Juuret maassa

Maanläheistä elämää kaupungin laidalla ja koulutusta luonnon antimien hyödyntämisestä.


Jätä kommentti

Lähiympäristö hyvinvoinnin lähteenä

Missä on luontoa, siellä on ravintoa ruumiille ja sielulle. Pihat rikkaruohoineen, kaupunkien joutomaat ja luonnonvaraiset metsät – ne kaikki voi nähdä luonnon aarreaittana. Vihreiden alueiden terveysvaikutuksista pääsevät nauttimaan kaikki niissä oleskelevat.

Luonto- ja ympäristöalaa opiskeleva Maria kertoo, miten hänen näkökulmansa lähiluontoon on muuttunut.

pihlaja-marja

Villikasveista välittyy luonnon elinvoima

“Olen luonnonvaratuottajaopintojeni aikana löytänyt uudenlaista näkökulmaa luonnonkosmetiikkaan sekä villikasvien käyttöön. Kaupasta ostettavat vihannekset ja kosmetiikkatuotteet ovat saaneet houkuttelevamman vaihtoehdon, kun olen tutustunut siihen, miten luonnonvaraisia kasveja voi käyttää.

Nykyisin minulle on arjen ylellisyyttä, kun voin käydä keräämässä kasveja suoraan lähiympäristöstäni ja pihaltani. Näitä luonnonvaraisia kasveja, joista osaa myös rikkaruohoiksi kutsutaan, löytyy laaja lajikirjo. Jokaisella lajilla on omanlaisensa ominaisuudet.

Keräilyvietti kasvaa kerätessä ja vastaan voi tulla mielenkiintoisia yllätyksiä. Luonnonvaraiset kasvit kasvavat ajallaan ilman, että minun tarvitsee huolehtia kylvämisestä ja istutuksesta.”

kastehelmet-lehdella

Puutarhan eri osat ovat kuin huoneita, joissa on oma tunnelmansa

”Nykyisin katselen omaa pihaani tarkemmin silmin. Sen myötä muun muassa ruohonleikkuu puutarhassani on hiukan monimutkaistunut: kun huomaan lajien kirjon, haluan pitää huolta siitä, että niiden kasvustot pysyvät voimissaan. Näin puutarhaani on muodostunut luonnonvaraisten kasvien saarekkeita.

Nämä eri villikasvit ovat nyt osa puutarhani antimia, joita luonto saa hoitaa ja ylläpitää. Kun lajien kirjo on runsas, ei mikään laji pääse leviämään valtoimenaan ja valloittamaan yksipuolisesti puutarhaa. Kasvit pitävät keskenään tasapainoa yllä monimuotoisessa puutarhassa, jolloin puutarhan hoitaminen loppujen lopuksi helpottuu. Monimuotoisuus luo kauneutta. Puutarhassa täytyy mielestäni olla jäljellä myös luonnonvaraista ja villiä, joka pitää puutarhan elävänä.”

Aistit herkistyvät ja aktivoituvat luonnossa

“Kaupungeissa joutomaat ovat puistojen ja viheralueiden ohella tärkeitä alueita, sillä monet joutomaat ovat kasvustoltaan monipuolisempia kuin hoidetut viheralueet. Koen että tällaiset alueet antavat tilaa ajatuksille ja oleskelulle rakennetun ja raamitetun keskellä. Joutomaat ovat valitettavasti häviävä luonnonvara, kun maankäyttöä tehostetaan kaupunkialueilla.

Joutomailla tunnen usein maanläheisyyttä ja rauhaa. Niillä tuntuu kuin aika olisi pysähdyksissä. Ne ovat unohtuneita alueita kaupungin keskellä tai reunoilla. Sellaisilla alueilla on helppo pysähtyä hetkeksi vain olemaan ja aistimaan ympäristöään.”

maitohorsma-torrottaja

Kosketus luontoon vahvistaa immuunipuolustusta

”Viime aikoina on alettu käyttämään esimerkiksi metsää osana hyvinvoinnin palveluita: on metsäterapiaa ja metsäkylpyjä. Jo lyhyenkin oleskelun luonnon keskellä on todettu vaikuttavan fysiologiaan tasapainottavasti monella tasolla.

Monien tutkimusten mukaan bakteerikirjon ajatellaan olevan yhteydessä immuunipuolustukseen, sekä siihen liittyviin autoimmuunisairauksiin. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että sisäinen ja ulkoinen bakteerifloora ovat merkityksellisessä osassa terveytemme tasapainossa ja sen monipuolisuudesta täytyisi pitää huolta. Länsimaisen ja luontaisemmassa ympäristössä elävän ihmisen bakteerikirjossa on havaittu olevan selviä eroja. Kaupungistuminen on kaventanut bakteerien lajimäärää elimistössä.

Luonnossa kannattaa siis möyriä ja kerätä raaka-aineita suoraan ruokaansa ja näin ylläpitää hyödyllistä bakteerikantaa elimistössä. Suoliston bakteerien on huomattu olevan yhteydessä hermoston välittäjäaineiden toimintaan eli myös tätä kautta mielen hyvinvointiin.”

Teksti ja kuvat: Maria Korpi-Anttila

Vieraskirjoittaja Maria Korpi-Anttila on luonnonvaratuottajaopiskelija ja kurssittaja, joka on ollut kesäkauden 2016 työssäoppimassa Juuret maassa – kurssien ja retkien järjestämisessä.

lehtikuusi-portti


6 kommenttia

Viikon villiyrtti: Poimulehdessä on lempeää voimaa

Ehkäpä Suomen luonnon viehättävin lehti kuuluu poimulehdelle. Piparkakkulaitainen pyöreä lehti oikein kutsuu luokseen poimimaan ja tutustumaan kasviin tarkemmin. Poimulehdellä onkin lempeä luonne; se on mitä mainioin kasvi niin vihanneksena kuin rohtonakin.

poimulehti

Poimulehden kanssa samaan kuvaan pyrkivät voikukka ja lemmikki.

Poimulehtiä (Alchemilla vulgaris) kasvaa Suomen luonnossa itse asiassa noin 25 eri lajia – ja lisäksi puutarhoissa kasvatetaan koristekasvina jättipoimulehteä (Alchemilla mollis). Kaikki nämä lajit soveltuvat syötäviksi ja muuten käytettäviksi. Myös luonnonvarainen poimulehti on kaunis puutarhassa, ja sellaista kannattaisikin harkita koristekasviksi jättipoimulehden sijasta, joka on paikoitellen Suomessa villiintynyt ja sitä tarkkaillaan mahdollisesti haitallisena vieraslajina.

Poimulehti on ennen kaikkea erinomainen salaattikasvi ja teeyrtti. Siitä voi käyttää ihan kaikki maanpäälliset osat. Lehdet ovat parhaimillaan ennen kukintaa, mutta ovat ne kelpo aineista kukinnan jälkeenkin, kunhan ovat välttyneet hyönteisiltä ja sienitaudeilta. Jos lehdessä on hyönteisen tekemiä reikiä tai pölyn näköistä härmää, täytyy se jättää syömättä. Jos terveet, vanhat lehdet tuntuvat puisevilta, mutta niiden maku on hyvä, voi ne käyttää kypsennettäviin ruokiin tai silputa lehdet ennen salaattiin lisäämistä. Lähes huomaamattomat, mutta läheltä katsoen kauniit poimulehden kukat sopivat vaikkapa koristeiksi ruokiin. Tuoreena ja kuivattuna poimulehdestä saa hauduttamalla mietoa, hyvänmakuista teetä.

poimulehti_kukka

Poimulehden vihreä-keltainen kukka ei juuri huomiota herätä. Sen ei olekaan tarkoitus houkutella pölyttäjiä, koska kasvi lisääntyy itsenäisesti.

Poimulehden voimiin on uskottu pitkään. Alkemistit uskoivat muuttavansa raudan kullaksi lehden keskelle muodostuvan kastehelmen avulla. Saman nesteen on uskottu säilyttävän ikuisen nuoruuden. Kasvilla on ihan todellista merkitystä rohdoksena. Se hoitaa limakalvoja, estää tulehduksia ja parantaa ruuansulatusta. Se on myös tunnetusti naisten yrtti, sillä se tasapainoittaa hormonitoimintaa ja lievittää kuukautis- ja vaihdevuosivaivoja. Poimulehteä voi käyttää sisäisesti teenä ja ulkoisesti esimerkiksi murskattuna haavoille estämään tulehduksia ja edistämään arpeutumista. Se käy mainiosti myös kosmetiikan valmistukseen ihoa puhdistavien ja turvotusta poistavien ominaisuuksiensa johdosta.

Viikon villiyrtti -sarja päättyy tähän.

Lue myös sarjan edelliset osat:
Vuohenputki on kevään ensi herkku
Koivujen aika on än-nyy-tee-NYT
Isomaksaruoho on kallioiden mehevä vihannes


2 kommenttia

Kateviljelyä järviruokokatteella, osa 1

Kateviljely on kiinnostanut minua parin vuoden ajan. Sen ideana on vähentää tarvetta kasvimaan muokkaukseen, kitkemiseen ja kasteluun. Kuulostaa ihanalta! Lisäksi kateaines maatuessaan luovuttaa ravinteensa ja sitä kautta parantaa maan laatua ja vilkastuttaa sen eliötoimintaa – lierot tykkäävät!

Järviruoko maitokärry

Neljällä kärryllisellä järviruokoa päästiin kateviljelykokeilussa alkuun.

Tavallisesti kasvimaan viljelykatteena käytetään heinää, olkia, nurmikonleikkuusta tulevaa silppua tai haravointijätettä, joka levitetään 10-20 sentin paksuudelta mullan pinnalle. Koska materiaalin haaliminen on tuntunut työläältä, en ole tähän mennessä saanut aikaiseksi kunnolla kokeilla kateviljelyä. Mitä nyt vähän olen levitellyt ruohosilppua kasvien ympärille. Nyt sain idean lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: siistiä kesämökin merenrantaa sinne ajautuvista ruokokasoista ja kerätä samalla kasvimaalle ilmaista katetta.

Järviruokoa rannassa

Materiaali ei ihan heti rannasta lopu.

Tuumasta toimeen tuimasta pohjoistuulesta huolimatta! Siippa tuli avuksi ensin kuskaamaan rannasta järviruokoa (jota myös usein kaislaksi kutsutaan) kasvimaalle ja sitten silppuamaan sitä, jotta katetta olisi helpompi käsitellä ja se (mahdollisesti) maatuisi nopeammin. Vaikka löysin parista lähteestä maininnan järviruo’osta katemateriaalina, vähän se epäilyttää. Ruo’on kuivat korret ovat todella kovia, joten kuinka hyvin ne kelpaavat matojen ruoaksi?

Järviruoko sakset

Kovan ruo’on silppuaminen kävi työstä. Mukana on väkisin myös muuta: risuja ja kuivunutta rakkolevää.

Tähän mennessä kasvimaata on hoidettu kääntämällä se jyrsimellä syksyisin ja/tai keväisin. Kitkeä on saanut niin paljon kuin on tarmoa ollut. Riesana ovat olleet siemenistä lisääntyvien rikkaruohojen lisäksi monivuotiset, juurten avulla sinnikkäästi leviävät rikkaruohot kuten juolavehnä ja vuohenputki. Tulevana syksynä saadaan nähdä, hillitseekö kate rikkaruohojen kasvua niin hyvin, että kääntämistä ei tarvita vai muokataanko korret maan sekaan. Kateviljelyn tavoitteena kuitenkin on, että katetta ei syksyisin kerätä pois, vaan sitä lisätään tarvittaessa.

Tällä satsilla emme vielä kattaneet koko kasvimaata, mutta saimme sopivan kokeilutilkun. Ensi viikonloppuna tilkulle on tarkoitus kylvää pensaspapuja ja juureksia, ehkä myös lehtivihanneksia ja yrttejä. Raportoin kasvukauden mittaan, miten kokeilu etenee!

Punajuuret kasvimaa

Viime kesänä punajuuret saivat heinää ja ruohoa ympärilleen. Rikkaruohot viihtyvät hyvässä mullassa.

Voit lukea kateviljelyn perusteista mm. näistä lähteistä:
Yrttitarha / Kateviljely
Maatiainen 3/2009 -lehden artikkeli (sivu 30)


1 kommentti

Vuohenputkihaaste

Luonnosta ja pihamaalta on löytynyt tänä aikaisena keväänä jo huhtikuussa runsaasti syötävää, paljon ennenkuin kuin viljelykasveja on edes ehditty kylvää!

vuohenputkea_kulhossa

Villiruuan kauteni alkoi maaliskuussa vuohenputkien nuorilla lehdillä, joita olen kerännyt erään pihapensaani alta ahkerasti pari kertaa viikossa. Teen käytännön testiä: voiko taistelua rikkaruohona kasvavaa vuohenputkea vastaan voittaa syömällä? Vaikka testi osoittautuisi onnistuneeksi, eivät villit ruokakasvit siihen lopu. Jo yksin vuohenputkea kasvaa monessa muussakin pihamaan kolkassa, puhumattakaan nokkosesta, voikukasta, maitohorsmasta, peltokanankaalista, poimulehdestä ja monesta muusta, joita en varmaan vielä tunnekaan.

Vuohenputkea on päätynyt tuoreena leivän päälle, salaatin sekaan, smoothieen, dippikastikkeeseen, sämpylä- ja teeleipätaikinaan, pizzan täytteeksi… Lisäksi olen säilönyt sitä pakastamalla, kuivaamalla ja hapattamalla kaalin kanssa. Mitäköhän vielä keksin? Ideoita otetaan ilolla vastaan!

vuohenputki_kuivattu

Vaarana myrkylliset näköislajit

Kuten kaikki syötäviksi tarkoitetut luonnonkasvit, myös vuohenputki on syytä opetella tunnistamaan varmuudella. Vuohenputken tapaan putkikasveihin kuuluvat myrkylliset myrkkykeiso, myrkkykatko ja hukanputki. Myös vaarattomaan karhunputkeen voi vuohenputken sekoittaa.

Kun vuohenputken kerran oppii tunnistamaan, ei sitä kuitenkaan hevin muihin kasveihin sekoita. Se muodostaa tiheitä kasvustoja puutarhoihin ja joutomaille. Lehdet ovat kolmisormiset, joista kukin ”sormi” jakaantuu edelleen 2-3 sormeen. Ruuaksi kelpaavat parhaiten keväällä maasta nousevat, supullaan olevat tai juuri auenneet lehdet. Miedonmakuisena se on parhaimmillaan tuoreeltaan kypsentämättömänä käytettynä. Lehtisalaattiin verrattuna vuohenputki sisältää moninkertaisesti C-vitamiinia (vuohenputki 28-47 mg / 100 g tuoretta kasvia, salaatti 4,5-7 mg / 100 g).

vuohenputkia_pussissa