Juuret maassa

Maanläheistä elämää kaupungin laidalla ja koulutusta luonnon antimien hyödyntämisestä.


1 kommentti

Siankärsämö on luonnon monitaituri – katso käsien kuorinta-aineen ohje

Mikä helpottaa vatsavaivoja ja vilustumisoireita, ehkäisee kuukautiskipuja, estää haavojen tulehduksia, pysäyttää verenvuotoa sekä puhdistaa ja hoitaa kuivaa ja rasittunutta ihoa? Sehän on siankärsämö (Achillea millefolium).

Valkoinen siankärsämö

Siankärsämö on saanut tieteellisen sukunimensä antiikin Kreikan taruston haavoittumattoman sankarin Akilleen mukaan.

Pihoilta, pientareilta ja niityiltä tuttua kasvia on käytetty antiikin ajoista lähtien yrttilääkinnässä ja kosmetiikassa edellämainittujen lisäksi moniin muihin tarkoituksiin. Voimakkaan makuiset lehdet käyvät hyvin myös mausteeksi tai salaatin joukkoon.

Rohtona käytetään lehtiä ja etenkin voimakkaasti tuoksuvia kukkia, joiden keruuaika on nyt heinäkuussa parhaimmillaan. Siankärsämöä kannattaa säilöä joko kuivattamalla tai uuttamalla alkoholiin tai öljyyn. Siankärsämön kukista tehty alkoholiuutos eli millefolitipat on ollut suosittu kansanrohto moniin vaivoihin. Yksinkertaisin tapa käyttää siankärsämöä on kukista haudutettu maukas yrttitee.

Käytettävä maltillisesti

Siankärsämön rohdosvaikutus on melko voimakas, joten sitä ei suositella käytettäväksi pitkäaikaisesti tai suuria määriä. Raskauden aikana sitä ei kannata käyttää lainkaan. Lisäksi pujoallergikot saattavat saada siitä oireita.

Ulkoiseen käyttöön siankärsämöstä voi valmistaa vaikkapa voiteen tai salvan. Kosmetiikassa siankärsämö hoitaa ja rauhoittaa erityisesti auringolle, tuulelle ja vedelle altistunutta ja kuivaa ihoa. Se on myös supistava, joten se sopii hyvin kasvojen puhdistukseen.

Vaaleanpunainen siankärsämö

Luonnossa kasvaa myös vaaleanpunainen siankärsämö, joka käy ruuaksi, rohdoksesti ja kosmetiikaksi yhtä lailla kuin valkoinenkin.

Siankärsämön kukat sisältävät paljon haihtuvia eli eteerisiä öljyjä. Siankärsämön eteerinen öljy on ostettuna varsin arvokasta, mutta samoista tehoaineista voi nauttia myös itsevalmistetun luonnonkosmetiikan muodossa.

Siankärsämökuorinta kuiville käsille

Tämä siankärsämön pieniä kukkia sisältävä kuorinta-aine sopii hyvin vaikkapa kesän puutarhatöiden karheuttamille käsille. Sitä voi käyttää myös jaloille ja koko vartalolle. Se kannattaa käyttää heti valmistuksen jälkeen tai säilyttää jääkaapissa ja käyttää noin viikon kuluessa.

0,5 dl siankärsämön kukkia
2 rkl hienoa sokeria
2-4 rkl auringonkukka- tai muuta kasviöljyä

Kerää siankärsämön kukat puhtaalta kasvupaikalta. Voit kerätä täysin avautuneiden kukkien lisäksi vielä nupussa olevia kukkia. Leikkaa kukat toisistaan erilleen saksilla tai veitsellä, mutta älä hienonna kukkia. Sekoita kukat, sokeri ja lisää öljyä, kunnes seos on sopivan levittyvää tahnaa. Käyttäessä hiero kuorinta-ainetta kevyesti iholle ja huuhtele vedellä. Anna öljyn imeytyä ihoon.

Siankärsämö kuorinta-aine

Tuoreista kukista valmistettu kuorinta-aine on hyvä käyttää noin viikon kuluessa.

Lue lisää:

Yrttitarha: Siankärsämö
Luontoportti: Siankärsämö

Mainokset


6 kommenttia

Viikon villiyrtti: Poimulehdessä on lempeää voimaa

Ehkäpä Suomen luonnon viehättävin lehti kuuluu poimulehdelle. Piparkakkulaitainen pyöreä lehti oikein kutsuu luokseen poimimaan ja tutustumaan kasviin tarkemmin. Poimulehdellä onkin lempeä luonne; se on mitä mainioin kasvi niin vihanneksena kuin rohtonakin.

poimulehti

Poimulehden kanssa samaan kuvaan pyrkivät voikukka ja lemmikki.

Poimulehtiä (Alchemilla vulgaris) kasvaa Suomen luonnossa itse asiassa noin 25 eri lajia – ja lisäksi puutarhoissa kasvatetaan koristekasvina jättipoimulehteä (Alchemilla mollis). Kaikki nämä lajit soveltuvat syötäviksi ja muuten käytettäviksi. Myös luonnonvarainen poimulehti on kaunis puutarhassa, ja sellaista kannattaisikin harkita koristekasviksi jättipoimulehden sijasta, joka on paikoitellen Suomessa villiintynyt ja sitä tarkkaillaan mahdollisesti haitallisena vieraslajina.

Poimulehti on ennen kaikkea erinomainen salaattikasvi ja teeyrtti. Siitä voi käyttää ihan kaikki maanpäälliset osat. Lehdet ovat parhaimillaan ennen kukintaa, mutta ovat ne kelpo aineista kukinnan jälkeenkin, kunhan ovat välttyneet hyönteisiltä ja sienitaudeilta. Jos lehdessä on hyönteisen tekemiä reikiä tai pölyn näköistä härmää, täytyy se jättää syömättä. Jos terveet, vanhat lehdet tuntuvat puisevilta, mutta niiden maku on hyvä, voi ne käyttää kypsennettäviin ruokiin tai silputa lehdet ennen salaattiin lisäämistä. Lähes huomaamattomat, mutta läheltä katsoen kauniit poimulehden kukat sopivat vaikkapa koristeiksi ruokiin. Tuoreena ja kuivattuna poimulehdestä saa hauduttamalla mietoa, hyvänmakuista teetä.

poimulehti_kukka

Poimulehden vihreä-keltainen kukka ei juuri huomiota herätä. Sen ei olekaan tarkoitus houkutella pölyttäjiä, koska kasvi lisääntyy itsenäisesti.

Poimulehden voimiin on uskottu pitkään. Alkemistit uskoivat muuttavansa raudan kullaksi lehden keskelle muodostuvan kastehelmen avulla. Saman nesteen on uskottu säilyttävän ikuisen nuoruuden. Kasvilla on ihan todellista merkitystä rohdoksena. Se hoitaa limakalvoja, estää tulehduksia ja parantaa ruuansulatusta. Se on myös tunnetusti naisten yrtti, sillä se tasapainoittaa hormonitoimintaa ja lievittää kuukautis- ja vaihdevuosivaivoja. Poimulehteä voi käyttää sisäisesti teenä ja ulkoisesti esimerkiksi murskattuna haavoille estämään tulehduksia ja edistämään arpeutumista. Se käy mainiosti myös kosmetiikan valmistukseen ihoa puhdistavien ja turvotusta poistavien ominaisuuksiensa johdosta.

Viikon villiyrtti -sarja päättyy tähän.

Lue myös sarjan edelliset osat:
Vuohenputki on kevään ensi herkku
Koivujen aika on än-nyy-tee-NYT
Isomaksaruoho on kallioiden mehevä vihannes


Jätä kommentti

Luonto auttaa moneen vaivaan – kerää talteen lääkeyrttien voimat

Rohdoskasveja löytääkseen ei tarvitse ottaa montaa askelta metsään – useat niistä kasvavat yleisinä pihoilla, ihan kuin odottamassa kerääjäänsä. Itsepoimittujen yrttien avulla voi ennaltaehkäistä ja hoitaa monia yleisiä vaivoja.

 

Rohdosviljelmä omalla pihalla

Lääkeyrtit eivät vaadi loitsuja toimiakseen eikä niitä käyttääkseen tarvitse olla noitatohtori. Kasvien sisältämät vaikuttavat aineet ovat usein ihan samoja kuin lääkkeidenkin. Varsinaisissa sairauksissa kannattaa luottaa lääkäriin, mutta itsehoitona lieviin vaivoihin kasveja kannattaa kokeilla.

koivu rannalla

Ruuansulatusvaivat

Ruuansulatusongelmat saavat helpotusta tutun siankärsämön avulla. Siankärsämö edistää sapen eritystä ja sen myötä ruokahalua ja ruuansulatusta. Se myös laukaisee vatsan kouristuksia ja vähentää kaasunmuodostusta. Siankärsämöä kannattaa nauttia teenä ennen ja jälkeen ruokailun tai lisätä sitä mausteena rasvaisiin ruokiin. Ruuansulatusta edistävät myös monet tutut mausteyrtit, mm. basilika, korianteri, minttu, meirami ja sitruunamelissa.

Ihottumat

Ihon ongelmia voi hoitaa esimerkiksi yrttihauteilla tai yrttiuutteesta valmistetuilla voiteilla. Yksinkertaisimmillaan murskattua kasvia levitetään iholle tai kasvista haudutetaan vahva tee, johon kastettu pyyhe asetetaan ihottuman päälle.

Monet muistavat lapsuudesta haavojen laastaroinnin ratamon lehdillä. Tapa perustuu lehdistä puristamalla irtoavan mehun ihosolujen muodostumista tehostavaan ja arpikudosta pehmentävään vaikutukseen. Piharatamo myös tuhoaa bakteereja ja helpottaa kutinaa. Kotipihan kasveista myös murskattua pihatähtimöä eli vesiheinää voi käyttää kääreenä ihottumien hoidossa. Nokkonen on tärkeä rohdoskasvi moneen vaivaan, myös iho-ongelmiin. Ulkoisesti kylpynä tai hauteena se lisää ihon pintaverenkiertoa.

pihatähtimö

Pihatähtimö. Kuva: SB Johnny / Wikimedia commons

Nivelkivut

Suomen luonnossa kasvaa useita kasveja, joista voi saada helpostusta kipeille nivelille. Kasveja voi käyttää tuoreina tekemällä kääreen: murskattu kasvi levitetään nivelelle, peitetään lämpimällä kääreellä ja annetaan olla vähintään puoli tuntia. Vaikuttavia aineita voi nauttia myös sisäisesti teenä.

Kääreisiin voi käyttää piharatamoa ja pihatähtimöä. Sekaan voi laittaa myös mäkikuisman ja mesiangervon kukkivia versoja, joista voi olla apua kivun lievityksessä. Kannattaa kokeilla myös niistä ja koivunlehdistä valmistettua teetä.


5 kommenttia

Viikon villiyrtti: Koivujen aika on än-yy-tee-NYT

Oletko huomannut, kuinka yht’äkkiä luonto on muuttunut heleäksi? Minä haltioiduin tästä havainnosta tällä viikolla. Nurmet ja heinikot vihertävät, pensaat ovat saaneet väriä ja metsän rajaa koristaa vaaleanvihreä huntu – koivu on avannut silmunsa. Luonto on herkimmillään, kun kaikkialla orastaa uuden kasvun kausi.

Koivun hiirenkorvien aika hujahtaa usein ohi aivan hetkessä, ja pian täyteläinen vihreä onkin jo lehtimetsän valtaväri. Villiyrttiharrastajan tuleekin koivun kanssa olla erityisen valppaana. Ruoka- ja rohtokäytön kannalta puun käyttökelpoisimpia osia on saatavilla vain keväällä ja alkukesästä. Mahlan keruuaika on tältä keväältä jo ohi, ainakin eteläisessä Suomessa, sillä mahlan juoksutus onnistuu vain silmujen puhkeamiseen saakka.

koivun hiirenkorvat

Hiirenkorvat ja vasta avautuneet nuoret lehdet ovat sen sijaan nyt parhaimmillaan. Pienissä, tahmeissa lehdissä on valtavasti C-vitamiinia. Ne maistuvat herkullisen kesäisiltä! Mielleyhtymää juhannussaunan koivuvihtaan ei voi välttää – on se sitten hyvä asia tai ei. Lehtiä voi käyttää salaateissa, leivän päällä ja lisätä mausteeksi lämpimiin ruokiin, tuoreiden yrttien tapaan vasta kypsennyksen lopuksi, jotta tärkeät ravintoaineet ja maut eivät karkaa. Sekä hieskoivun (Betula pubescens) että rauduskoivun (Betula pendula) lehtiä voi syödä, mutta rauduskoivun lehtiä pidetään hieman paremman makuisina ja niissä on myös enemmän C-vitamiinia.

HUOM! Kaikkien koivun osien keräämiseen täytyy saada maanomistajan lupa! Omalta pihaltakin silmuja ja lehtiä kannattaa kerätä maltilla sieltä täältä, eikä nyppiä kaikkia alaoksia tyhjiksi lehdistä.

Nesteenpoistolääkkeiden kilpailija

Koivu on melko voimakas, mutta pehmeästi vaikuttava rohdos.  Se poistaa tehokkaasti ylimääräistä nestettä ja turvotusta kehosta, ja sitä pidetään jopa kemiallisten nesteenpoistolääkkeiden veroisena. Se sopii siis hyvin niille, joilla on turhan korkea verenpaine. Koivua on käytetty myös munuais- ja virtsatietulehduksiin sekä kihdin ja reumatismin hoitoon. Rohdoksena käytetään yleensä koivunlehtiteetä, jota varten kannattaa kerätä ja kuivata vasta täysin avautuneita lehtiä. Koivussa on eteeristä eli haihtuvaa öljyä, joka ehkäisee tulehduksia. Hiirenkorvissa haihtuvaa öljyä voi olla jopa 4-6%. Etenkin silmujen vaikutus on täysikasvuisia lehtiä voimakkaampi, mutta niiden sisältämä pihka voi ärsyttää munuaisia.

Rohdosvaikutuksen vuoksi kannattaa pitää kohtuus mielessä koivunlehtiä syödessä ja teetä juodessa. Matalasta verenpaineesta kärsivien tulee olla koivun kanssa varovaisia, koska nesteenpoistajana se saattaa laskea verenpainetta entisestään. Myös diabeettikkojen kannattaa käyttää lehtiä varovaisesti, koska ne saattavat aiheuttaa verensokerin nopeaa alenemista.

Ulkoisesti koivua käytetään perinteisesti tietysti vihtana. Lisäksi se sopii hiustenhoitoon esim. hiushuuhteena. Se vahvistaa päänahkaa, estää hiustenlähtöä ja hoitaa hiuksia. Tosin jotkut sanovat vaaleiden hiusten saavan koivuhuuhtelusta vihertävää väriä.

koivun latvus

Koivuviinaa iloksi ja rohdoksi

Siellä, missä koivut ovat vasta silmuilla, voi kerätä myös silmut talteen ja valmistaa niistä vaikkapa silmuviinaa. Samaan hommaan sopivat myös hiirenkorvat. Koivuviina on maistuva snapsi esimerkiksi juhannuspöytään, mutta sitä on käytetty myös rohtona sekä sisäisesti että ulkoisesti reumatismin hoitoon.

Ohje: Koivuviina

vajaa pullollinen maustamatonta viinaa
reilu kourallinen silmuja tai hiirenkorvia
(sokeria)

Jätä viina uuttumaan vuorokaudesta pariin viikkoon. Siivilöi koivun silmut tai hiirenkorvat pois. Lisää halutetessasi lusikallinen sokeria. Tarjoa viileänä.

Suomen luonnonkasvien käyttöön ruuanlaitossa, yrttilääkinnässä ja kauneudenhoidossa paneudutaan Juuret maassa -retkillä ja kursseilla, jotka järjestetään touko-elokuussa 2016 Nuuksiossa. Lääkinnällistä alkoholiuutetta eli tinktuuraa tehdään sunnuntaina 12.6. Terveyttä luonnonyrteistä -kurssilla!

tutustu kursseihin

Lue myös Viikon villiyrtti- sarjan muut osat:
Vuohenputki on kevään ensi herkku
Isomaksaruoho on kallioiden mehevä vihannes
Poimulehdessä on lempeää voimaa


7 kommenttia

Viikon villiyrtti: Vuohenputki on kevään ensi herkku

Valintani ensimmäiseksi viikon villiyrtiksi on itsestäänselvä. Vuohenputkesta olen kirjoittanut jo aiemminkin, mutta ei sille mahda mitään – kun vuohenputken makuun pääsee, ei siihen heti kyllästy. Minulle vuohenputki on kevään villiyrttikauden airut.

Vuohenputken makua on kuvailtu monella tavalla: mieto, persiljainen, pähkinäinen, hernemäinen. Minulle se tuo mieleen tuoreen, suoraan maasta poimitun kesäporkkanan. Suppuiset kevätlehdet ovat myös porkkanamaisen rapeita. Popsin niitä usein suoraan maasta vuohenputkikasvuston ohi kulkiessani. Nam!

vuohenputki lehti

Vuohenputken nuoren lehden tärkeimmät tuntomerkit: 2-kertainen 3-sormisuus, kolmiomaisen varren kouru ja varren alaosan tuppi.

Vuohenputki on omimmillaan kypsentämättömänä. Minun keittiössäni se on salaatin perusaines. Vuohenputken lehtiä voi säilöä pakastamalla tai kuivaamalla.

Miten vuohenputken tunnistaa?

Aloitteleva villiyrttiharrastaja saattaa karsastaa vuohenputkea ja osittain syystä. Vuohenputkella on nimittäin samaan sukuun kuuluvia myrkyllisiä näköislajeja. Osittain pelko ja arastelu on kuitenkin turhaa. Kun kerran kunnolla paneutuu asiaan ja opettelee tunnistamaan vuohenputken, tuntee sen pian kyllä varmasti omaksi itsekseen.

Kannattaa tutustua myrkyllisiin putkikasveihin myrkkykeisoonmyrkkykatkoon ja hukanputkeen. Niiden lehdet ovat hyvin erinäköiset! Ulkonäöltään samankaltaisin on vaaraton karhunputki, mutta sillä on enemmän ”sormia” eli lehdyköitä ja se kasvaa yksittäin.

Tärkeimmät keväisen vuohenputken tuntomerkit:

  • muodostaa tiheitä kasvustoja puutarhoihin ja joutomaille
  • lehdet nousevat varhain keväällä maasta suppuisina ja heleän vihreinä (varsinkin varressa voi olla punertavaa väriä)
  • lehdet ovat 3-sormiset, joista kukin ”sormi” jakaantuu edelleen 2-3 sormeen – sormien eli lehdyköiden määrä kuitenkin vaihtelee, mutta on enimmillään 9
  • lehtiruoti on kolmiomainen ja siinä on kouru, lehtiruodin tyvessä on ”tuppi”
vuohenputkikasvusto

Vuohenputki kasvaa useimmiten tiheänä mattona.

Myöhemmin vuohenputki kasvattaa jopa metrin korkuisen varren, jonka päässä se kukkii leveällä valkoisella kukinnolla. Lehdet ovat tummanvihreitä. Siinä vaiheessa villiyrttimielessä vuohenputki ei ole enää kovin kiinnostava – isot, vihreät lehdet eivät maistu kauhean hyviltä ja voivat olla puisevia. Niitä voi kuitenkin käyttää kuivattuna vaikkapa viherjauheeseen tai hienonnettuina ja kypsennettyinä ruuanlaittoon.

Jos vuohenputken lehtiä taittaa apajastaan ahkerasti, saa kuitenkin kerätä uusia, nuoria lehtiä pitkin kesää! Tässä onkin vuohenputki nurja puoli: jos se kasvaa rikkaruohona pihamaan väärässä paikassa, ei siitä hevillä pääse eroon. Nykyajan puutarhuri harvemmin toivoo vuohenputkea kasvimaalleen, mutta ilmeisesti vielä 1900-luvulla vuohenputkea on viljelty Suomessa keskiaikaisten luostaripuutarhojen perinteen mukaisesti.

Lääkettä jäsensärkyihin

Vuohenputken tieteellinen nimi Aegopodium podagraria viittaa lehden muodon vuoksi vuohen (aigos) pieneen jalkaan (podion) ja lisäksi lääkekäyttöön (podagra = kihti). Kasvin lehdillä onkin lääkitty jäsensärkyjä, kihtiä ja reumaa, erityisesti ulkoisesti lehdistä ja juurista tehtyinä hauteina ja kääreinä.

Kuivatuista lehdistä tehtyä teetä on käytetty myös ruuansulatus- ja virtsarakkovaivoihin ja rauhoittavana rohtona. Vuohenputken rohdosvaikutukset eivät kuitenkaan ole niin voimakkaita etteikö sitä voisi puputtaa huoletta isojakin määriä.

Viikon villiyrtti -sarja jatkuu ensi viikolla!

Lue myös sarjan muut osat:
Koivujen aika on än-yy-tee-NYT
Isomaksaruoho on kallioiden mehevä vihannes
Poimulehdessä on lempeää voimaa


1 kommentti

Luonnonkasvien käyttö rohdoksina – toiveajattelua vai todellista hoitoa?

Villiyrttiharrastaja tai syötävien kasvien terveysvaikutuksia tutkiva törmää hyvin nopeasti tietoihin yrttien perinteisestä ja nykyisestä käytöstä rohdoksina. Yrttilääkintä tai fytoterapia, herbalismi tarkoittaa “terveyden ylläpitämistä ja kohottamista sekä sairauksien ennaltaehkäisyä ja hoitoa kasveilla ja niistä saatavilla aineilla” (Frantsilan Yrttitilan perustajan Virpi Raipala-Cormierin määritelmä).

Yrttilääkinnän historia on pitkä ja vaiherikas. Suomessa kansanlääkintä oli ainoa parannuskeino 1200-luvulle saakka ja se hallitsi terveydenhoitoa vielä 1800-luvun loppuun asti, kun lääkäreitä ja sairaaloita oli harvassa. Signatuuriopin mukaan lääkittiin Euroopassa 1700-luvulle saakka. Sen mukaisesti kasvin ulkomuodosta pääteltiin kasvin käyttökohde. Nykyaikainen kasvilääkintä perustuu tutkittuun tietoon kasvien koostumuksesta ja vaikuttavista aineista, mutta on osittain myös perinteen ja kokemuksen varassa. Varsinkin kotioloissa käytetään mietoja lääkeyrttejä usein kansanperinteeseen pohjautuen.

Kotimaiset uranuurtajat, joiden tekstejä luetaan ja lainataan edelleen ahkerasti ovat Elias Lönnrot, joka keräsi 1800-luvulla ensimmäisenä tietoa suomalaisten parannustavoista ja perinteisistä lääkekasveista ja Toivo Rautavaara, joka julkaisi kirjoja kotimaisista rohdoskasveista 1940-80-luvuilla.

Siankärsämö

Siankärsämö on kasvikunnan yleislääke. Kuva: Creative Commons, Wikimedia / Curtis Clark

Mitä lääkekasveilla voidaan hoitaa?

Verrattuna tavanomaisiin lääkeaineisiin rohdoskasvien vaikutuksia ja ainesosia tunnetaan heikosti. Apteekin lääkkeet ovat testattuja ja tehokkaita, ja moniin sairauksiin ja vaivoihin täysin korvaamattomia.

Yrttilääkintä on ennen kaikkea ennaltaehkäisevää hoitoa. Sen tarkoituksena on ylläpitää terveyttä, parantaa vastustuskykyä ja ennaltaehkäistä sairauksia ja vaivoja. Terveysongelmia hoidetaan kokonaisvaltaisesti vahvistamalla ja puhdistamalla kehoa. Lievävaikutteiset rohdoskasvit sopivat muun muassa hengitystievaivojen, unettomuuden, maha-, suolisto- ja maksavaivojen ja ihovaivoihin hoitoon.

Yrttilääkinnän vaikutukset ovat apteekin lääkkeisiin verrattuna pehmeitä. Niiden vaikutuksen sanotaan olevan usein heikko, mutta pysyvä, kun taas lääketiede on tehokasta, mutta vaivat usein uusiutuvat.

Lääkekasvit Suomen luonnossa

Suomessa on perinteisesti käytetty noin 50:tä lääkekasvia, kun mukaan luetaan luonnon-, viljely- ja tuontikasvit. Yleisimmin käytettyjen joukkoon mahtuu monia tuttuja luonnonkasveja: siankärsämö, kamomillasaunio, nokkonen, kataja, mustikka, kultapiisku, peltokorte, piharatamo, voikukka, kanerva, humala, kuismat, pihlaja…

Nokkonen on vuosisatojen ajan ollut lääke lähes joka vaivaan. Sen kemiallinen koostumus tunnetaan hyvin. Vaikuttavina aineina nokkonen sisältää C-, A-, B-, E- ja K-vitamiineja, rautaa, kalsiumia ja kaliumia sekä poltinkarvoissa mm. histamiinia, serotoniinia ja muurahaishappoa. Nokkosta käytetään muun muassa lisäämään vastustuskykyä ja tehostamaan immuunipuolustusta, lisäämään hemoglobiinin ja punasolujen määrää, edistämään ruuansulatusta, rauhoittamaan keskushermostoa ja normalisoimaan suolen toimintaa ja kuukautiskiertoa.

Siankärsämö tunnetaan tuhattaiturina ja sillä onkin hoidettu paljon erilaisia vaivoja sekä sisäisesti että ulkoisesti. Siankärsämö laukaisee sileiden lihasten kouristuksia, lisää sapen ja mahanesteen eritystä, alentaa verenpainetta ja -sokeria ja vahvistaa immuunijärjestelmää.

Löytyykö luonnosta lääke syöpään?

Lisääntyvä mielenkiinto lääkekasveja kohtaan kertoo omalla tavallaan yrttilääkinnän vaikutuksista. Terveyttä edistävien kasvien käyttö ruokavaliossa ja rohdoksina on luonnollista jatkumoa kaikille niille hyvinvoinnistaan kiinnostuneille, jotka haluavat mahdollisimman puhdasta ja luonnollista ravintoa. Kasvit eivät ehkä tarjoa ihmeparantumisia, mutta monet kokevat saavansa niistä apua vaivoihinsa.

Länsimainen lääketiedekään ei ole kovin kaukana juuriltaan, sillä noin 40 % myynnissä olevista apteekin lääkeaineista on alunperin peräisin luonnosta, vaikka nykyään yhdisteet onkin tehokkaampaa tuottaa synteettisesti. Lääketiede ei ole unohtanut kasvikuntaa: tälläkin hetkellä lääkeyhtiöt tutkivat kasveja löytääkseen niistä uusia yhdisteitä lääkkeiksi esimerkiksi aidsiin ja syöpään.

Tutustu lääkekasveihin tarkemmin mm. näiden lähteiden avulla:

Yrttitarha (ks. yrttihaku)
Toivo Rautavaaran kirjat: Mihin kasvimme kelpaavat 1 (1942) & 2 (1943)
Henriette Kressin kirjat: Käytännön lääkekasvit 1 (2010) ja 2 (2012)


Jätä kommentti

Yrteistä helpotusta flunssakauteen

Kun ulkona tuivertaa ja flunssabakteerit jylläävät, voi koittaa välttää sängyn pohjalle joutumista luonnontuotteiden avulla.

Flunssan ennaltaehkäisyyn punahattua ja mausteita

Vilustumisen ennaltaehkäisyssä pyritään kohottamaan vastustuskykyä. Tietyissä kasveissa on aineita, jotka aktivoivat valkosolujen puolustuskykyä tulehduksia aiheuttavia bakteereja vastaan. Tällaisia kasveja ovat muun muassa punahattu (eli auringonhattu, Echinacea purpurea), siankärsämö ja kehäkukka. Kannattaa nauttia niistä tehtyä yrttiteetä tai vaikkapa punahattu-uutetta, jota saa apteekeista ja luontaistuotekaupoista.

Jos tuntuu siltä, että flunssa on puhkeamassa, kannattaa syödä paljon C-vitamiinia sisältäviä ruoka-aineita. Esimerkiksi kotimaiset marjat mustaherukka ja mustikka ovat sellaisia. Hunajalla makeutettu lämmin mustaherukkamehu on hyvä juoma vilustuneelle. Sopivia yrttiteen aineksia vilustunutta oloa helpottamaan ovat mustaherukan ja vadelman lehdet, sitruunamelissa, mintut, timjami, kehäkukka ja kamomillan ja siankärsämön kukat.

Ruokiin kannattaa lisätä runsaasti lämmittäviä aineksia ja mausteita, kuten valkosipulia, piparjuurta, inkivääriä ja sinappia. Ne tappavat bakteereita. Toimiva keino flunssapöpöjen ehkäisyyn ja tukkoisen nenän avaamiseen on nenän huuhtelu lämpimällä suolavedellä. Toimenpiteeseen tarkoitettuja “sarvikuonoja” myydään muun muassa apteekeissa.

Yrttikonsteja yskän ja nuhan helpotukseen

Yrttirohdoksilla voi sekä lievittää vilustumisen oireita että ehkäistä oireiden kehittymistä poskiontelon- tai keuhkoputkentulehdukseksi. Nuhaa ja yskää lievittävään yrttiteehen sopivat muun muassa punahattu, siankärsämön kukat, kuusen- ja männynkerkät, piharatamon lehdet, puna-apilan kukat, timjami, iisoppi, mäkimeirami (eli oregano) ja mintut.

Kannattaa kokeilla myös höyryhengitystä, johon lisätään pari lusikallista kuivattua minttua, kamomillaa tai siankärsämöä tai muutama tippa eukalyptuksen tai piparmintun eteeristä öljyä. Kuumetta alentamaan voi hauduttaa teen mesiangervon kukista tai lehdistä, salviasta, mustaherukan lehdistä tai kamomillasta.

Jos flunssa kaikesta huolimatta vie voiton, pedin pohja lienee paras rohto. Taudin pitkittyessä tai vakavien oireiden vuoksi tulee luonnollisesti kääntyä lääkärin puoleen.

punahattu

Punahattu eli Echinacea purpurea. Kuva: Wikimedia, Creative Commons / Jacob Rus