Juuret maassa

Luonnon antimia ja luonnon tarjoamia elämyksiä


1 kommentti

Terveyttä luonnosta 2/2: Metsä hoitaa mieltä ja ruumista

Ihminen on erottamaton osa luontoa, eikä kaupungissa asuminen muuta asiaa. Hakeudumme metsään, tahdomme ympärillemme puistoja ja parvekkeillemme kukkia. Kaipuu luontoon on meihin syvään kirjoitettu. Luonnosta saamme ruokaa ja muita aineellisia hyödykkeitä, mutta yhteys luontoon on myös terveydellemme välttämätön.

Luonnon terveysvaikutuksia tutkitaan paljon. Osallistuin itse testihenkilönä metsän ja kaupunkipuiston terveysvaikutuksia selvittävään Green Health -tutkimukseen muutama vuosi sitten Helsingissä. Tutkimuksen toteutusta ja tuloksia käsitellään Ylen radio-ohjelmassa Metsä vie stressin, luonto tuo terveyttä muiden aiheiden ohessa. Ohjelmassa professori Liisa Tyrväinen Luonnonvarakeskuksesta ja emeritusprofessori Tari Haahtela kertovat luonnon ja terveyden yhteydestä.

Tiivistykseni ja oma tulkintani muutamista ohjelman keskeisistä teemoista:

Metsäkylpy taltuttaa stressiä

Luonnossa oleskeleminen rentouttaa mielialaa. Ärsykkeitä, melua ja liikettä on kaupunkiympäristöön verrattuna vähän, joten mieli saa levätä ja kääntyä sisäänpäin – tai ulospäin tarkastelemaan luonnon ympäristöä. Mielessä saavat valtaa myönteiset ajatukset. Aivot palautuvat rasituksesta ja stressistä.

”Elimistö alkaa rentoutua, ja se näkyy sykkeen alenemisena. Verenpaine alkaa pikku hiljaa monien tutkimusten mukaan laskea.” Professori Liisa Tyrväinen

Luonnon elvyttävistä vaikutuksista nauttiakseen ei tarvitse lähteä kauas. Kaupunkimetsä tai jopa puisto voi tarjota rentoutusta ja muita myönteisiä vaikutuksia terveyteen.

Loogisesti pääteltynä myös asuinpaikan ympäristöllä on iso merkitys. Muutin itse pari vuotta sitten vilkkaan kadun varrelta kaupunkiyksiöstä hirsimökkiin Nuuksioon. Uskon, että muutoksella on ollut myönteinen vaikutus hyvinvointiini. Ei ole sattumaa, että entisajan parantolatkin rakennettiin metsäisiin ympäristöihin. kaapa_puunrunko

Ruumiin ja mielen kuntosali

Käyn paljon mielummin kävelyllä metsässä kuin hikoilen kuntosalilla. Liikunnan terveysvaikutusten näkökulmasta olen ehkä ollut intuitiivisesti aika oikeilla raiteilla.

Liikunta kaikissa muodoissaan on tietysti terveellistä ja se muun muassa ennaltaehkäisee sairauksia. Fyysisten hyötyjen lisäksi luonnossa liikkuminen tuo kuitenkin mukanaan myönteisiä vaikutuksia myös mielenterveyteen. Mieliala kohenee enemmän ulkona kuin sisällä liikkuessa. Liikunta myös tuntuu kevyemmältä ulkona, sillä huomio siirtyy pois varsinaisesta liikuntasuorituksesta.

Liikunnassa ei mielestäni pitäisi olla kyse väkisin pusertamisesta vaan ilosta ja nautinnosta. Luonnossa niitä tarjoavat puhdas ulkoilma, metsän värit ja tuoksut!

jakala

Metsästä saa pöpöjä

Ja se on hyvä asia. Luonnossa on valloillaan valtavasti mikrobeja, jotka eivät suinkaan sairastuta ihmistä vaan pitävät ihmisen terveenä. Rakennetussa ympäristössä mikrobeja on usein liian vähän tai ainakin ne ovat yksipuolisia. Altistuminen monipuolisille pöpöille kohottaa vastustuskykyä, jolloin ei esimerkiksi sairastu niin helposti flunssaan. Lika on siis ihan oikeasti hyvästä!

Luonnon yhteyttä myös kroonisiin sairauksiin on tutkittu. Puolustusjärjestelmään liittyvien sairauksien, kuten allergioiden ja kroonisten suolistotulehduksien ja jopa syöpien lisääntyminen saattaa olla yhteydessä luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen. Siellä, missä luonnon lajisto on köyhtynyt, sairaudet ovat lisääntyneet.

”Näyttää siltä, että kaupungistuneissa nyky-yhteiskunnissa meidän immuunijärjestelmämme on ikäänkuin varuillaan kaiken aikaa. Puhutaan lievästä tulehdustilasta. Alkuasukasyhteisöissä tätä perustulehdustilaa ei ole, vaan vaaran tullen immuunijärjestelmä hyökkää nopeasti ja voimakkaasti tehdäkseen hyökkääjästä selvää. Olemme menettäneet puolustusjärjestelmämme tasapainon ja tämä kytkeytyy mikrobiston ja luontoympäristön köyhtymiseen.” Emeritusprofessori Tari Haahtela

Ylivarautunut puoustusjärjestelmä ei tunnista todellista vaaraa, vaan reagoi turhaan ja herkästi sellaisiinkin hiukkasiin, joista ei todellisuudessa ole elimistölle haittaa – esimerkkinä tästä ovat siitepölyallergiat. Elimistöään voi kuitenkin treenata altistamalla. Vaikkapa työntämällä kätensä multaan, syömällä vihreitä kasviksia ja hengittämällä metsäistä ilmaa.

Seuraavan kerran, kun palaan sieniretkeltä ilman saalista, koitan pitää mielessä nämä opit – retkeni metsään ei ollut suinkaan turha!

Lue myös blogijutun ensimmäinen osa.


3 kommenttia

Terveyttä luonnosta 1/2: Metsän aineeton keruusaalis

Usein liikkuessani luonnossa mukanani on kori tai vähintäänkin taskuun sullottu muovipussukka. Mielessä on saalis. Sieniä, marjoja, yrttejä – haluan kerätä jotain. Ulkona olemiseen on kuitenkin aina liittynyt myös jotain muuta. Eihän ole yhtään sama käydä ostamassa sieniä kaupasta tai torilta kuin kulkea metsässä keräämässä niitä itse?

Mitä se joku muu sitten on? Luonnon aistimista, polkujen tallaamista ja umpimetsässä rämpimistä, yllättäviä eläinhavaintoja ja kasvilöytöjä. Se on myös mielen rauhoittumista. Usein kiire tai murhe jää metsään ja sieltä tullessa aiemmin mieltä vaivanneeseen ongelmaan löytyy ratkaisu kuin itsestään.

puunrunko_pun

Olen oivaltanut, että luontoretkeltä saa mukaansa paljon muutakin kuin korin täytettä. En ole käytännön kautta tulleen havaintoni kanssa yksin. Tutkimustietoa luonnon myönteisistä vaikutuksista terveydelle saadaan jatkuvasti. Tutkimukset osoittavat, että luonnossa oleskelu on niin ruumiille kuin mielellekin hyväksi.

Tässähän ei ole mitään yllättävää. Kaikki, jotka ovat kulkeneet rauhassa vanhan metsän läpi, tietävät, että se tuntuu hyvältä. Kun tieteellisiä väitteitä tarkastelee vähän tarkemmin, tulee kuitenkin vastaan yllättäviäkin tietoja. Tutkimukset osoittavat, että luonnossa mieli elpyy stressaavista tilanteista ja siellä oleskelu voi jopa ennaltaehkäistä kroonisia sairauksia.riekonmarjaAihe on huippukiinnostava, joten palaan siihen vielä toisessa blogikirjoituksessa. Jutun toisessa osassa kerron tarkemmin siitä, millaisia terveydellisiä vaikutuksia luonnolla meihin ihmisiin on ja mihin vaikutukset perustuvat. Lähteenä käytän Yle Areenasta löytyvää Tiedeykkösen radio-ohjelmaa Metsä vie stressin, luonto tuo terveyttä. Siinä professori Liisa Tyrväinen Luonnonvarakeskuksesta ja emeritusprofessori Tari Haahtela kertovat luonnon ja terveyden yhteydestä. Joten jos aihe kiinnostaa syvällisemmin, kannattaa ehdottomasti kuunnella vajaan 50 minuutin mittainen ohjelma!

”Juomme tapettua vettä, syömme tapettua ruokaa, kosketamme tapettuun asfattiin ja betoniin, hengitämme tapettua kaupunki-ilmaa. Pikkuisen eloa hyvät ystävät!” Tari Haahtela


Jätä kommentti

Palaa vuoden kauneimpiin hetkiin! – luontovuosi 2015 kuvina

Kuljen luonnossa lähes aina kameran kanssa – yleensä mukana on kännykkäkamera, mutta silloin tällöin myös järjestelmäkamera. Ja kamera on myös ahkerassa käytössä. Katsaus siihen, mitä muistikortille vuoden aikana on tallentunut onkin hyvä tapa muodostaa kuva kuluneesta vuodenkierrosta.

Kuvien avulla voi myös matkata takaisin hetkiin luonnon helmassa. Näitä kuvia katsellessa marraskuun pimeästä illasta on lyhyt matka myös eteenpäin seuraavaan kevääseen: kasvukauden orastavaan alkuun, silmuihin ja versoihin.

Hyvää matkaa, tässä parhaimmistoa vuoden varrelta!

Top-10: Vuoden luontokuvat 2015

1. Vuoden ensimmäisiä villiyrttejä, vuohenputkia maaliskuussa.

IMG_1858

2. Ei tarvitse ihmetellä, miksi metsäretken jälkeen polvet ovat kurassa. Usein kamera menee kasvien tasalle.

IMG_2033

3. Joskus sitä vaan on oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Sadekin voi olla kaunis.

IMG_2397

4. Ehkä osa hetken tunnelmaa välittyy kuvassa. Vaellusloman viimeisiä päiviä Lemmenjoella Lapissa.

IMG_2978

5. Ah, se odotus. Vihdoin kypsiä!

IMG_3110

6. Kesän uusi kasvituttavuus, värjäyskasvi morsinko. Värjäykseen käytetään kylläkin lehdet, joista tulee sinistä väriä.

IMG_2580

7. Omat kamomillasauniot. Kukkakuvia kertyy paljon!

IMG_3348 (1)

8. Joskus sentään katse nousee maasta.

IMG_3708 (1)

9. Asetelma ei ole lavastettu! Paitsi että siirsin sientä kasvupaikaltaan. Eli on se lavastettu. Mutta pikku ratsastaja on aito.

IMG_3162 (1)

10. Lämmin ja kaunis syksy tiivistyy tähän kuvaan.

DSC_6117

On hauskaa huomata, kuinka samat aiheet toistuvat vuoden mittaan ottamissani kuvissa. Lähikuvia kukista, sammalista, marjoista, sienistä tai jäkälistä on vuoden jokaiselta kuukaudelta. Peilityyni tai vuolaana virtaava vesi sävähdyttävät aina. Tietyt täsmälliset paikat, puut tai oksat aiheuttavat myös usein halun kaivaa kameran esille ja niistä sitten onkin kuvia eri vuodenajoilta.

Mikä kuvista on sinun suosikkisi? Ja mitkä ovat sinun suosikkikuvauskohteitasi luonnossa?


Jätä kommentti

Eksyvä löytää

Kävin iltakävelyllä lähimetsässäni, jossa on viime viikkojen aikana tehty hakkuita. Olen surrut hyvien sienipaikkojen menetystä ja pelännyt pahinta kuullessani iltaisin metsäkoneiden ryminää. Olisiko metsästä mitään jäljellä?

Koneiden ajouria ylittäessäni koitin nähdä positiiviset puolet. Sentään on puita vielä pystyssä. Metsä on nyt valoisampi, tulee varmaan lisää mustikkaa. Ehkä joitain sienirihmastoja ja niiden isäntäpuita on säilynyt. Paikoitellen jäljellä on isoja laikkuja kaunista vihreää sammalta.

Sitten edessä näkyi metsänreuna. Tosiaan, ei metsä vaan sen reuna. Vanha kuusikko oli kadonnut, sen paikalla oli ammottava risukkoinen aukio ja muutama pystyssä seisova mänty. Hain lohtua siitä aukon toisella puolella olevasta reunasta – siellä on toinen metsä, joka näyttää myös kauniilta, iäkkäältä ja arvokkaalta.

En lähtenyt kuitenkaan ylittämään aukiota tuohon metsään, vaan käännyin takaisin kotia kohti, pettyneenä, mutta en toivoani menettäneenä. Paikoitellen löysin harvennetun metsän keskeltä vanhan ja tutun polun, kunnes se taas katosi metsäkoneen ajouran alle. Päätin poiketa hauskannäköiseen koivua kasvavaan metsikköön, joka aikaisemmilla metsäkävelyilläni on jäänyt polkujen ulkopuoliseen katveeseen.

Astelin ohi saniaisten, kädessäni oleva marjapoimuri huiteli mukaansa mustikan sieltä, toisen täältä, saappaani upposivat sateen jäljiltä kosteaan paksuun sammaleeseen. Äkkiä näin metsän kauneuden sen yksityiskohdissa.

Sadepisaroiden näkyväksi maalaaman hämähäkinseitin. Kirkkaanvihreän sammalmaton keskeltä kasvavan sileän, suoran, valkoisen hieskoivun rungon. Kiven lohkareen halkeaman, josta kasvoi pihlajan taimi. Jykevän rauduskoivun, jonka pinta oli kuin halkeillut panssari, jonka mutkainen tyvi kasvoi mustikan varpuja, ja jonka latvus nousi muiden puiden ylle ja piirtyi sinistä taivasta vasten täydellisenä vihreänä ympyränä. En ollut koskaan ennen nähnyt tätä metsää, koska en ollut koskaan ennen poikennut siihen.

Yllättäen metsien hakkuut tuntuivatkin siunaukselta. Ilman tutun polkuni katkeamista en ehkä olisi koskaan astunut näiden puiden sekaan.

Ilman totutun kaavan rikkomista on mahdotonta nähdä ihmeitä.

En kantanut puhelinta mukanani iltakävelyllä, joten valokuvat jäivät ottamatta. Joudutte kuvittamaan tämän tarinan omalla mielikuvituksellanne.

Päätän tarinani kuitenkin toivoa antavaan kuvaan. Löysin kävelylläni yhden, ihan kelvollisen, lähes toukattoman haperon.

Hapero korissa