Juuret maassa

Maanläheistä elämää kaupungin laidalla ja koulutusta luonnon antimien hyödyntämisestä.


Jätä kommentti

Villiyrttimaaston kartoitusta talventöröttäjien avulla

Muutin tänä talvena uuteen kotiin. Osana uuteen asuinalueeseen tutustumista haluan tietysti kartoittaa myös villiyrttien keruumaastot. Aurinkoisena lauantaina kävelinkin läheiselle ulkoilupaikalle tutustumaan alueen kasvistoon. Paksusta hangesta huolimatta löysin monta villiyrttiä – nimittäin kevääseen asti säilyvinä, kuihtuneina talventöröttäjinä!

Talvisen katselmuksen avulla voi kartoittaa alustavasti reittiä villivihannesten keruureissulle, joka on ajankohtainen jo muutaman kuukauden päästä. Lopulta sopivan keruupaikan arvioinnissa täytyy kuitenkin huomioida vielä muun muassa paikan puhtaus.

Katso alla olevista kuvista, miltä näyttävät muutamien tuttujen kasvien talventöröttäjät!

torottaja-mesiangervo

Mesiangervo.

 

torottaja-vadelma

Vadelma.

 

torottaja-nokkonen

Nokkonen.

 

torottaja-maitohorsma

Maitohorsma.

 

torottaja-takiainen

Takiainen.

 

torottaja-isomaksaruoho

Isomaksaruoho. Taustalla taitaa olla ahosuolaheinä.

Talventöröttäjiä bongaillen saa talviseen kävelyyn uutta näkökulmaa. Kuihtuneet kasvit ovat hauskan näköisiä ja jotkut myös tuoksuvat. Ainakin siankärsämön ja pietaryrtin kuihtuneista kukista lähtee voimakas tuoksu, kun niitä hieroo sormien välissä!

Muun muassa muuton vuoksi en ole tehnyt vielä suunnitelmia kevään ja kesän Juuret maassa -kursseista. Mikäli villiyrttikursseja olen järjestämässä, niille on tiedossa uusi sijainti Helsingin suunnalla. Kerron blogissa ja uutiskirjeessä vuoden 2017 retkistä ja kursseista, kun paikat ja ajankohdat ovat selvillä. Voit tilata uutiskirjeen alta.

jatasahkopostiosoitteesi

 

 


Jätä kommentti

Luminen loppiainen on uuden alkajainen

On mukavaa, että vuoden vaihtuminen ajoittuu joulun juhlimisen kanssa yksiin. Vuoden mittavimman juhlakauden päätös, loppiainen, merkitsee samalla uuden vuoden alkua. Varsinaisen uuden vuoden aaton juhlinnan tuoksinassa ei välttämättä ole malttia pysähtyä muistelemaan kulunutta vuotta. Loppiainen onkin mielestäni hyvä aika katsahtaa hetkeksi taaksepäin ja tuumia myös tulevaa vuotta.

Kuusen lumisia oksia

Vuosi 2016 oli minulle merkittävä, mutta samalla raskas. Keväällä sain juhlia ja iloita kirjani Lempeää kauneutta luonnosta ilmestymistä. Juuret maassa on kehittynyt kolmessa vuodessa henkilökohtaisesta blogistani yritystoiminnaksi. Kevät- ja kesäkaudelle 2016 suunnittelin laajan kurssi- ja retkitarjonnan luonnon kasvien käytöstä ravintona, hyvinvointituotteina ja luonnonkosmetiikan aineksina.

Lisäksi sain yhteistyökumppanikseni Partioaitan, jonka kanta-asiakkaille pidin useita 365 Klubi -iltoja. Villiyrttiretken ja luonnonkosmetiikkatyöpajan pitäminen Suomen Ladun ja Partioaitan naisten retkeilykurssilla Nuuksiossa oli Juuret maassa -vuoden huippuhetkiä.

Omien kurssieni markkinointi ja myynti osoittautuivat edellisvuotta hankalammiksi.

Sain kokea onnistuneiden ja innostuksentäyteisten retkien lisäksi pettymyksiä, kun kaikki kurssit eivät toteutuneet. Kaiken Juuret maassa -toiminnan tein päivätyöni ohella. Avukseni sain onnekseni kaksi työssäoppijaa, joten kaikkea järjestelyä, markkinointia, hallinnollista työtä ja blogin ja kahden some-kanavan ylläpitoa en tehnyt yksin.

luminen-kanto

Mitäköhän vuosi 2017 mahtaa tuoda tullessaan?

Sen verran tiedän, että monenlaisia muutoksia on edessä elämän eri rintamilla. Varmasti myös Juuret maassa on vuoden päästä jotain muuta kuin nyt tai kaksi vuotta sitten. Kurssi- ja retkitoiminnan suunnitelmia tulevalle kaudelle en ole vielä tehnyt. Kaipaan aikaa itseni tutkiskeluun. Juuret maassa on minun oma luomukseni – mihin suuntaan minä todella tänä vuonna haluan sitä kehittää?

Kivaa, että olet mukanani seuraamassa blogini ja yritystoimintani kehitystä! Olen kiitollinen ihmisistä, joita olen saanut kohdata, ja jotka ovat viestitelleet minulle kirjaani tutustuttuaan. Erityisesti sydäntäni lämmittää se, että olen voinut tarjota ihmisille uusia oivalluksia ja elämyksiä Suomen luonnossa.

Millaiset luonnon antimiin tai luonnonkosmetiikan valmistukseen liittyvät blogijutut, kurssit tai työpajat sinua kiinnostaisivat? Kuulen mielelläni ideoita ja toiveita alla kommenttikentässä tai sähköpostilla (kaisa@juuretmaassa.com).

luminen-varvikko

Uskon, että vuodesta 2017 tulee tunteiden, kokemusten ja elämysten vuosi.

Ehkäpä myös Juuret maassa -blogin jutuista muodostuu tänä vuonna entistä omakohtaisempia. Aloitan alla esittelemällä lempipuuni.

Miksi tästä tukevarunkoisesta, mutta silti melko tavanomaisesta lähimetsäni männystä on muodostunut lempipuuni?

En osaa sanoa, mutta sen luokse on aina yhtä mukava palata. Puun vieressä on istuimeksi sopiva kivi, jolla olen usein kävelyilläni viivähtänyt. Puun jykevä olemus rauhoittaa.

Onko sinulla lempipuu?

Talvisin terveisin,
Kaisa

manty2

manty1

manty3

manty4


2 kommenttia

Idättämällä tuoretta satoa ympäri vuoden

Suomen luonnosta ei paljon kasvimuotoista syötävää talvella löydy. Modernin keräilijäluonteen ei kuitenkaan tarvitse olla koko pitkää talvea ilman omaa, tuoretta satoa. Ituja kasvattamalla saa nimittäin pienellä vaivalla satoa vuodenaikaan katsomatta.  Idut ovat tosi ravinteikkaita ja idättäminen tekee pavuista paljon paremmin sulavia!

En ole idättäjänä mikään ekspertti ja olen pitäytynyt helpoissa idätettävissä; vihreissä linsseissä ja mung-pavuissa. Mung-papujen idätys kestää noin 4-5 päivää, joiden aikana ituja pitää muistaa huuhdella aamuin illoin. Muuta ei sitten tarvitakaan. Käytän Ruohonjuuresta joskus vuosia sitten ostamaani idätysastiaa, mutta myös lasipurkki ja sen suuaukkoon kiinnitetty harsokangas ajavat saman asian.

Kerron tässä oman yksinkertaisen menetelmäni mung-papujen idättämiseen.

1. päivä ilta:
Laita kuivia mungpapuja likoamaan runsaaseen veteen. Noin 1 dl on mielestäni sopiva määrä käyttämääni idätysastiaan.

Mung-papujen liotus

2. päivä aamu:
Valuta ja huuhtele pavut. Aseta ne idätysastiassa hämärään paikkaan, esim. astiakaappiin.

Itujen huuhtelu

2. päivä ilta:
Huuhtele papuja hanan alla astiaa liikutellen, niin että kaikki pavut varmasti huuhtoutuvat hyvin. Aseta takaisin hämärään paikkaan.  Idätysastian on hyvä olla vähän vinossa, jotta ylimääräinen vesi valuu pois. Kuvassa esimerkki idätysastiasta.

3_idut_astia

3. päivä aamu –  4. päivä ilta:
Jatka huuhtelua aamuin illoin, mielellään kolmekin kertaa päivässä. Mielestäni idut ovat valmiita syötäväksi jo neljäntenä päivänä, mutta ”hännille” kasvaa enemmän pituutta, jos niitä jaksaa odotella vielä päivän.

Mung-pavun itujen kehitys

5. päivä aamu:
Laita idut hetkeksi likoamaan, jonka aikana voit poistaa pinnalle kertyviä vihreitä kuoria. Ne voi myös syödä, mutta tykkään itse noukkia ylimääräiset irronneet kuoret pois. Huuhtele ja valuta hyvin ja syö heti tai pakkaa pakasterasiassa jääkaappiin. Syö parin päivän kuluessa – esim. napostellen, salaatin seassa tai leivän päällä.

Mung-pavun ituja

 

Lisää tietoa idättämisestä:

Ekokauppa Ekolon idätysopas
Facebookin Ituhippi-ryhmä

Tietoa idätyksestä ja versotuksesta englanniksi:

Sproutpeople
Cultures for health

Mung-pavun ituja

 


Jätä kommentti

Kiitos vuodesta 2015!

Ensimmäinen Juuret maassa -luonnontuotevuosi on takana. Kiitokset kaikille teille kursseilla, retkillä, luennoilla ja virtuaalisesti mukana olleille! Vuoteen mahtui paljon kokemuksia luonnossa, uusia tuttavuuksia ja uusien asioiden oppimista.

Sain yritykseni ensimmäisenä toimintavuotena kokea mahtavia oppimisen ja oivalluksien hetkiä kursseilleni ja retkilleni osallistujien kanssa. Lisäksi sukelsin syvälle luonnonkosmetiikan valmistamisen maailmaan kirjoittaessani tänä keväänä ilmestyvää kirjaani. Siitä voit lukea lisää täältä.

Talven aikana Juuret maassa asettuu puolittaiseen horrokseen ja paneudun ensi vuoden toiminnan suunnitteluun. Toivottavasti kohdataan luonnon antimien äärellä vuonna 2016!

Terveisin, Kaisa

Juuret_maassa_vuosi2015


Jätä kommentti

Räpyläjalkaisia rajakokemuksia Repoveden hangilla

Jalat painavat kuin lyijy. Selässä on rinkka ja edessä jono järvenjäällä loittonevia selkiä. Jalka nousee raskaasti toisen eteen kapeassa kosteaan lumeen painautuneessa polku-urassa. Jokainen askel pakkaa hieman paksummin sohjoista lunta lumikengän pohjaan. Epätoivoinen taistelu pohjiin kerääntyvää lunta vastaa vaatii säännöllistä sauvoilla kopsuttelua ja hakkaamista.

Meno helpottuu, kunhan järvenjäältä selvitään. Kuljetaan metsässä harjanteita ylös ja alas, kömmitään suonlaidassa polvenkorkuisessa lumessa. Ilman lumikenkiä tänne ei olisi mitään asiaa. Lopulta päästään moottorikelkalla ajetulle latupohjalle. Enää ei tarvitse kantaa lumikengissä kilojen edestä raskasta lunta tai kamppailla upottavassa nietoksessa. Lumikengistä painautuu polkuun kauniita, säännöllisiä räpylänkuvia. Enää muutama jyrkkä mäki, jotka hengästyttäisivät ilman kantamuksiakin. Ollaan perillä toisen talvivaelluspäivän leiripaikalla.

Hauklammen rantaan saapuessamme aurinko teki retkemme ainoan pilkahduksen pilvien takaa.

Hauklammen rantaan saapuessamme aurinko loi meille pilkahduksen pilvien takaa.

Kuntoa, sisua ja päättäväisyyttä

Seurueemme oli lähtenyt kolmen yön retkelle Repoveden kansallispuistoon edellisenä aamuna. Pakettiautoon oli sullottu kattoa myöten seitsemän rinkkaa, kaksi ahkiota, kolme telttaa, lumilapioita, lumikenkiä ja suksisauvoja. Ensimmäisen päivän kolmen kilometrin etappi tuntui etukäteen kovin lyhyeltä. Ensimmäiset sadat metrit järven jäällä pyyhkivät turhat luulot pois ja sain huomata, että matkan taittaminen talvella on aivan eri juttu kuin kesällä. Tällä kertaa sään ruhtinas oli suonut meille muuten miellyttävän kelin – pilvipoutaa, tyyntä ja pikkupakkasta – mutta jäälle paksun lumikerroksen alle muodostunut sohjo teki etenemisestä tervanjuontia.

Järviähän Repovedellä riittää! Kansallispuisto sijaitsee Kouvolan tuntumassa Kymenlaaksossa ja Etelä-Savossa. Lukuisten järvien, lampien ja soiden pirstomaa metsäseutua hallitsevat jylhät kalliot ja jyrkänteet. Kulkiessa upeimmat maisemat avautuivatkin juuri järvien tasalta, kun komeita rinteitä sai ihailla ilman ympäröivää metsää. Retken kuvauksellisimmista näköaloista pääsi kuitenkin nauttimaan varsinaisilta näköalapaikoilta Katajavuorelta ja Mustalamminvuoren näkötornista.

Mustalamminvuoren näkötornista avautui harmaanvalkea maisema.

Mustalamminvuoren näkötornista avautui harmaanvalkea maisema.

Ensimmäisen yön vietimme teltoissa Karhulahden nuotiopaikalla. Vaikka pakkanen ei ollut kova, kävi olotila makuupussissa hiukan viluiseksi. Seuraavalle talviselle telttaretkelle tiedän pukeutua tuplamakuupussin sisässä kahden sijasta kolmeen villakerrokseen. Onneksi olin pakannut mukaani paksun yöpipon, jonka sain vedettyä palelevan nenänpääni peitoksi! Nukuin katkonaisesti, mutta syvästi – siitä kertoivat aamulla muistelemani mielikuvitukselliset unet.

Edellä kuvaamani toisen matkapäivän raskas taivalkin oli vain noin 4,5 kilometrin mittainen, mutta vei taukoineen meiltä noin 2,5 tuntia. Päivän kuntoilusuoritukset eivät kuitenkaan päättyneet vaellukseen. Iltapäivän ja illan askareenamme oli koota tulevaksi yöksi katot päidemme päälle – rakensimme siis kaksi lumikammia!

Rajoilla ja niiden yli

Aprikoin viimeiseen asti, riittäisikö kanttini lumeen kaivetussa luolassa nukkumiseen. Sortuisiko se niskaani? Kastuisinko läpimäräksi? Ahdistuisinko ahtaalta tuntuvassa tilassa niin etten saisi nukuttua? Ainutkertainen mahdollisuus kokeilla lumikammissa nukkumista sai minut lopulta koettelemaan omia rajojani, vaikka vaihtoehtona oli yö lämpimässä kodassa. Päätös oli oikea. Kammissa oli edellistä telttayötä lämpimämpi ja mukavampi nukkua.

Lumikammimme edusti kaunista linnoitusmaista arkkitehtuuria.

Lumikammimme edusti kaunista linnoitusmaista arkkitehtuuria.

Kolmantena vaelluspäivänä sain taas yhden “ensimmäistä kertaa elämässäni” -kokemuksen, kun pääsin vetämään ahkiota. Tällä kertaa epäröin omien voimieni riittävyyttä, mutta päätin kuitenkin yrittää. Rinkka siirtyi siis selästäni ahkioon, johon oli pakattu lisäksi yksi teltta, pari lumilapiota ja muuta pientä tavaraa. Vaikka vetourakka oli ylämäissä melkoinen, sain varmasti ahkion kanssa kuljetettua enemmän tavaraa kuin olisin samalla matkalla jaksanut selässäni kantaa.

Kolmen päivän uurastus palkittiin illalla. Vietimme illan ja yön Kuutinlahden kämpän varaustuvassa, jossa pääsimme myös saunaan. Löylyissä oli hyvä pohtia sitä, mikä retkellä oli hienointa: eivät niinkään ne miellyttävät ja helpot asiat, vaan ne vaikeat – haastavat ja omia rajoja rikkovat.

Ainutkertaiset kokemukset, yhteinen taival ja upeat maisemat korvasivat fyysisesti rankan matkan.

Ainutkertaiset kokemukset, yhteinen taival ja upeat maisemat korvasivat fyysisesti rankan matkan.

 


Jätä kommentti

Yrteistä helpotusta flunssakauteen

Kun ulkona tuivertaa ja flunssabakteerit jylläävät, voi koittaa välttää sängyn pohjalle joutumista luonnontuotteiden avulla.

Flunssan ennaltaehkäisyyn punahattua ja mausteita

Vilustumisen ennaltaehkäisyssä pyritään kohottamaan vastustuskykyä. Tietyissä kasveissa on aineita, jotka aktivoivat valkosolujen puolustuskykyä tulehduksia aiheuttavia bakteereja vastaan. Tällaisia kasveja ovat muun muassa punahattu (eli auringonhattu, Echinacea purpurea), siankärsämö ja kehäkukka. Kannattaa nauttia niistä tehtyä yrttiteetä tai vaikkapa punahattu-uutetta, jota saa apteekeista ja luontaistuotekaupoista.

Jos tuntuu siltä, että flunssa on puhkeamassa, kannattaa syödä paljon C-vitamiinia sisältäviä ruoka-aineita. Esimerkiksi kotimaiset marjat mustaherukka ja mustikka ovat sellaisia. Hunajalla makeutettu lämmin mustaherukkamehu on hyvä juoma vilustuneelle. Sopivia yrttiteen aineksia vilustunutta oloa helpottamaan ovat mustaherukan ja vadelman lehdet, sitruunamelissa, mintut, timjami, kehäkukka ja kamomillan ja siankärsämön kukat.

Ruokiin kannattaa lisätä runsaasti lämmittäviä aineksia ja mausteita, kuten valkosipulia, piparjuurta, inkivääriä ja sinappia. Ne tappavat bakteereita. Toimiva keino flunssapöpöjen ehkäisyyn ja tukkoisen nenän avaamiseen on nenän huuhtelu lämpimällä suolavedellä. Toimenpiteeseen tarkoitettuja “sarvikuonoja” myydään muun muassa apteekeissa.

Yrttikonsteja yskän ja nuhan helpotukseen

Yrttirohdoksilla voi sekä lievittää vilustumisen oireita että ehkäistä oireiden kehittymistä poskiontelon- tai keuhkoputkentulehdukseksi. Nuhaa ja yskää lievittävään yrttiteehen sopivat muun muassa punahattu, siankärsämön kukat, kuusen- ja männynkerkät, piharatamon lehdet, puna-apilan kukat, timjami, iisoppi, mäkimeirami (eli oregano) ja mintut.

Kannattaa kokeilla myös höyryhengitystä, johon lisätään pari lusikallista kuivattua minttua, kamomillaa tai siankärsämöä tai muutama tippa eukalyptuksen tai piparmintun eteeristä öljyä. Kuumetta alentamaan voi hauduttaa teen mesiangervon kukista tai lehdistä, salviasta, mustaherukan lehdistä tai kamomillasta.

Jos flunssa kaikesta huolimatta vie voiton, pedin pohja lienee paras rohto. Taudin pitkittyessä tai vakavien oireiden vuoksi tulee luonnollisesti kääntyä lääkärin puoleen.

punahattu

Punahattu eli Echinacea purpurea. Kuva: Wikimedia, Creative Commons / Jacob Rus