Juuret maassa

Maanläheistä elämää kaupungin laidalla ja koulutusta luonnon antimien hyödyntämisestä.


3 kommenttia

Villiyrttien perusteet, osa 2: Rohdoksista ruokapöytään

Ruokaamme rikastuttavat villiyrtit ovat päätyneet lautasillemme vuosisatoja kestäneen, vaiheikkaan historian myötä – usein entisajan apteekkien ja rohdoskaappien kautta. Suomessa luonnonkasvien käyttöön ravintona ja rohtoina on pitkät perinteet.

Kansanlääkintä, jossa kasveilla on tärkeä rooli, hallitsi terveydenhoitoa Suomessa 1800-luvun loppuun asti. Villiyrteistä muun muassa siankärsämöä on käytetty jokapaikan rohtona kotioloissa ja siitä on valmistettu lääkkeitä.  Jopa monet nykyään arkiset mausteet, kuten pippurit ja inkivääri, olivat pitkään lääkkeiksi miellettyä apteekkitavaraa.

Kuva: Maria Korpi-Anttila

Lönnrot ja Linné (1700-l.) keräsivät aikoinaan tietoa yrteistä ja myös niiden käytöstä rohtoina. Lönnrotin kirjoittama Suomalaisen talonpojan kotilääkäri (ensimmäinen painos vuonna 1838) sisälsi hoito-ohjeita ja terveyttä edistäviä ohjeita sekä ohjeisti yrttien keräämiseen ja kuivatukseen.

Naantalin luostarin yrteistä ja yrttihoidoista kirjoitettiin jo 1400-luvulla kirja. Se oli ruotsinkielinen ja vuonna 2011 sen pohjalta on julkaistu Naantalin luostarin lääke- ja yrttikirja.

1900-luvulla Toivo Rautavaara julkaisi useita luonnon antimien hyödyntämistä käsitteleviä kirjoja, muun muassa klassikkoteoksen Mihin kasvimme kelpaavat (1942) luonnonkasvien ravintokäytöstä.

Kiinalaisessa lääketieteessä ruokakin lääkitsee

Kiinalaisessa lääketieteessä yrtit ja ravinto perinteisesti tukevat toisiaan: yrttien katsotaan olevan voimakkaampia vaikutuksiltaan kuin ruoan, ja sen takia niitä käytetään tarkkaan mietittyinä sekoituksina ja annoksina, yleensä lyhyinä kuureina – esimerkiksi silloin, kun tarvitaan tietyntyyppistä kehon tasapainottamista tai vahvistamista.

Ruoka sen sijaan on kuin mieto yrttilääke, jota käytetään päivittäin ja joka vaikuttaa kokonaisvaltaisemmin. Ruokavalio vaihtelee kiinalaisen lääketieteen mukaan kehon tilan ja vuodenaikojen vaihtelun rytmissä. Kiinalaisen lääketieteen mukaan ruokavalio ja terveysliikunta, kuten Qi gong, ovat tärkeitä tukijalkoja terveyden vahvistamiseen ja ylläpitämiseen.

Myös länsimaissa on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota jokapäiväisen ruoan laatuun. Villiyrtit ovat kasvaneet luonnossa, ilman lannoitteita. Itse kerättyinä ne voi käyttää pian keräämisen jälkeen. Tällöin kasvin elinvoiman voi tuntea sen mausta ja ulkonäöstä. Pienempikin määrä villiä kasvia riittää ruoassa.

Kasvit vaikuttavat monin tavoin

Voimme hyötyä kasvien vaikuttavista aineista sisäisesti ravintona tai vaikkapa yrttiteenä, mutta myös ulkoisesti – esimerkiksi erilaisina hauteina, voiteina ja huuhteina.

Osa kasveista on vaikutuksiltaan voimakkaita. Tämän takia varsinkin sisäisesti käytettäessä on tärkeää tietää kasvien vaikutukset ja käyttää kasveja vaihdellen. Voimakasta kasvia ei kannata käyttää suuria määriä tai pitkiä aikoja kerrallaan. Miedompia lajeja voi käyttää turvallisesti pidempiä aikoja kerrallaan.

Kasveilla on yleensä monia samanaikaisia vaikutuksia. Tärkeimpien vaikutuksien ja vaikuttavien aineidensa mukaan kasveja voi jaotella esimerkiksi seuraavasti:

  1. tulehdusta vähentävät
  2. parkkiaineita sisältävät eli supistavat ja mikrobien kasvua estävät
  3. adaptogeeniset eli kehoa suojaavat ja vahvistavat, tukevat kehoa sressitilanteessa
  4. rauhoittavat
  5. lima-aineita sisältävät eli ärsytyksiltä suojaavat

Kuva: Maria Korpi-Anttila

Yrteistä ja niiden vaikutuksista löytyy lisää tietoa muun muassa kasvitieteen professori Sinikka Piipon kirjoista Kasvien salaiset voimat (2008)  ja Villivihannekset (2016), jossa villiyrttejä tarkastellaan erityisesti niiden terveellisyyden näkökulmasta.

Seuraavassa tämän juttusarjan osassa käsitellään villiyrttien käyttöä ulkoisesti, luonnonkosmetiikan osana. Siihen paneutuu myös kirja Lempeää kauneutta luonnosta (2016). Voit lukea lisää kirjasta ja tilata sen omistuskirjoituksella täältä.

Edellisessä osassa käsiteltiin villiyrttien keruuta ja käyttöä yleisesti ja esiteltiin muutamia aloittelijoillekin sopivia villiyrttejä.

Villiyrttien perusteet -juttusarjan muut osat.
Osa 1: Luonnonkasvien keruu ja käyttö
Osa 3: Kosmetiikkaa luonnon antimista

Teksti ja kuvat: Maria Korpi-Anttila ja Kaisa Vermasheinä

Vieraskirjoittaja Maria Korpi-Anttila on luonnonvaratuottajaopiskelija ja kurssittaja, joka oli kesäkauden 2016 työssäoppimassa Juuret maassa – kurssien ja retkien järjestämisessä.


2 kommenttia

Syötävät Suomen luonnon marjat – täydellinen lista!

Kuinka monta Suomen luonnossa kasvavaa, syötävää marjaa sinä osaisit luetella? Viidestä kymmeneen lajia tulee mieleen varmaan aika helposti. Jos pääset lähelle kahtakymmentä, olet jo aika kasvitietäjä.

Aho- eli metsämansikka.

Metsämansikka tuttujen kesken, virallisesti ahomansikka.

Ajatus tuli mieleeni tuijotellessani kesämökin seinällä olevaa, Suomen luonnon marjoja kuvaavaa julistetta. Kokeilin huvikseni listata mielessäni syötäviä luonnonmarjoja. Pääsin aika pitkälle, mutta sitten tyssäsi. Siirryin tietokoneen ääreen ja sain eteeni lukeman: Suomessa kasvaa 37 syötävää luonnonvaraista marjalajia. Yllättävää, eikö totta?

Tavallisimmin kerättäviä ja käytettäviä marjoja on parikymmentä.

Luku on peräisin kirjasta Luonnonmarjat. Käytännössä Suomen luonnon marjojen määrittely ei ole kuitenkaan ihan yksiselitteistä. Luonnossa kasvaa paljon lajeja, jotka eivät sinne alunperin kuulu, vaan ne ovat karanneet puutarhoista tai viljelyksiltä. Jotkut alkuperäiset luonnon kasvimme taas esiintyvät hyvin harvinaisina tai vain pienessä osassa maata, usein Ahvenanmaalla. Mitkä kaikki lasketaan mukaan?

Päätin tehdä listan, johon kelpuutan mukaan ihan kaikki Suomen luonnossa eli puutarhojen ja viljelysten ulkopuolella ilman ihmisen apua kasvavat syötävät marjakasvit. Niitä kertyi yhteensä 48 lajia.

Tästä voisi kehittää todellisen MarjaGO:n. Kuka on ensimmäisenä maistanut kaikkia!

puolukan marjoja

Puolukka on Suomen luonnon marjoista satoisin. Sitä kypsyy vuosittain yli 250 miljoonaa kiloa.

Listaukseni perustuu luonnontuotealan yhdistyksen Arktiset aromit listaan, jota olen täydentänyt muun muassa luontoon levinneillä lajeilla. Jos muuten et malta lukea koko tekstiä, lopusta löydät marjat numeroituna listana. Lista ei ehkä vieläkään ole täydellinen: luontoon karanneita marjakasveja saattaa puuttua.

Muistettava on, että luonnossa kasvaa myös myrkyllisiä marjoja, joista osa on tappavan myrkyllisiä. Mitä tahansa marjoja ei siis pidä mennä maistelemaan!

Aloitetaan lista helpoista ja tutuista metsämarjoista.

Mustikka, puolukka, aho- eli metsämansikka, vadelma. Kaikki ovat näitä syöneet ja useimmat varmaan jopa itse poimineet. Herkullisia luonnonmarjoja ovat myös lakka, karpalo, juolukka, variksenmarja ja mesimarja.

marja-juolukka

Juolukan marja muistuttaa mustikkaa. Eroja kasveilla kuitenkin on, joten tunnistus on helppo!

Pensaissa ja puissakin kasvaa syötäviä marjoja: tyrni, pihlaja, kataja.

Katajanmarjat ovat kylläkin varsinaisesti käpyjä. Pihlajapuita kasvaa Suomessa itseasiassa useita lajeja: se tavallinen on toiselta nimeltään kotipihjala. Puista myös tuomen marjat ovat periaatteessa syötäviä, mutta niiden sisällä olevat siemenet myrkyllisiä. Siksi niiden käyttöä ei suositella, vaikka marjoista voisi vaikkapa puristaa mehua, johon siemenet eivät tule mukaan.

Tähän asti on listaan on kertynyt kohtuullisen helppoja lajeja. Jatketaan vähän erikoisemmilla.

Oletko koskaan maistanut näitä: lillukka, sianpuolukkariekonmarja, taikinamarja, ruohokanukka? Ruohokanukka on yleinen kukkakasvi, mutta harva on maistanut sen marjaa. Lillukasta tunnetaan parhaiten sen kuuluisat varret. Marjoja ei juurikaan käytetä, koska ne ovat mauttomia, kuten muidenkin edellä listattujen. Esimerkiksi sekamehun osana niitä voi kuitenkin ihan hyvin käyttää.

marja-lillukka

Lillukan marjoissa on isot siemenet, mikä varmaan osaltaan vähentää niiden käyttöä.

Ruusunmarjoja eli kiulukoita sanotaan Suomen terveellisimmiksi marjoiksi!

Ruusunmarjojen hyödyntämistä ehkäisevät kuitenkin tehokkaasti karvaiset ja kutittavat siemenet, jotka ovat ainakin minulle lapsuudesta karvaasti tuttuja syyhypulverina, jota pojat pudottivat kaula-aukosta paidan sisään. Suomessa kasvaa luonnonvaraisena useita ruusulajeja. Ehkäpä tutuin näky on teiden varsien kurtturuusu, joka on itseasiassa koristekäytöstä luontoon villiintynyt – erityisen haitalliseksi vieraslajiksi asti.

marja-ruusu

Ruusunmarjat kaunistavat pensaita pitkään lehtien pudottua. Syömäkelpoisia vanhat marjat eivät ehkä ole toukkien takia.

Toinenkin haitallinen vieraslaji Suomessa kasvaa, jossa on syötävät marjat: isotuomipihlaja. Sitä kasvaa etenkin Etelä-Suomessa, mutta havaintoja on Rovaniemeltä saakka.

Suomen luonnossa kasvaa villinä tuttuja puutarhan pensaita.

Mustaherukka ja punaherukka eli tuttavallisesti viinimarjat ovat alkuperäisiä Suomen luonnon lajeja, mutta niitä kasvaa luonnossa myös viljelystä karanneina. Suomen luonnossa kasvava karviainen sen sijaan on aina jäänne viljelystä tai linnun levittämä.

Karvamansikka on Suomen luonnon alkuperäinen laji, joka kasvaa lähinnä vain Ahvenanmaalla. Kasvatettavaksi Suomeen tuotuja mansikkalajeja on villiintynyt luontoon. Virginianmansikka esiintyy vain muutamassa paikassa Etelä-Suomessa, ukko- ja puutarhamansikka laajemmalti Oulun korkeudella saakka. Puutarhamansikka on nimensä mukaisesti se puutarhoissa kasvatettava laji.

Vadelman lähisukulaiset vatukat ovat Suomessa harvinaisuuksia. Sinivatukka kasvaa Ahvenanmaalla ja hyvin harvinaisena Lounais-Suomessa. Ahvenanmaalla kasvaa myös harvinainen ja rauhoitettu lehtovatukka.

Oratuomi kasvaa vain Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomen saaristossa. Se ei pärjää manner-Suomessa edes puutarhassa, vaan paleltuu. Tylppö- ja suippuorapihlajat kasvavat luonnostaan saariston lisäksi Varsinais-Suomessa ja koristepensaina muuallakin maassa.  Aitaorapihlaja, ruostehappomarja ja mustamarja-aronia ovat koristepensaita, jotka esiintyvät luonnossa viljelyjäänteinä tai -karkulaisina.

Siinä ne ovat!

Totta puhuen, iso osa näistä marjoista ei varmaan ole keräämisen arvoisia. Yleisimmin kerätyt lajit ovat varmasti myös parhaat. On kuitenkin hauska tietää, kuinka runsas luontomme syötävien marjojen lajikirjo on!

Syötävät luonnonvaraiset marjat Suomessa:

  1. mustikka (Vaccinium myrtillus)
  2. puolukka (Vaccinium vitis-idaea)
  3. aho- eli metsämansikka (Fragaria vesca)
  4. vadelma (Rubus idaeus)
  5. lakka (Rubus chamaemorus)
  6. isokarpalo (Vaccinium oxycoccos)
  7. pikkukarpalo (Vaccinium microcarpum)
  8. juolukka (Vaccinium uliginosum)
  9. variksenmarja (Empetrum nigrum)
  10. mesimarja (Rubus arcticus)
  11. tyrni (Hippophaë rhamnoides)
  12. pihlaja (Sorbus aucuparia)
  13. suomenpihlaja (Sorbus hybrida)
  14. ruotsinpihlaja (Sorbus intermedia)
  15. teodorin- eli kaunopihlaja (Sorbus meinichii)
  16. kataja (Juniperus communis)
  17. lillukka (Rubus saxatilis)
  18. sianpuolukka (Arctostaphylos uva-ursi)
  19. riekonmarja (Arctostaphylos alpina)
  20. taikinamarja (Ribes alpinum)
  21. ruohokanukka (Cornus suecica)
  22. kurtturuusu (Rosa rugosa)
  23. karjalanruusu (Rosa acicularis)
  24. metsäruusu (Rosa majalis)
  25. iharuusu (Rosa mollis)
  26. okaruusu (Rosa sherardii)
  27. koiranruusu (Rosa canina)
  28. heleäorjanruusu (Rosa dumalis)
  29. himmeäorjanruusu (Rosa caesia)
  30. juhannusruusu (Rosa spinosissima)
  31. punalehtiruusu (Rosa glauca)
  32. isotuomipihlaja (Amelanchier spicata)
  33. mustaherukka (Ribes nigrum)
  34. pohjanpunaherukka (Ribes spicatum)
  35. karviainen (Ribes uva-crispa)
  36. karvamansikka (Fragaria viridis)
  37. virginianmansikka (Fragaria virginiana)
  38. ukkomansikka (Fragaria moschata)
  39. puutarhamansikka (Fragaria x ananassa) 
  40. sinivatukka (Rubus caesius)
  41. lehtovatukka (Rubus pruinosus)
  42. poimuvatukka (Rubus plicatus)
  43. oratuomi (Prunus spinosa)
  44. tylppöorapihlaja (Crataegus monogyna)
  45. suippuorapihlaja (Crataegus rhipidophylla)
  46. aitaorapihlaja (Crataegus grayana)
  47. ruostehappomarja (Berberis vulgaris)
  48. mustamarja-aronia (Aronia melanocarpa)

Puuttuuko listasta mielestäsi joku kasvi? Kommentoi alle tai lähetä postia kaisa@juuretmaassa.com, niin täydennän listaa!

Lisää tietoa!

Arktiset aromit – tietoa marjojen käytöstä
Luontoportti – tietoa ja kuvia lajeista
Laji.fi – Suomen lajitietokeskus, tietokanta
Vieraslajit.fi – tietoa haitallisista vieraslajeista

Kirjat:
Suomalaiset marjat: kaikki metsän ja puutarhan lajit (Sinikka Piippo)
Luonnonmarjat (Simo Moisio ja Riitta Törrönen) – voi tilata Arktiset aromit -verkkokaupasta

marja-lakka

Lakka – luonnomarjojen kuninkaallinen.


Jätä kommentti

Lähiympäristö hyvinvoinnin lähteenä

Missä on luontoa, siellä on ravintoa ruumiille ja sielulle. Pihat rikkaruohoineen, kaupunkien joutomaat ja luonnonvaraiset metsät – ne kaikki voi nähdä luonnon aarreaittana. Vihreiden alueiden terveysvaikutuksista pääsevät nauttimaan kaikki niissä oleskelevat.

Luonto- ja ympäristöalaa opiskeleva Maria kertoo, miten hänen näkökulmansa lähiluontoon on muuttunut.

pihlaja-marja

Villikasveista välittyy luonnon elinvoima

“Olen luonnonvaratuottajaopintojeni aikana löytänyt uudenlaista näkökulmaa luonnonkosmetiikkaan sekä villikasvien käyttöön. Kaupasta ostettavat vihannekset ja kosmetiikkatuotteet ovat saaneet houkuttelevamman vaihtoehdon, kun olen tutustunut siihen, miten luonnonvaraisia kasveja voi käyttää.

Nykyisin minulle on arjen ylellisyyttä, kun voin käydä keräämässä kasveja suoraan lähiympäristöstäni ja pihaltani. Näitä luonnonvaraisia kasveja, joista osaa myös rikkaruohoiksi kutsutaan, löytyy laaja lajikirjo. Jokaisella lajilla on omanlaisensa ominaisuudet.

Keräilyvietti kasvaa kerätessä ja vastaan voi tulla mielenkiintoisia yllätyksiä. Luonnonvaraiset kasvit kasvavat ajallaan ilman, että minun tarvitsee huolehtia kylvämisestä ja istutuksesta.”

kastehelmet-lehdella

Puutarhan eri osat ovat kuin huoneita, joissa on oma tunnelmansa

”Nykyisin katselen omaa pihaani tarkemmin silmin. Sen myötä muun muassa ruohonleikkuu puutarhassani on hiukan monimutkaistunut: kun huomaan lajien kirjon, haluan pitää huolta siitä, että niiden kasvustot pysyvät voimissaan. Näin puutarhaani on muodostunut luonnonvaraisten kasvien saarekkeita.

Nämä eri villikasvit ovat nyt osa puutarhani antimia, joita luonto saa hoitaa ja ylläpitää. Kun lajien kirjo on runsas, ei mikään laji pääse leviämään valtoimenaan ja valloittamaan yksipuolisesti puutarhaa. Kasvit pitävät keskenään tasapainoa yllä monimuotoisessa puutarhassa, jolloin puutarhan hoitaminen loppujen lopuksi helpottuu. Monimuotoisuus luo kauneutta. Puutarhassa täytyy mielestäni olla jäljellä myös luonnonvaraista ja villiä, joka pitää puutarhan elävänä.”

Aistit herkistyvät ja aktivoituvat luonnossa

“Kaupungeissa joutomaat ovat puistojen ja viheralueiden ohella tärkeitä alueita, sillä monet joutomaat ovat kasvustoltaan monipuolisempia kuin hoidetut viheralueet. Koen että tällaiset alueet antavat tilaa ajatuksille ja oleskelulle rakennetun ja raamitetun keskellä. Joutomaat ovat valitettavasti häviävä luonnonvara, kun maankäyttöä tehostetaan kaupunkialueilla.

Joutomailla tunnen usein maanläheisyyttä ja rauhaa. Niillä tuntuu kuin aika olisi pysähdyksissä. Ne ovat unohtuneita alueita kaupungin keskellä tai reunoilla. Sellaisilla alueilla on helppo pysähtyä hetkeksi vain olemaan ja aistimaan ympäristöään.”

maitohorsma-torrottaja

Kosketus luontoon vahvistaa immuunipuolustusta

”Viime aikoina on alettu käyttämään esimerkiksi metsää osana hyvinvoinnin palveluita: on metsäterapiaa ja metsäkylpyjä. Jo lyhyenkin oleskelun luonnon keskellä on todettu vaikuttavan fysiologiaan tasapainottavasti monella tasolla.

Monien tutkimusten mukaan bakteerikirjon ajatellaan olevan yhteydessä immuunipuolustukseen, sekä siihen liittyviin autoimmuunisairauksiin. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että sisäinen ja ulkoinen bakteerifloora ovat merkityksellisessä osassa terveytemme tasapainossa ja sen monipuolisuudesta täytyisi pitää huolta. Länsimaisen ja luontaisemmassa ympäristössä elävän ihmisen bakteerikirjossa on havaittu olevan selviä eroja. Kaupungistuminen on kaventanut bakteerien lajimäärää elimistössä.

Luonnossa kannattaa siis möyriä ja kerätä raaka-aineita suoraan ruokaansa ja näin ylläpitää hyödyllistä bakteerikantaa elimistössä. Suoliston bakteerien on huomattu olevan yhteydessä hermoston välittäjäaineiden toimintaan eli myös tätä kautta mielen hyvinvointiin.”

Teksti ja kuvat: Maria Korpi-Anttila

Vieraskirjoittaja Maria Korpi-Anttila on luonnonvaratuottajaopiskelija ja kurssittaja, joka on ollut kesäkauden 2016 työssäoppimassa Juuret maassa – kurssien ja retkien järjestämisessä.

lehtikuusi-portti


2 kommenttia

Viikon villiyrtti: Nokkonen pursuaa voimaa

Tämän kesän ensimmäinen viikon villiyrtti on itseoikeutetusti nokkonen – villiyrttimaailman Velho. Nokkosta käytettyään skeptikkokin alkaa uskoa luonnon parantaviin voimiin. Monipuolisen nokkosen sisältämät aminohapot suojaavat ja vahvistavat kehoa, boostaavat aivoja ja kohentavat mielialaa.

nokkoskori

Nokkosen kivennäisaine- ja vitamiinivarastot ovat huikeat. Nokkosta nauttimalla saat tankattua tehokkaasti muun muassa C-vitamiinia, kalsiumia, piitä, rautaa ja magnesiumia. Toisin sanoen nokkosen käytöstä saattaa seurata ihon, kynsien ja hiusten vahvistumista, yleiskunnon kohenemista, veren hemoglobiinitason nousua, mielialan tasaantumista, parempaa unenlaatua ja jopa allergiaoireiden lieventymistä.

Nokkosta onkin käytetty rohdoksena lähes vaivaan kuin vaivaan. Kasvin kaikkia osia pidetään vahvistavina ja vastustuskykyä lisäävinä. Nokkosta kannattaa nauttia muun muassa alentamaan korkeaa verenpainetta, hoitamaan anemiaa ja edistämään suoliston toimintaa. Ulkoisesti nokkonen lisää pintaverenkiertoa ja hoitaa erilaisia ihovaivoja, ihottumia ja hilseilyä.

Polttava ystävä

Nokkonen on villiyrttiharrastajalle koko kesän ilo. Keruuaika alkaa varhain keväällä, kun pieniä alkuja nousee ylös maasta. Pikkutaimet voi käyttää kokonaan. Vähän vanhemmista nokkosista käytetään lehdet ja ylimmät latvukset, koska varsi muuttuu vanhetessaan puisevaksi. Loppukesästä ja syksyllä ovatkin sitten vuorossa nokkosen siemenet! Myös nokkosen juuria on käytetty muun muassa rohdoksena.

nokkonen_kukkii

Nokkossaaliin voi kuivata, pakastaa tai käyttää tuoreena. Poltinkarvat saa tainnutettua ryöppäämällä eli kiehauttamalla nokkoset pikaisesti tai käyttämällä nokkonen blenderissä, jolloin poltinkarvat rikkoutuvat. Nokkosen mahdollinen nitraattipitoisuus laskee luonnollisesti aurinkoisten päivien myötä. Nokkosapajille kannattaakin rientää aurinkoisena aikana.

Nokkonen on monille lapsuudesta tuttu kasvi ja vain harva on välttynyt kokemasta sen polttavaa sipaisua. Nyt kuitenkin nokkosta kannattaa lähestyä uusin silmin ja kokonaan uusin ottein. Suojaamalla kädet hansikkailla ja käyttämällä saksia, on nokkosten kerääminen helppoa ja nopeaa.

Nokkonen on helppo tunnistaa. Suomen luonnon kasveista valkopeippi muistuttaa jonkin verran nokkosta, mutta onneksi sekään ei ole myrkyllinen. Sillä ei ole poltinkarvoja ja etenkin kukinnot eroavat selvästi ulkonäöltään nokkosesta.

Nokkonen on hyvän makuinen ja sitä on mukava lisätä ruokaan kuin ruokaan. Kuivatun nokkosen voi jauhaa ihan maustemaisen hienoksi, jolloin sitä on helppo sirotella lastenkin aterioihin. Hieno nokkosjauhe sulaa perheen lempikastikkeen sekaan tai muuntuu makoisiksi letuiksi tai vaikka lihapulliksi. Myös siemennäkkäreissä nokkonen on herkullinen lisä. Maku on suorastaan ”rautaisen” hyvä!

Nokkosnäkkäri
(gluteeniton, maidoton, munaton)

2 dl maissijauhoa
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl seesaminsiemeniä
½ dl pellavansiemeniä
½–1 dl kuivattua nokkosrouhetta
½ dl gluteenittomia kaurahiutaleita
¾ dl rypsi- tai oliiviöljyä
½ tl suolaa
2 dl kiehuvaa vettä
Pinnalle: seesaminsiemeniä

  1. Sekoita kaikki ainekset kulhossa sekaisin.
  2. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille mahdollisimman ohueksi levyksi. Ripottele pinnalle see­saminsiemeniä.
  3. Paista 150-asteisessa uunissa 45–50 minuuttia.
  4. Jäähdytä ja murra sopiviksi paloiksi.

(Ohje: martat.fi)

Nokkosen siemenet ovat parasta superruokaa!

Nuorten versojen ja lehtien lisäksi kannattaa opetella keräämään talteen kypsät siemenet, joissa kasvin terveysvaikutukset ovat tiiviissä paketissa! Siemeniä voi sitten nauttia pitkin talvea päivittäin esimerkiksi aamiaisella myslin tai puuron päällä. Ne sopivat hyvin myös vaikkapa sämpylätaikinan joukkoon.

Nokkosen siementen keruun vaiheet:

  • Kypsät siemenet kerätään norkkoineen hansikkaat kädessä.
  • Kuivataan lämpimässä ja ilmavassa paikassa.
  • Kuivatut siemenet sihdataan siivilän läpi, mikä rikkoo poltinkarvat. Norkoista voi hauduttaa vaikka teetä tai tehdä hiuspohjaa vahvistavan hiushuuhtelun.
  • Siivilöidyt siemenet pakataan lasi- tai peltipurkkiin.
  • Valmista!

nokkosen_siemenet

Tutustu myös muihin viikon villiyrtteihin:

Vadelma on yrttiteen aatelinen

Vuodelta 2015:

Vuohenputki on kevään ensi herkku
Koivujen aika on än-nyy-tee-NYT
Isomaksaruoho on kallioiden mehevä vihannes
Poimulehdessä on lempeää voimaa


1 kommentti

Villiyrtit ja vihermehu ne yhteen sopii!

Varoitus! Tämä kirjoitus voi johtaa vakavaan hurahtamiseen. Vihermehut ja villivihannekset muodostavat yhdistelmän, jota on vaikea vastustaa, kun siihen kerran on tutustunut. Onneksi vaikutukset ovat ainoastaan myönteiset! Minä innostuin vihermehuista vuosi sitten, ja nyt olen tartuttanut hurahtamisen eteenpäin.

Annetaan Katjan itse kertoa, kuinka se tapahtui!

”Sain osallistua Kaisa Vermasheinän ja Tara Langen yhdessä järjestämälle Villivihanneksista vihermehuja -kurssille Nuuksiossa. Helatorstain ohjelmaan kuului ensin Kaisan vetämä villiyrttien keruuretki ja sen jälkeen valmistettiin yrteistä vihermehuja Taran kanssa.”

Jos ihmettelet, mikä on vihermehu, lyhyesti sanottuna se on tuoreista kasviksista, juureksista ja hedelmistä tuorepuristettu mehu. Väri ei välttämättä ole vihreä, mutta ideana on käyttää suhteessa enemmän terveellisiä vihanneksia ja vähemmän sokereita sisältäviä hedelmiä. Yleensä mehu tehdään itse kotona joko mehulingolla tai -puristimella.

vihermehukurssi_ryhmä

”Päivä oli kertakaikkisen onnistunut ja innostava. En ollut ennen tätä tilaisuutta ollut kovinkaan kiinnostunut mehujen valmistuksesta. Myönnettäköön, että olin skeptinen koko asian suhteen. Arvomaailmaani kuuluu syödä ruokaa läheltä, enimmäkseen kotimaisia vihanneksia ja hedelmiä sekä käyttää ravintona ensisijaisesti sitä, mitä kukin vuodenaika meille luonnostaan tarjoaa.

Minulla on kokemusta smoothieista, joiden pohjana ovat muun muassa ulkomaiset hedelmät ja kaukomailta matkustaneet superfoodit. Ne sisältävät runsaasti hiilihydraatteja ja se ei ole tuntunut hyvältä. Olin mieltänyt smoothiet ja vihermehut samaan sarjaan, kunnes ajatusmaailmani uudistui tämän kurssipäivän myötä.”

Pidin Juuret maassa -yritykseni kautta ja Taran kanssa Villivihanneksista vihermehuja -kurssin nyt toista kertaa. Molemmilla kerroilla olemme päässeet upeassa säässä keräämään runsaina kasvavia villiyrttejä luonnonläheisissä Hotelli Nuuksion maisemissa.

”Kaisan kanssa aloitettu kierros oli aurinkoinen ja ihana. Paikalle oli kokoontunut pirteä ja motivoitunut opiskelijajoukko. Kaisa huomioi jokaisen osallistujan tarpeet ja tarvittaessa kädestä pitäen antoi selkeitä ohjeita, miten erottaa syötäväksi sopivat villiyrtit muista mahdollisista samannäköisistä lajeista. Reitin varrella pysähtelimme poimimaan oppimiamme yrttejä ja korimme täyttyivät lupaavasti vihreistä herkuista.

Kaisan selkeän villiyrttiopetuksen jälkeen kaikki paikallaolleet voivat luottavaisin mielin jatkaa harrastustaan itsenäisesti. Kokemuksen karttuessa voi laajentaa käyttämäänsä yrttivalikoimaa, kun silmä ja suu tottuvat eri makuihin ja muotoihin.”

vihermehu_puristin

”Yrttiretken jälkeen alkoi Taran mielenkiintoinen puheenvuoro vihermehujen valmistuksesta. Minuun teki vaikutuksen Taran kertomus siitä, minkälainen tie oli johdattanut hänet vihermehujen pariin. Hän on käytännön kokemuksen kautta saanut todeta mehujen parantavan vaikutuksen.

Kun Tara ryhtyi valmistamaan villiyrteistä ja mukana tuomistaan luomukasviksista ja -hedelmistä mehuja mehupuristimellaan, huomasin hämmästyksekseni, että ei mehujen teko ollut lainkaan vaivalloista. Minua miellytti ajatus siitä, että mehuun voi käyttää lähellä tuotettuja kotimaisia raaka-aineita ja hyödyntää kauden kasviksia ja juureksia sekä hedelmiä. Näin keväällä ja kesällä on erityisen ihanaa, kun mehuihin saa voimaa ja oikein kunnon potkua villiyrteistä.

Kun tuli aika saada maistiaisia mehuista…olin myyty. Pidin mausta ja syvän vihreään väriin tottui. Sekoituksissa käytettiin muun muassa vuohenputkea, nokkosta, voikukkaa, selleriä, omenaa, kesäkurpitsaa, inkivääriä ja sitruunaa. Miten ne maistuivatkaan hyvältä ja energisoiva vaikutus tuntui kuin humahduksena kehossa!

Katjan palattua kurssilta muutti hänen keittiöönsä uusi asukas: oma mehulinko. Niin kävi minullekin viime vuonna, ensimmäisen Villivihanneksista vihermehuja -kurssin jälkeen.

”Juon vihannesmehuja yleensä aamuisin ja poimin sekaan villiyrttejä pihaltani. Tara puhui siitä, että vihermehu antaa paljon energiaa ja silti kevyen olon. Voin allekirjoittaa tämän täysin. Oloni ei voisi olla parempi, kun olen juonut aamulla mehun. Vatsa voi hyvin, mikä on minulle ollut aina erityisen tärkeää. Tara puhui siitä, miten ruoansulatuselimistö saa lepoa samaan aikaan kun mehuista imeytyy tehokkaasti voima-aineet kehon käyttöön.”

Kannattaa tutustua Tara Langen Virtaa vihermehuista -verkkokurssiin, jossa tulevat tutuiksi myös mehuihin sopivat villiyrtit.

Oman tarinansa jakoi luonto- ja ympäristöalan opiskelija Katja Markula, joka on touko-elokuussa 2016 työssäoppimassa Juuret maassa -kurssien ja -retkien järjestämisessä. Kiitos Katja!

vihermehukurssi_polku


Jätä kommentti

Luontokylpy – hyvinvointia tuova metsäelämys koko perheelle

Miltä tuntuu pehmeä ja kostea sammal poskea vasten? Miltä maa tuoksuu sateen jälkeen? Kuuletko, mitä tuuli kuiskailee puissa? Luonto on täynnä elämyksiä, kun sitä pysähtyy aistimaan. Lapsille ja lapsenmielisille se voi olla myös suuri seikkailu.

Ystäväni Raakel Silvennoinen on perustanut Luontokylpy-nimisen yrityksen, joka tarjoaa perheille retkiä metsän helmaan. Luontokylpy on lapsen ja vanhemman yhteinen luontoelämys ja kokemus viihtyisästä luontoympäristöstä.

Raakel kertoi pyynnöstäni siitä, millaisen kokemuksen luontokylpy lapselle ja aikuiselle tarjoaa.

Tutkimista, taiteilua ja leikkiä inspiroivassa luonnossa

Luontokylvyn aikana nautitaan luonnosta, otetaan luonnon hyvinvointivaikutuksia vastaan ja tutustutaan luontoympäristöön moniaistisesti. Luontokylvyn idea on luonnon moniaistisessa kokemisessa ja lapsilähtöisessä luontoon tutustumisessa. Suorituksen ja opettamisen sijaan tutustutaan lapsen omien kiinnostusten mukaisesti luonnon ihmeisiin.

Tuntuukohan siilin selkä samalta kuin kuusen neulaset? Kumpi maistuu mukavammalta, ketunleivän kirpeys vai tuoreen koivunlehden keväinen maku? Muuttuuko keijukaiseksi, jos juo metsäapilan mettä? Metsä on täynnä salaisuuksia, lähdetään yhdessä seikkailemaan!

Tavoitteena on, että luontoympäristö koetaan turvalliseksi kasvuympäristöksi, löydetään iloa luonnossa olemisesta ja koetaan luonto paikaksi, jonne halutaan jatkossakin palata. Luontokylvyssä saadaan ideoita erilaisista luonnossa olemisen ja luonnosta nauttimisen tavoista. Luontokylvyssä tutkitaan, tehdään pieniä leikkikaluja ja taideteoksia, leikitään ja maalataan luonnonväreillä.

Luontokylvyssä moniaistisuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että luonnon elementtejä tunnustellaan, maistellaan ja haistellaan. Leikki-ikäinen lapsi on luonnostaan utelias tutkimaan asioita kaikilla aisteilla, meidän ei tarvitse muuta kuin rohkaista ja mennä itse mukaan. Metsä on täynnä mielikuvitusta inspiroivia yksityiskohtia.

Lasta kiinnostavat pienet ihmeet, kuten mittarimato metsäpolulla tai Haisulia muistuttava männynkäpy. Metsää on mahdotonta leikkiä loppuun, toisin kuin rakennettuja leluja tai leikkipaikkoja.

Terveysvaikutteista laatuaikaa perheille

Luontokokemukset vaikuttavat lapsiin ja aikuisiin monella eri tavalla. Luonnon terveysvaikutuksia tutkineet ovat vakuuttuneet muun muassa luontokosketuksen merkittävistä hyödyistä. Professori Ilkka Hanski toteaa tutkimuksessaan , että luontokosketuksen puute on lisännyt tulehdusperäisten sairauksien yleisyyttä ja allergioita. Erityisesti pienten lasten tulisi saada olla kosketuksissa maan ja luonnonkasvillisuuden kanssa. Kunnollinen kosketus luonnonympäristöjen mikrobilajistoon on hyvän immuniteetin kehittymisen edellytys. Luonnossa liikkuminen ja siellä ajan viettäminen parantavat kaikenikäisten immuniteettia.

Kuva: Raakel Silvennoinen / Luontokylpy.fi

Luonnossa oleminen myös rentouttaa, parantaa huomiokykyä ja mielialaa, alentaa verenpainetta ja vähentää lihasjännitystä. Jo 0,2 sekunnissa ympäristö vaikuttaa myönteisesti tunteisiimme. Vaikutukset ovat tiedostamattomia ja nopeita.

”Luonnossa ja luonnosta syntyneet moniaistilliset kokemukset jättävät pysyviä muistijälkiä lapsen mieleen, mikä vaikuttaa lapseen ja hänen elämänsä valintoihin koko loppuiän. Myönteiset muistijäljet johdattavat aikuisenakin hyvän olon jäljille metsään.” – Tutkija Tuija Aartolahti

Luontokokemusten kautta kehittyvä läheinen luontosuhde johtaa herkemmin ympäristöystävällisen elämäntavan omaksumiseen. Luontokylpy on myös leikkisää ja vuorovaikutuksellista sekä lapsen ja vanhemman luonnollista yhteyttä tukevaa. Tieteellisesti todistettujen hyötyjen lisäksi luonnossa vietetty vanhemman ja lapsen yhteinen aika on parasta laatuaikaa!

Aistit auki luonnon ihmeille

Luontokylpy sopii erinomaisesti perheille, joilla ei ole etukäteen paljon kokemusta metsäluonnosta. Tällöin luontokylpy on tutustuttava ja rohkaiseva kokemus metsästä. Toisaalta luontokylpy eroaa paljon tavanomaisesta retkeilystä, joten kokeneemmatkin metsäilijät voivat löytää luontokylvyssä uusia luonnossa olemisen tapoja ja ideoita uudenlaiseen luontoympäristöstä nauttimiseen.

Kuva: Raakel Silvennoinen / Luontokylpy.fi

Vanhemmat voivat kannustaa luontoympäristön havainnointiin ja moniaistiseen tutkimiseen kaikkialla! Kannattaa lähteä yhdessä tutkimaan ja ihmettelemään luontoa. Aina ei tarvitse mennä suuriin metsiin tai matkustaa kauas, vaan rikkaus on löytää luonto omalta pihalta, kaupungin viheralueelta tai vaikkapa joutoalueelta. Luontoelämyksiä voi kokea yllättävissäkin paikoissa, kunhan pitää aistit avoinna. Kiinnostuksen osoittaminen lapsen havaintoihin innostaa lasta löytämään lisää luonnon ihmeitä.

Etsikää lapsen kanssa pihan hauskimmat kasvit, kauneimmat kivet ja valitkaa pihapuun visertäjistä paras. Istukaa rauhassa alas ja etsikää pilvien muodoista eläinhahmoja. Tai ratsastakaa villisti puun ympäri itse tehdyllä risulohikäärmeellä!

Luonnosta löytyy paljon erilaisia askartelumateriaaleja, joista saa yksilöllisiä leikkikaluja. Ideoita luontoleikkeihin on loputtomasti ja parhaat niistä ovat lasten itse keksimiä.

Luontoympäristöllä on niin selkeitä ja lyömättömiä terveysvaikutuksia, että olisi suorastaan tuhlausta olla käyttämättä luonnon meille tarjoamia aineettomia hyötyjä. Jokainen haluaa lapselleen parasta. Luontosuhde ja luontokosketus ovat asioita, joita voimme helposti tarjota lapsille pienestä pitäen ja näin antaa heille paremmat eväät elämään niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Lapsille on nykyään tarjolla paljon erilaisia aktiviteetteja, jopa liiaksi asti. Hyperaktiiviset virikkeet ja stressaava elämä aiheuttavat lieveilmiöitä. Siispä lapset luonnon helmaan rauhoittumaan, luontokylpyyn!

Raakel Silvennoinen on tutustunut Luontokylpy-konseptia varten muun muassa luonnon terveysvaikutuksia koskevaan tutkimukseen.  Tekstiä on taustoitettu muun muassa seuraavilla tutkimuksilla ja artikkeleilla:

Tuija Aartolahti: Miten metsä innostaa lasta – luonto esikouluikäisen leikki- ja oppimisympäristönä
Liisa Tyrväinen: Uutta tietoa metsien terveysvaikutuksista
Anja Yli-Viikari: Luonnon vaikutukset hyvinvointiin
Ilkka Hanski: Luontokosketus auttaa ehkäisemään allergioita ja parantamaan immuniteettia

Kuvat: Raakel Silvennoinen / Luontokylpy.fi

Kuva: Raakel Silvennoinen / Luontokylpy.fi


2 kommenttia

5 syytä kerätä villiyrttejä

Luonto on ehtymätön inspiraation lähde. Jos et ole aiemmin kerännyt villiyrttejä, nyt on oikea aika aloittaa. Vieraskirjoittaja Katja Markula kertoo 5 syytä lähteä luontoon keräämään villejä vihreitä.

Anna luonnolle mahdollisuus näyttää, mitä tämä uusi harrastus voi antaa juuri sinulle!

1. Lisäät hyvinvointiasi

Luonnonyrtit sisältävät monipuolisesti kehoa voimistavia ainesosia ja tukevat terveyttäsi. Villiyrtit vaihtelevat ominaisuuksiltaan ja vaikutuksiltaan. Sopivasti nautittuna ne voivat lempeällä tavalla tukea hyvinvointiasi. Villiyrttien moninaisiin vaikutuksiin on tärkeää perehtyä, jotta yrttien käytöstä saa kaiken hyödyn irti. Helppo tie harrastuksen aloittamiseen on osallistua villiyrttikurssille tai perehtyä omatoimisesti aiheeseen kirjallisuuden avulla.

 

Voikukan nuoria lehtiä

Voikukka ja siankärsämö

 

2. Herätät metsästäjä-keräilijän sisälläsi

Tulet kuin huomaamatta liikkuneeksi ja saat mielihyvää siitä, kun keräät itse ravintosi. Herättelet ”villiä” luonnettasi luonnossa liikkuessasi ja saatat löytää itsestäsi kokonaan uusia puolia. Sinussa uinuva metsästäjä-keräilijä tulee ulos piilostaan. Yrttejä kerätessä ja kasveja havainnoidessa tulee käyttäneeksi monipuolisesti aisteja sekä aktivoitua aivoja aivan uudella tavalla. Pikkuhiljaa huomaa, miten aistit herkistyvät aistimaan enemmän ja syvemmin.

 

Nokkosen nuoria versoja

Nokkonen

 

3. Palaudut stressistä

Luontoon lähtiessä et voi vastustaa sen hyvää tekevää vaikutusta. Kun rentoudut, kehosi alkaa tuottaa mielihyvähormoneja. Villiyrttien keruu on meditatiivista. Kun keskittyy tunnistamaan kasveja ja kulkee luonnossa hitaasti ympäristöä silmäillen, rauhoittaa samalla mieltään ja on läsnä hetkessä. Hengitys tasaantuu, keho vapautuu jännityksestä ja aivot saavat lepoa häiritsevien ajatusten kuormituksesta.

 

Mansikan versoja

Aho- eli metsämansikka

 

4. Saat uusia ystäviä

Villiyrttiharrastuksen myötä on mahdollisuus löytää ajanvietettä, joka on sekä hauskaa että hyödyllistä. Voit osallistua villiyrttiretkille ja kursseille, joilla opit hyödyntämään keräämääsi satoa monipuolisesti: esimerkiksi valmistamaan yrttiteetä, yrttisuolaa tai kosmetiikkaa. Retkille ja kursseille osallistuu samanhenkisiä ihmisiä, ja ryhmässä saat uusia vinkkejä, miten nauttia enemmän villiyrttiharrastuksestasi. Kurssin käytyäsi voit kutsua ystävät koolle viettämään yhteistä kauneusiltaa ja valmistaa vaikka ihanat yrttijalkakylvyt kaikille!

 

Poimulehti

Poimulehti

5. Maailmasi muuttuu, kun sinä muutut

Saatat olla elämässäsi tilanteessa, jossa etsit elämääsi muutosta, mutta et tiedä miten. Luonto ja sen villit antimet ohjaavat luonnollisella tavalla muutokset sinussa käyntiin. Alat havainnoida ympäristöäsi uudella tavalla, huomaat asioita joita et ennen huomannut ja intuitiosi vahvistuu, kun luontoyhteytesi voimistuu. Villiyrttejä ruokavalioon lisäämällä alkaa pikkuhiljaa tehdä muitakin myönteisiä muutoksia. Kehon tarpeet kuulee selkeämmin ja sen saa hyrisemään mielihyvästä ja nautinnosta, kun sille tarjoaa sen luonnollisinta ravintoa.

 

Vuohenputken versoja

Vuohenputki

Luontoon lähteminen virkistää aina – kun tulet retkeltäsi kotiin, sinua tervehtivät peilistä kirkkaat silmät ja kauniisti hehkuvat posket.

Villiyrttiharrastuksen alkuun pääset helposti. Hakeudu vain puhtaaseen luontoon yksin tai ystävän kanssa. Mukaan tarvitset keruuastian, johon keräät löytämäsi yrtit. Jos ihastut nokkoseen – ja miksi et ihastuisi – ota mukaan varmuudeksi hansikkaat ja sakset. Aloita kuitenkin sinulle tutuista villiyrteistä ja laajenna pikkuhiljaa tuntemustasi mielenkiintosi mukaan. Kirjoista ja kursseilta saat tarvittaessa opastusta villiyrttien tunnistukseen, keruuseen, käyttöön ja säilöntään.

Tulet huomaamaan, että sinun ei tarvitse lähteä kaukomaille eikä yrittää kurkottaa kuuta taivaalta, kun onni odottaa sinua jalkojesi juuressa.

Teksti: Katja Markula

Vieraskirjoittaja, luonto- ja ympäristöalan opiskelija Katja Markula on touko-elokuussa 2016 työssäoppimassa Juuret maassa – kurssien ja retkien järjestämisessä.