Luonnosta ja pihamaalta on löytynyt tänä aikaisena keväänä jo huhtikuussa runsaasti syötävää, paljon ennenkuin kuin viljelykasveja on edes ehditty kylvää!
Villiruuan kauteni alkoi maaliskuussa vuohenputkien nuorilla lehdillä, joita olen kerännyt erään pihapensaani alta ahkerasti pari kertaa viikossa. Teen käytännön testiä: voiko taistelua rikkaruohona kasvavaa vuohenputkea vastaan voittaa syömällä? Vaikka testi osoittautuisi onnistuneeksi, eivät villit ruokakasvit siihen lopu. Jo yksin vuohenputkea kasvaa monessa muussakin pihamaan kolkassa, puhumattakaan nokkosesta, voikukasta, maitohorsmasta, peltokanankaalista, poimulehdestä ja monesta muusta, joita en varmaan vielä tunnekaan.
Vuohenputkea on päätynyt tuoreena leivän päälle, salaatin sekaan, smoothieen, dippikastikkeeseen, sämpylä- ja teeleipätaikinaan, pizzan täytteeksi… Lisäksi olen säilönyt sitä pakastamalla, kuivaamalla ja hapattamalla kaalin kanssa. Mitäköhän vielä keksin? Ideoita otetaan ilolla vastaan!
Vaarana myrkylliset näköislajit
Kuten kaikki syötäviksi tarkoitetut luonnonkasvit, myös vuohenputki on syytä opetella tunnistamaan varmuudella. Vuohenputken tapaan putkikasveihin kuuluvat myrkylliset myrkkykeiso, myrkkykatko ja hukanputki. Myös vaarattomaan karhunputkeen voi vuohenputken sekoittaa.
Kun vuohenputken kerran oppii tunnistamaan, ei sitä kuitenkaan hevin muihin kasveihin sekoita. Se muodostaa tiheitä kasvustoja puutarhoihin ja joutomaille. Lehdet ovat kolmisormiset, joista kukin ”sormi” jakaantuu edelleen 2-3 sormeen. Ruuaksi kelpaavat parhaiten keväällä maasta nousevat, supullaan olevat tai juuri auenneet lehdet. Miedonmakuisena se on parhaimmillaan tuoreeltaan kypsentämättömänä käytettynä. Lehtisalaattiin verrattuna vuohenputki sisältää moninkertaisesti C-vitamiinia (vuohenputki 28-47 mg / 100 g tuoretta kasvia, salaatti 4,5-7 mg / 100 g).
