasta, villistä luonnonkosmetiikasta?

Uutiskirjeeni tilaajana saat vinkkejä luonnontuotteiden hyödyntämisestä kosmetiikassa ja ravintona sekä tietoa ajankohtaisista Juuret maassa -kursseista ja retkistä!

Kun jätät sähköpostisoitteesi, saat heti helpot ohjeet villiyrttien käyttöön kosmetiikassa ja ruuanlaitossa. 

jatasahkopostiosoitteesi