Juuret maassa

Maanläheistä elämää kaupungin laidalla ja koulutusta luonnon antimien hyödyntämisestä.


Jätä kommentti

Retkeilyn lumoissa – yksin yöretkellä

Olen hurahtanut retkeilyyn: luonnossa yöpymiseen, syömiseen, kulkemiseen, olemiseen. Vaellusta olen harjoitellut muutaman vuoden, mutta tänä keväänä minussa on syttynyt kunnon himo ulkoilmaelämään. Kylmästä keväästä huolimatta olen hakeutunut metsään nukkumaan toukokuun kahtena ensimmäisenä viikonloppuna. Kerron yöretkistä jutun lopussa muutamin kuvin ja sanoin.

Intoni taustalla vaikuttavat varmaan helmikuinen muutto Nuuksion luonnon helmasta urbaaniin ympäristöön ja erityisen kiivastahtinen ajanjakso töissä. Syystä tai toisesta, luonnon rauha vetää entistä enemmän puoleensa.

Liesjärven kansallispuiston maisemissa vaihtelevat soiset männiköt ja lammenrannat sekä vanhat kuusimetsät.

Retkeily on tuonut minulle vähän uutta näkökulmaa luontoharrastukseen. Nyt tuntuu jopa hieman koomiselta, kuinka painokkaasti olen ulkona liikkuessani mennyt jonkun hyödyn perässä. Kori tai ämpäri kädessä keruutuotteiden toivossa, lenkkitossut jalassa parempaa kuntoa hakemassa.

Lisääntynyt tieto ja ymmärrys luonnon terveysvaikutuksista on hyvä asia. Kertoo kuitenkin jotain olennaista meistä ihmisistä, että tarvitsemme tutkimustietoa siitä, että luonto ylläpitää ja kohottaa terveyttämme. Tottahan toki niin on! Eihän meitä ole tehty asumaan betonin sisässä, kävelemään tasaisella asfaltilla ja hengittämään lämmitettyä ja suodatettua ilmaa.

Miten onkin päässyt katoamaan luottamus omaan kokemukseen luonnosta? Siellä mieli rauhoittuu ihan itsestään.

Soolo-yöretken rantalehtoon kruunasi kiireetön aamiainen lintujen touhuja seuratessa. Sekä maisema että sää olivat priimaa.

Luonto onkin täydellistä vastapainoa ihmiselle nyt, kun työelämä ja ihan perusarki tuntuvat entistä hätäisemmiltä ja kiireisemmiltä, eivätkä jatkuvasti käsillä olevat laitteet ja näytöt ainakaan vähennä hektisyyden tunnelmaa. Ei ole mikään ihme, että retkeily ja lähiluontokohteet tuntuvat ja näyttävät kasvattavan suosiotaan.

Innostukseni retkeilyyn ei tarkoita, että jättäisin taakseni villiyrtit ja muut luonnon antimet. Sen sijaan, nyt minulla on lisää syitä lähteä yhä usemmin ulos luontoon.

Yö yksin ulkona – rajat koetuksella

Toukokuun toisena viikonloppuna lähdin yöretkelle teemalla ”uskallus”. Nukuin luonnossa ensi kertaa yksin ja lisäksi ensi kertaa riippumatossa. Etukäteen tilanne pelotti, mutta ylitin itseni.

Leirin pystytyksen jälkeen nautin kuuman kaakaon rantakalliolla. Etäiset lintujen äänet muistuttivat, että vaikka minulla ei ollut retkiseuraa, olin ystävien seurassa.

Yöpakkasen armoilla – kaksi yötä Liesjärven kansallispuistossa

Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna suuntasin ystäväni kanssa retkelle uhmaamaan yöpakkasta. Itseni kaltaista vilukissaakaan ei palellut, kun vaatteet ja varusteet olivat riittävät. Varusteilla on merkitystä. Yöpymiseni muuttui kertaheitolla miellyttävämmäksi, kun ostin kunnon makuualustaan.

Polulla mieli rauhoittuu, mutta siltä on välillä kiva vähän poiketa ja kulkea myös ilman painavaa rinkkaa.

Mainokset


Jätä kommentti

Vuohenputken versoja bongattu – villiyrttikausi alkaa!

Maaliskuun viimeisen sunnuntain myötä siirryttiin kesäaikaan. Kevät värisi ilmassa lähtiessäni kävelylle, tutustumaan uuden kotini läheisiin puistometsiin.

Maa on sulanut ja pihoilla kukkivat lumikellot, kevään ensimmäiset koristekukat. Luonto alkaa heräillä. Silmut pullistuvat pensaissa, linnut laulavat ja aurinko häikäisee.

Poikkesin kävelytieltä vanhaan puistometsikköön tutkimaan talventöröttäjiä: paljaita nokkosen rankoja tuolla, pöpelikkö korkeita maitohorsmia kuivine siementupsuineen tuolla.

Äkkiä katseeni osui jalkojeni juureen ja siinä se oli: kevään ensimmäinen villiyrtin verso, terhakka vuohenputki. Riemullani ei ollut rajoja! Tästä se alkaa, ystävät hyvät. Luonto herää talviunestaan, kasvaa, vihertää, imee kiivaan kasvujakson aikana auringon energiaa ja tuottaa meille valtavasti sekä iloa että ravintoa.

Totta se on: villiyrttikausi on alkanut.

vuohenputken verso

Katsokaa nyt näitä! Pakkohan niitä oli vähän jo maistella.

vuohenputken versoja

Vuohenputkien löytymisen jälkeen katseeni hakeutui myös kuivuneiden nokkosten varsien juurelle. Puolisoni sen bongasi: pienen piikikkään vihulaisen verson!

nokkosen verso

Lisää valoa ja lämpöä, niin kasvukausi pääsee kunnolla vauhtiin!

Olen avannut ilmoittautumisen kevään villiyrttiretkille, jotka pidän toukokuussa Helsingissä. Jos haluat oppia tunnistamaan ja keräämään ruuanlaitossa käytettäviä luonnon kasveja ja kuulla vinkkejä villiyrteistä hyvinvoinnin ja kauneuden tuottajina, tutustu tarkemmin.

Tervetuloa mukaan!


Jätä kommentti

Luminen loppiainen on uuden alkajainen

On mukavaa, että vuoden vaihtuminen ajoittuu joulun juhlimisen kanssa yksiin. Vuoden mittavimman juhlakauden päätös, loppiainen, merkitsee samalla uuden vuoden alkua. Varsinaisen uuden vuoden aaton juhlinnan tuoksinassa ei välttämättä ole malttia pysähtyä muistelemaan kulunutta vuotta. Loppiainen onkin mielestäni hyvä aika katsahtaa hetkeksi taaksepäin ja tuumia myös tulevaa vuotta.

Kuusen lumisia oksia

Vuosi 2016 oli minulle merkittävä, mutta samalla raskas. Keväällä sain juhlia ja iloita kirjani Lempeää kauneutta luonnosta ilmestymistä. Juuret maassa on kehittynyt kolmessa vuodessa henkilökohtaisesta blogistani yritystoiminnaksi. Kevät- ja kesäkaudelle 2016 suunnittelin laajan kurssi- ja retkitarjonnan luonnon kasvien käytöstä ravintona, hyvinvointituotteina ja luonnonkosmetiikan aineksina.

Lisäksi sain yhteistyökumppanikseni Partioaitan, jonka kanta-asiakkaille pidin useita 365 Klubi -iltoja. Villiyrttiretken ja luonnonkosmetiikkatyöpajan pitäminen Suomen Ladun ja Partioaitan naisten retkeilykurssilla Nuuksiossa oli Juuret maassa -vuoden huippuhetkiä.

Omien kurssieni markkinointi ja myynti osoittautuivat edellisvuotta hankalammiksi.

Sain kokea onnistuneiden ja innostuksentäyteisten retkien lisäksi pettymyksiä, kun kaikki kurssit eivät toteutuneet. Kaiken Juuret maassa -toiminnan tein päivätyöni ohella. Avukseni sain onnekseni kaksi työssäoppijaa, joten kaikkea järjestelyä, markkinointia, hallinnollista työtä ja blogin ja kahden some-kanavan ylläpitoa en tehnyt yksin.

luminen-kanto

Mitäköhän vuosi 2017 mahtaa tuoda tullessaan?

Sen verran tiedän, että monenlaisia muutoksia on edessä elämän eri rintamilla. Varmasti myös Juuret maassa on vuoden päästä jotain muuta kuin nyt tai kaksi vuotta sitten. Kurssi- ja retkitoiminnan suunnitelmia tulevalle kaudelle en ole vielä tehnyt. Kaipaan aikaa itseni tutkiskeluun. Juuret maassa on minun oma luomukseni – mihin suuntaan minä todella tänä vuonna haluan sitä kehittää?

Kivaa, että olet mukanani seuraamassa blogini ja yritystoimintani kehitystä! Olen kiitollinen ihmisistä, joita olen saanut kohdata, ja jotka ovat viestitelleet minulle kirjaani tutustuttuaan. Erityisesti sydäntäni lämmittää se, että olen voinut tarjota ihmisille uusia oivalluksia ja elämyksiä Suomen luonnossa.

Millaiset luonnon antimiin tai luonnonkosmetiikan valmistukseen liittyvät blogijutut, kurssit tai työpajat sinua kiinnostaisivat? Kuulen mielelläni ideoita ja toiveita alla kommenttikentässä tai sähköpostilla (kaisa@juuretmaassa.com).

luminen-varvikko

Uskon, että vuodesta 2017 tulee tunteiden, kokemusten ja elämysten vuosi.

Ehkäpä myös Juuret maassa -blogin jutuista muodostuu tänä vuonna entistä omakohtaisempia. Aloitan alla esittelemällä lempipuuni.

Miksi tästä tukevarunkoisesta, mutta silti melko tavanomaisesta lähimetsäni männystä on muodostunut lempipuuni?

En osaa sanoa, mutta sen luokse on aina yhtä mukava palata. Puun vieressä on istuimeksi sopiva kivi, jolla olen usein kävelyilläni viivähtänyt. Puun jykevä olemus rauhoittaa.

Onko sinulla lempipuu?

Talvisin terveisin,
Kaisa

manty2

manty1

manty3

manty4


Jätä kommentti

Lähiympäristö hyvinvoinnin lähteenä

Missä on luontoa, siellä on ravintoa ruumiille ja sielulle. Pihat rikkaruohoineen, kaupunkien joutomaat ja luonnonvaraiset metsät – ne kaikki voi nähdä luonnon aarreaittana. Vihreiden alueiden terveysvaikutuksista pääsevät nauttimaan kaikki niissä oleskelevat.

Luonto- ja ympäristöalaa opiskeleva Maria kertoo, miten hänen näkökulmansa lähiluontoon on muuttunut.

pihlaja-marja

Villikasveista välittyy luonnon elinvoima

“Olen luonnonvaratuottajaopintojeni aikana löytänyt uudenlaista näkökulmaa luonnonkosmetiikkaan sekä villikasvien käyttöön. Kaupasta ostettavat vihannekset ja kosmetiikkatuotteet ovat saaneet houkuttelevamman vaihtoehdon, kun olen tutustunut siihen, miten luonnonvaraisia kasveja voi käyttää.

Nykyisin minulle on arjen ylellisyyttä, kun voin käydä keräämässä kasveja suoraan lähiympäristöstäni ja pihaltani. Näitä luonnonvaraisia kasveja, joista osaa myös rikkaruohoiksi kutsutaan, löytyy laaja lajikirjo. Jokaisella lajilla on omanlaisensa ominaisuudet.

Keräilyvietti kasvaa kerätessä ja vastaan voi tulla mielenkiintoisia yllätyksiä. Luonnonvaraiset kasvit kasvavat ajallaan ilman, että minun tarvitsee huolehtia kylvämisestä ja istutuksesta.”

kastehelmet-lehdella

Puutarhan eri osat ovat kuin huoneita, joissa on oma tunnelmansa

”Nykyisin katselen omaa pihaani tarkemmin silmin. Sen myötä muun muassa ruohonleikkuu puutarhassani on hiukan monimutkaistunut: kun huomaan lajien kirjon, haluan pitää huolta siitä, että niiden kasvustot pysyvät voimissaan. Näin puutarhaani on muodostunut luonnonvaraisten kasvien saarekkeita.

Nämä eri villikasvit ovat nyt osa puutarhani antimia, joita luonto saa hoitaa ja ylläpitää. Kun lajien kirjo on runsas, ei mikään laji pääse leviämään valtoimenaan ja valloittamaan yksipuolisesti puutarhaa. Kasvit pitävät keskenään tasapainoa yllä monimuotoisessa puutarhassa, jolloin puutarhan hoitaminen loppujen lopuksi helpottuu. Monimuotoisuus luo kauneutta. Puutarhassa täytyy mielestäni olla jäljellä myös luonnonvaraista ja villiä, joka pitää puutarhan elävänä.”

Aistit herkistyvät ja aktivoituvat luonnossa

“Kaupungeissa joutomaat ovat puistojen ja viheralueiden ohella tärkeitä alueita, sillä monet joutomaat ovat kasvustoltaan monipuolisempia kuin hoidetut viheralueet. Koen että tällaiset alueet antavat tilaa ajatuksille ja oleskelulle rakennetun ja raamitetun keskellä. Joutomaat ovat valitettavasti häviävä luonnonvara, kun maankäyttöä tehostetaan kaupunkialueilla.

Joutomailla tunnen usein maanläheisyyttä ja rauhaa. Niillä tuntuu kuin aika olisi pysähdyksissä. Ne ovat unohtuneita alueita kaupungin keskellä tai reunoilla. Sellaisilla alueilla on helppo pysähtyä hetkeksi vain olemaan ja aistimaan ympäristöään.”

maitohorsma-torrottaja

Kosketus luontoon vahvistaa immuunipuolustusta

”Viime aikoina on alettu käyttämään esimerkiksi metsää osana hyvinvoinnin palveluita: on metsäterapiaa ja metsäkylpyjä. Jo lyhyenkin oleskelun luonnon keskellä on todettu vaikuttavan fysiologiaan tasapainottavasti monella tasolla.

Monien tutkimusten mukaan bakteerikirjon ajatellaan olevan yhteydessä immuunipuolustukseen, sekä siihen liittyviin autoimmuunisairauksiin. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että sisäinen ja ulkoinen bakteerifloora ovat merkityksellisessä osassa terveytemme tasapainossa ja sen monipuolisuudesta täytyisi pitää huolta. Länsimaisen ja luontaisemmassa ympäristössä elävän ihmisen bakteerikirjossa on havaittu olevan selviä eroja. Kaupungistuminen on kaventanut bakteerien lajimäärää elimistössä.

Luonnossa kannattaa siis möyriä ja kerätä raaka-aineita suoraan ruokaansa ja näin ylläpitää hyödyllistä bakteerikantaa elimistössä. Suoliston bakteerien on huomattu olevan yhteydessä hermoston välittäjäaineiden toimintaan eli myös tätä kautta mielen hyvinvointiin.”

Teksti ja kuvat: Maria Korpi-Anttila

Vieraskirjoittaja Maria Korpi-Anttila on luonnonvaratuottajaopiskelija ja kurssittaja, joka on ollut kesäkauden 2016 työssäoppimassa Juuret maassa – kurssien ja retkien järjestämisessä.

lehtikuusi-portti


Jätä kommentti

Yöretkellä Teijon kansallispuistossa

Kävimme viikonloppuna jo toista kertaa yöretkellä Teijon kansallispuistossa. Viime vuoden kevään tavoin kohteeksi valitsimme Teerisaaren ja teltankin pystytimme samaan hyväksi havaittuun paikkaan – kai tämä on siis jo perinne!

Merkitty reitti Miilunummen pysäköintipaikalta Teerisaareen kulkee enimmäkseen sekametsässä.

 

Ajatuksena oli tehdä lyhyt koeretki ennen pidempää Lapin vaellusta, jolle meidän on tarkoitus lähteä myöhemmin kesällä. Ovatko varusteet talven jäljiltä kunnossa, muistuuko mieleen teltan pystytyksen niksit, osaammeko pakata mukaan kaiken tarpeellisen? Riittääkö kävelykunto?

Kulkijoiden kunnosta voidaan olla montaa mieltä ja opimme taas jotain uutta – ainakin suunnittelun tärkeydestä lyhyelläkin retkellä. Pakollisina sähläyksinä jätimme vaellusvaatteeni sisältävän kassin kotiin ja pakkasimme mukaan vain vajaan kaasupullon. Aamulla siis ”nautimme” kylmää pikakahvia. Aamupalakokemusta korostivat kylmä tuuli ja sateen ripsautukset, jotka vaihtuivat auringonpaisteeksi heti, kun lähdimme talsimaan Teerisaaresta takaisin kohti pysäköintipaikkaa.

Kyllä retkellä vaan kuitenkin oli mukavaa, eikä vähiten hienojen maisemien vuoksi. Tässä vähän kuvatunnelmia. Suosittelen erittäin lämpimästi tutustumaan maisemiltaan monipuoliseen Teijon kansallispuistoon, joka sijaitsee Salossa. Teijo on vanha retkeilyalue, josta tuli kansallispuisto vuoden 2015 alussa.

Teijon kansallispuisto, Miilunummen pysäköintipaikka

Pysäköintipaikalta Teerisaareen on matkaa vain 2,7 kilometriä. Kansallispuistossa on paljon polkuja ja merkittyjä rengasreittejä.

 

Teijon kansallispuisto, Teerisaari

Yöpymispaikkamme Teerisaari. Perille johtavat pitkospuut suon yli.

 

Tupasvilla

Tupasvillamättäitä kasvoi suolla ihan mattona.

 

Pyöreälehtikihokki

Pitkospuun reunalta silmiini osui harvinaisempiakin kasvituttuja, kuten pyöreälehtikihokki. Se on muuten lihansyöjäkasvi!

 

Raate

Suolla kukki upeasti myös raate. Suurikokoinen ja näyttävä kukka on niin kaunis, että jo sen näkeminen teki retkestä onnistuneen.

 

Teijon kansallispuisto, Sahajärven luontopolku

Teltassa hyvin nukutun yön jälkeen kävimme vielä erikseen ilman rinkkoja kiertämässä Sahajärven luontopolun, jonka lehtomaisemat ruukkitoimintaan liittyvine vanhoine patoineen olisi jo kokonaan toisen blogipostauksen aihe!


Jätä kommentti

Luontokylpy – hyvinvointia tuova metsäelämys koko perheelle

Miltä tuntuu pehmeä ja kostea sammal poskea vasten? Miltä maa tuoksuu sateen jälkeen? Kuuletko, mitä tuuli kuiskailee puissa? Luonto on täynnä elämyksiä, kun sitä pysähtyy aistimaan. Lapsille ja lapsenmielisille se voi olla myös suuri seikkailu.

Ystäväni Raakel Silvennoinen on perustanut Luontokylpy-nimisen yrityksen, joka tarjoaa perheille retkiä metsän helmaan. Luontokylpy on lapsen ja vanhemman yhteinen luontoelämys ja kokemus viihtyisästä luontoympäristöstä.

Raakel kertoi pyynnöstäni siitä, millaisen kokemuksen luontokylpy lapselle ja aikuiselle tarjoaa.

Tutkimista, taiteilua ja leikkiä inspiroivassa luonnossa

Luontokylvyn aikana nautitaan luonnosta, otetaan luonnon hyvinvointivaikutuksia vastaan ja tutustutaan luontoympäristöön moniaistisesti. Luontokylvyn idea on luonnon moniaistisessa kokemisessa ja lapsilähtöisessä luontoon tutustumisessa. Suorituksen ja opettamisen sijaan tutustutaan lapsen omien kiinnostusten mukaisesti luonnon ihmeisiin.

Tuntuukohan siilin selkä samalta kuin kuusen neulaset? Kumpi maistuu mukavammalta, ketunleivän kirpeys vai tuoreen koivunlehden keväinen maku? Muuttuuko keijukaiseksi, jos juo metsäapilan mettä? Metsä on täynnä salaisuuksia, lähdetään yhdessä seikkailemaan!

Tavoitteena on, että luontoympäristö koetaan turvalliseksi kasvuympäristöksi, löydetään iloa luonnossa olemisesta ja koetaan luonto paikaksi, jonne halutaan jatkossakin palata. Luontokylvyssä saadaan ideoita erilaisista luonnossa olemisen ja luonnosta nauttimisen tavoista. Luontokylvyssä tutkitaan, tehdään pieniä leikkikaluja ja taideteoksia, leikitään ja maalataan luonnonväreillä.

Luontokylvyssä moniaistisuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että luonnon elementtejä tunnustellaan, maistellaan ja haistellaan. Leikki-ikäinen lapsi on luonnostaan utelias tutkimaan asioita kaikilla aisteilla, meidän ei tarvitse muuta kuin rohkaista ja mennä itse mukaan. Metsä on täynnä mielikuvitusta inspiroivia yksityiskohtia.

Lasta kiinnostavat pienet ihmeet, kuten mittarimato metsäpolulla tai Haisulia muistuttava männynkäpy. Metsää on mahdotonta leikkiä loppuun, toisin kuin rakennettuja leluja tai leikkipaikkoja.

Terveysvaikutteista laatuaikaa perheille

Luontokokemukset vaikuttavat lapsiin ja aikuisiin monella eri tavalla. Luonnon terveysvaikutuksia tutkineet ovat vakuuttuneet muun muassa luontokosketuksen merkittävistä hyödyistä. Professori Ilkka Hanski toteaa tutkimuksessaan , että luontokosketuksen puute on lisännyt tulehdusperäisten sairauksien yleisyyttä ja allergioita. Erityisesti pienten lasten tulisi saada olla kosketuksissa maan ja luonnonkasvillisuuden kanssa. Kunnollinen kosketus luonnonympäristöjen mikrobilajistoon on hyvän immuniteetin kehittymisen edellytys. Luonnossa liikkuminen ja siellä ajan viettäminen parantavat kaikenikäisten immuniteettia.

Kuva: Raakel Silvennoinen / Luontokylpy.fi

Luonnossa oleminen myös rentouttaa, parantaa huomiokykyä ja mielialaa, alentaa verenpainetta ja vähentää lihasjännitystä. Jo 0,2 sekunnissa ympäristö vaikuttaa myönteisesti tunteisiimme. Vaikutukset ovat tiedostamattomia ja nopeita.

”Luonnossa ja luonnosta syntyneet moniaistilliset kokemukset jättävät pysyviä muistijälkiä lapsen mieleen, mikä vaikuttaa lapseen ja hänen elämänsä valintoihin koko loppuiän. Myönteiset muistijäljet johdattavat aikuisenakin hyvän olon jäljille metsään.” – Tutkija Tuija Aartolahti

Luontokokemusten kautta kehittyvä läheinen luontosuhde johtaa herkemmin ympäristöystävällisen elämäntavan omaksumiseen. Luontokylpy on myös leikkisää ja vuorovaikutuksellista sekä lapsen ja vanhemman luonnollista yhteyttä tukevaa. Tieteellisesti todistettujen hyötyjen lisäksi luonnossa vietetty vanhemman ja lapsen yhteinen aika on parasta laatuaikaa!

Aistit auki luonnon ihmeille

Luontokylpy sopii erinomaisesti perheille, joilla ei ole etukäteen paljon kokemusta metsäluonnosta. Tällöin luontokylpy on tutustuttava ja rohkaiseva kokemus metsästä. Toisaalta luontokylpy eroaa paljon tavanomaisesta retkeilystä, joten kokeneemmatkin metsäilijät voivat löytää luontokylvyssä uusia luonnossa olemisen tapoja ja ideoita uudenlaiseen luontoympäristöstä nauttimiseen.

Kuva: Raakel Silvennoinen / Luontokylpy.fi

Vanhemmat voivat kannustaa luontoympäristön havainnointiin ja moniaistiseen tutkimiseen kaikkialla! Kannattaa lähteä yhdessä tutkimaan ja ihmettelemään luontoa. Aina ei tarvitse mennä suuriin metsiin tai matkustaa kauas, vaan rikkaus on löytää luonto omalta pihalta, kaupungin viheralueelta tai vaikkapa joutoalueelta. Luontoelämyksiä voi kokea yllättävissäkin paikoissa, kunhan pitää aistit avoinna. Kiinnostuksen osoittaminen lapsen havaintoihin innostaa lasta löytämään lisää luonnon ihmeitä.

Etsikää lapsen kanssa pihan hauskimmat kasvit, kauneimmat kivet ja valitkaa pihapuun visertäjistä paras. Istukaa rauhassa alas ja etsikää pilvien muodoista eläinhahmoja. Tai ratsastakaa villisti puun ympäri itse tehdyllä risulohikäärmeellä!

Luonnosta löytyy paljon erilaisia askartelumateriaaleja, joista saa yksilöllisiä leikkikaluja. Ideoita luontoleikkeihin on loputtomasti ja parhaat niistä ovat lasten itse keksimiä.

Luontoympäristöllä on niin selkeitä ja lyömättömiä terveysvaikutuksia, että olisi suorastaan tuhlausta olla käyttämättä luonnon meille tarjoamia aineettomia hyötyjä. Jokainen haluaa lapselleen parasta. Luontosuhde ja luontokosketus ovat asioita, joita voimme helposti tarjota lapsille pienestä pitäen ja näin antaa heille paremmat eväät elämään niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Lapsille on nykyään tarjolla paljon erilaisia aktiviteetteja, jopa liiaksi asti. Hyperaktiiviset virikkeet ja stressaava elämä aiheuttavat lieveilmiöitä. Siispä lapset luonnon helmaan rauhoittumaan, luontokylpyyn!

Raakel Silvennoinen on tutustunut Luontokylpy-konseptia varten muun muassa luonnon terveysvaikutuksia koskevaan tutkimukseen.  Tekstiä on taustoitettu muun muassa seuraavilla tutkimuksilla ja artikkeleilla:

Tuija Aartolahti: Miten metsä innostaa lasta – luonto esikouluikäisen leikki- ja oppimisympäristönä
Liisa Tyrväinen: Uutta tietoa metsien terveysvaikutuksista
Anja Yli-Viikari: Luonnon vaikutukset hyvinvointiin
Ilkka Hanski: Luontokosketus auttaa ehkäisemään allergioita ja parantamaan immuniteettia

Kuvat: Raakel Silvennoinen / Luontokylpy.fi

Kuva: Raakel Silvennoinen / Luontokylpy.fi


1 kommentti

Terveyttä luonnosta 2/2: Metsä hoitaa mieltä ja ruumista

Ihminen on erottamaton osa luontoa, eikä kaupungissa asuminen muuta asiaa. Hakeudumme metsään, tahdomme ympärillemme puistoja ja parvekkeillemme kukkia. Kaipuu luontoon on meihin syvään kirjoitettu. Luonnosta saamme ruokaa ja muita aineellisia hyödykkeitä, mutta yhteys luontoon on myös terveydellemme välttämätön.

Luonnon terveysvaikutuksia tutkitaan paljon. Osallistuin itse testihenkilönä metsän ja kaupunkipuiston terveysvaikutuksia selvittävään Green Health -tutkimukseen muutama vuosi sitten Helsingissä. Tutkimuksen toteutusta ja tuloksia käsitellään Ylen radio-ohjelmassa Metsä vie stressin, luonto tuo terveyttä muiden aiheiden ohessa. Ohjelmassa professori Liisa Tyrväinen Luonnonvarakeskuksesta ja emeritusprofessori Tari Haahtela kertovat luonnon ja terveyden yhteydestä.

Tiivistykseni ja oma tulkintani muutamista ohjelman keskeisistä teemoista:

Metsäkylpy taltuttaa stressiä

Luonnossa oleskeleminen rentouttaa mielialaa. Ärsykkeitä, melua ja liikettä on kaupunkiympäristöön verrattuna vähän, joten mieli saa levätä ja kääntyä sisäänpäin – tai ulospäin tarkastelemaan luonnon ympäristöä. Mielessä saavat valtaa myönteiset ajatukset. Aivot palautuvat rasituksesta ja stressistä.

”Elimistö alkaa rentoutua, ja se näkyy sykkeen alenemisena. Verenpaine alkaa pikku hiljaa monien tutkimusten mukaan laskea.” Professori Liisa Tyrväinen

Luonnon elvyttävistä vaikutuksista nauttiakseen ei tarvitse lähteä kauas. Kaupunkimetsä tai jopa puisto voi tarjota rentoutusta ja muita myönteisiä vaikutuksia terveyteen.

Loogisesti pääteltynä myös asuinpaikan ympäristöllä on iso merkitys. Muutin itse pari vuotta sitten vilkkaan kadun varrelta kaupunkiyksiöstä hirsimökkiin Nuuksioon. Uskon, että muutoksella on ollut myönteinen vaikutus hyvinvointiini. Ei ole sattumaa, että entisajan parantolatkin rakennettiin metsäisiin ympäristöihin. kaapa_puunrunko

Ruumiin ja mielen kuntosali

Käyn paljon mielummin kävelyllä metsässä kuin hikoilen kuntosalilla. Liikunnan terveysvaikutusten näkökulmasta olen ehkä ollut intuitiivisesti aika oikeilla raiteilla.

Liikunta kaikissa muodoissaan on tietysti terveellistä ja se muun muassa ennaltaehkäisee sairauksia. Fyysisten hyötyjen lisäksi luonnossa liikkuminen tuo kuitenkin mukanaan myönteisiä vaikutuksia myös mielenterveyteen. Mieliala kohenee enemmän ulkona kuin sisällä liikkuessa. Liikunta myös tuntuu kevyemmältä ulkona, sillä huomio siirtyy pois varsinaisesta liikuntasuorituksesta.

Liikunnassa ei mielestäni pitäisi olla kyse väkisin pusertamisesta vaan ilosta ja nautinnosta. Luonnossa niitä tarjoavat puhdas ulkoilma, metsän värit ja tuoksut!

jakala

Metsästä saa pöpöjä

Ja se on hyvä asia. Luonnossa on valloillaan valtavasti mikrobeja, jotka eivät suinkaan sairastuta ihmistä vaan pitävät ihmisen terveenä. Rakennetussa ympäristössä mikrobeja on usein liian vähän tai ainakin ne ovat yksipuolisia. Altistuminen monipuolisille pöpöille kohottaa vastustuskykyä, jolloin ei esimerkiksi sairastu niin helposti flunssaan. Lika on siis ihan oikeasti hyvästä!

Luonnon yhteyttä myös kroonisiin sairauksiin on tutkittu. Puolustusjärjestelmään liittyvien sairauksien, kuten allergioiden ja kroonisten suolistotulehduksien ja jopa syöpien lisääntyminen saattaa olla yhteydessä luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen. Siellä, missä luonnon lajisto on köyhtynyt, sairaudet ovat lisääntyneet.

”Näyttää siltä, että kaupungistuneissa nyky-yhteiskunnissa meidän immuunijärjestelmämme on ikäänkuin varuillaan kaiken aikaa. Puhutaan lievästä tulehdustilasta. Alkuasukasyhteisöissä tätä perustulehdustilaa ei ole, vaan vaaran tullen immuunijärjestelmä hyökkää nopeasti ja voimakkaasti tehdäkseen hyökkääjästä selvää. Olemme menettäneet puolustusjärjestelmämme tasapainon ja tämä kytkeytyy mikrobiston ja luontoympäristön köyhtymiseen.” Emeritusprofessori Tari Haahtela

Ylivarautunut puoustusjärjestelmä ei tunnista todellista vaaraa, vaan reagoi turhaan ja herkästi sellaisiinkin hiukkasiin, joista ei todellisuudessa ole elimistölle haittaa – esimerkkinä tästä ovat siitepölyallergiat. Elimistöään voi kuitenkin treenata altistamalla. Vaikkapa työntämällä kätensä multaan, syömällä vihreitä kasviksia ja hengittämällä metsäistä ilmaa.

Seuraavan kerran, kun palaan sieniretkeltä ilman saalista, koitan pitää mielessä nämä opit – retkeni metsään ei ollut suinkaan turha!

Lue myös blogijutun ensimmäinen osa.