Juuret maassa

Maanläheistä elämää kaupungin laidalla ja koulutusta luonnon antimien hyödyntämisestä.


1 kommentti

Lapin lumoissa – vaelluksella Utsjoen retkeilyreitillä

Hankin tänä keväänä uuden passin ja hämmästyksekseni huomasin, että edellisestä ulkomaan matkastani oli aikaa kolme ja puoli vuotta. Viime vuodet on lomailtu kotimaassa, kun kuuluisa Lapin hulluus on vähä vähältä iskenyt minuun ja puolisooni.

Ensin tehtiin automatka, joka ylsi Kuusamoon. Seuraavana vuonna karautettiin pohjoisimpaan Lappiin saakka, mutta maisemia katseltiin lähinnä auton ikkunasta. Viime kesänä teimme ensimmäisen vaelluksemme Hetta-Pallas-reitillä ja tänä vuonna suuntasimme kesä-heinäkuun vaihteessa Utsjoen retkeilyreitille, joka kulkee osittain Paistunturin erämaasssa.

Näkymiä Roavvoaivin rinteeltä Norjan lumihuippuisille vuorille saakka.

Näkymiä Utsjoen retkeilyreitin varrelta, Roavvoaivin rinteeltä Norjan lumihuippuisille tuntureille saakka.

Miksi tunturit kutsuvat?

Jokin saa vuosikymmenestä toiseen ihmiset luopumaan kaupunkielämän mukavuuksista ja kantamaan selässään monen päivän tai jopa viikon tarpeet asumuksesta lähtien. Vielä kun heitetään päälle Suomen kesän arvaamattomat kelit ja itikkavitsaukset, tulee mieleen, että kyllä sitä ihminen lomastaan paljon helpommallakin pääsisi.

Omalta osaltani uskon, että tässä ristiriidassa piilee Lapin lumon ydin. Lapin erämaat tarjoavat edelleen nykyaikana mahdollisuuden irtautua modernin elämän mukavuuksista. Näkökentän täydeltä tuntureita ja korvia hivelevää hiljaisuutta – täydellistä vastapainoa kaupungin sykkeelle. Maisemaan ja olotilaan päästäkseen ihmisen on nähtävä hieman vaivaa.

On otettava muutama askel syrjään pikitieltä. Kun askelia kertyy vähän enemmän, fyysisen rasituksen kokeva ruumis ja kulkemisen rytmiin keskittyvä mieli ottavat etäisyyttä arkeen.

Utsjoen retkeilyreitti

Merkityllä reitillä mieli keskittyy seuraavaan askeleeseen. Katse kulkeutuu vuorotellen lähelle ja kauas.

Utsjoen retkeilyreitti. Kuva: retkikartta.fi

Utsjoen retkeilureitin varrella on yksi autiotupa ja kaksi kotaa. Teltan saa alueella pystyttää vapaasti, mihin haluaa. Kuva: Retkikartta.fi

Tietysti tärkeä osa Lapin lumoa ovat sen maisemat. Pohjoisen kansallispuistoissa ja laajoilla erämaa-alueilla on ainutlaatuisia luonnonmaisemia. Tämän kesän retkellämme saimme huomata, että kovin syvälle erämaahan ei tosiaankaan tarvitse talsia löytääkseen rauhaa ja kauaskantavia erämaisia maisemia. Kulkemamme Utsjoen retkeilyreitti on nimittäin vain 35 kilometriä pitkä rengasreitti. Useimmat kiertävät sen luultavasti muutamassa päivässä, mutta meillä oli reilusti rennompi tahti. Ja sehän sopi. Päivässä kuljettuja kilometrejä kertyi keskimäärin kahdeksan.

Jäi paljon aikaa maisemien ihailuun ja muihin puuhiin – omalta osaltani valokuvailuun ja kasvien tutkimiseen – ja tietysti vain oleskeluun ja nuotion ääressä istuskeluun. Totuuden nimissä oma kuntoni ei painavan rinkan kanssa olisi kovin paljon pidempiin päivämatkoihin riittänytkään.

Kukkinut uuvana Utjoen retkeilyreitillä.

Pitkälle kantavien maisemien lisäksi minua kiehtovat minimaisemat. Tämän asetelman muodostavat jo kukintansa päättänyt tunturikasvi uuvana (Diapensia lapponica) ja kiven pinnassa kasvavat jäkälät.

Tunturikoivu

Tunturikoivut kuuluvat niihin Lapin kasveihin, joita ei eteläisessä Suomessa pääse näkemään.

Halvat on huvit

Vaellusreissulla ajanvietteet ja huvit ovat yksinkertaisia. Mukana ei jaksa kantaa kovin monimutkaisia viihdykkeitä. Minun painavin harrastusvälineeni oli tunturikasvio ja siitä olikin paljon iloa.

Television korvaa elävä tuli. Onneksemme alkukesä oli ollut sateinen, joten metsäpalovaroitusta ei ollut ja totuttelimmekin keittelemään vedet ruokia ja lämpimiä juomia varten tulella. Jokailtainen illanviettomme muodostui kiireettömästä tulilla istuskelusta, tulen syöttämisestä ja kohentelusta.

Vaikka heinäkuiset illat ovat vielä keskiyön auringon valaisemia, on tulta mukava katsella. Se on myös käytännöllinen, koska se pitää hyttyset ja muut itikat loitolla. Metsähallituksen huoltamilla tulipaikoilla nuotiopuut ovat pilkkomista vailla valmiina. Upeaa, ilmaista palvelua retkeilijöille!

Tulisija nuotiopaikalla Utsjoen retkeilyreitillä

Osalla Utsjoen retkeilyreitin nuotiopaikoista on tulisijoja, joiden ansiosta tulenteko onnistuu tuulisellakin kelillä.

Virtaavat vesi Utsjoen retkeilyreitillä

Virtaavat tunturien vedet ovat juomapaikkoja ja ylellisiä kylmävesikylpylöitä.

Upeita maisemia on maailman joka kolkassa, mutta Lapissa minua puoleensa vetää vielä yksi poikkeuksellinen tekijä. Rauha. Ei Suomen mainostaminen rauhallisena ja hiljaisena matkailumaana ole lainkaan liioittelua. Utsjoen retkeilyreitillä oli välillä uskomatonta ajatella, että saimme olla kesä-heinäkuun vaihteessa, kesälomasesongin aikana täysin kaksi tässä upeassa paikassa!

Utsjoen retkeilyreitti

Ei ristin sielua. Kuuden päivän aikana tapasimme Utsjoen retkeilureitillä neljä muuta retkeilijää tai seuruetta.

Ajankohdasta ja paikasta riippuen voi toki Lapin vaellusreiteillä olla omanlaistaan ruuhkaakin. Omaa rauhaa kaipaavalle löytyy kuitenkin vaihtoehtoja. Jos sietää hyttysiä ja mäkäräisiä, on kaikilla reiteillä heinäkuussa varmasti vähemmän väkeä kuin ruska-aikaan. Oma lukunsa ovat tietysti tallattujen ja merkittyjen polkujen ulkopuoliset erämaat, jotka tarjoavat suunnistustaitoisille lukemattomia vaihtoehtoja!

Retkeilykokemuksemme karttui tämän kesän retkellä rutkasti. Varmuus omista taidoista kasvaa joka retkellä. Ehkä seuraavalla retkellämme suuntaammekin jo polulta omille reiteillemme.

Se on varmaa, että tunturit kutsuvat jälleen ensi kesänä.

Lue lisää Utsjoen retkeilyreitistä:
Luontoon.fi: Utsjoen alueen reitit
Retkipaikka: Lasten kanssa Utsjoen retkeilyreitillä

Kuoppilasjärven autiotupa

Kuoppilasjärven autiotupa oli reittimme kaukaisin kohta, josta rengasreitti suuntautui takaisinpäin. Sateenkaari piirtyi yöttömän yön taivaalle.

Härkävaaran nuotiopaikka

Härkävaaran nuotiopaikalla vietimme retken viimeisen illan ja telttayön – sadetta ennustettiin, mutta aurinkoa saatiin.


Jätä kommentti

Palaa vuoden kauneimpiin hetkiin! – luontovuosi 2015 kuvina

Kuljen luonnossa lähes aina kameran kanssa – yleensä mukana on kännykkäkamera, mutta silloin tällöin myös järjestelmäkamera. Ja kamera on myös ahkerassa käytössä. Katsaus siihen, mitä muistikortille vuoden aikana on tallentunut onkin hyvä tapa muodostaa kuva kuluneesta vuodenkierrosta.

Kuvien avulla voi myös matkata takaisin hetkiin luonnon helmassa. Näitä kuvia katsellessa marraskuun pimeästä illasta on lyhyt matka myös eteenpäin seuraavaan kevääseen: kasvukauden orastavaan alkuun, silmuihin ja versoihin.

Hyvää matkaa, tässä parhaimmistoa vuoden varrelta!

Top-10: Vuoden luontokuvat 2015

1. Vuoden ensimmäisiä villiyrttejä, vuohenputkia maaliskuussa.

IMG_1858

2. Ei tarvitse ihmetellä, miksi metsäretken jälkeen polvet ovat kurassa. Usein kamera menee kasvien tasalle.

IMG_2033

3. Joskus sitä vaan on oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Sadekin voi olla kaunis.

IMG_2397

4. Ehkä osa hetken tunnelmaa välittyy kuvassa. Vaellusloman viimeisiä päiviä Lemmenjoella Lapissa.

IMG_2978

5. Ah, se odotus. Vihdoin kypsiä!

IMG_3110

6. Kesän uusi kasvituttavuus, värjäyskasvi morsinko. Värjäykseen käytetään kylläkin lehdet, joista tulee sinistä väriä.

IMG_2580

7. Omat kamomillasauniot. Kukkakuvia kertyy paljon!

IMG_3348 (1)

8. Joskus sentään katse nousee maasta.

IMG_3708 (1)

9. Asetelma ei ole lavastettu! Paitsi että siirsin sientä kasvupaikaltaan. Eli on se lavastettu. Mutta pikku ratsastaja on aito.

IMG_3162 (1)

10. Lämmin ja kaunis syksy tiivistyy tähän kuvaan.

DSC_6117

On hauskaa huomata, kuinka samat aiheet toistuvat vuoden mittaan ottamissani kuvissa. Lähikuvia kukista, sammalista, marjoista, sienistä tai jäkälistä on vuoden jokaiselta kuukaudelta. Peilityyni tai vuolaana virtaava vesi sävähdyttävät aina. Tietyt täsmälliset paikat, puut tai oksat aiheuttavat myös usein halun kaivaa kameran esille ja niistä sitten onkin kuvia eri vuodenajoilta.

Mikä kuvista on sinun suosikkisi? Ja mitkä ovat sinun suosikkikuvauskohteitasi luonnossa?