Juuret maassa

Maanläheistä elämää kaupungin laidalla ja koulutusta luonnon antimien hyödyntämisestä.


3 kommenttia

Villiyrttien perusteet, osa 2: Rohdoksista ruokapöytään

Ruokaamme rikastuttavat villiyrtit ovat päätyneet lautasillemme vuosisatoja kestäneen, vaiheikkaan historian myötä – usein entisajan apteekkien ja rohdoskaappien kautta. Suomessa luonnonkasvien käyttöön ravintona ja rohtoina on pitkät perinteet.

Kansanlääkintä, jossa kasveilla on tärkeä rooli, hallitsi terveydenhoitoa Suomessa 1800-luvun loppuun asti. Villiyrteistä muun muassa siankärsämöä on käytetty jokapaikan rohtona kotioloissa ja siitä on valmistettu lääkkeitä.  Jopa monet nykyään arkiset mausteet, kuten pippurit ja inkivääri, olivat pitkään lääkkeiksi miellettyä apteekkitavaraa.

Kuva: Maria Korpi-Anttila

Lönnrot ja Linné (1700-l.) keräsivät aikoinaan tietoa yrteistä ja myös niiden käytöstä rohtoina. Lönnrotin kirjoittama Suomalaisen talonpojan kotilääkäri (ensimmäinen painos vuonna 1838) sisälsi hoito-ohjeita ja terveyttä edistäviä ohjeita sekä ohjeisti yrttien keräämiseen ja kuivatukseen.

Naantalin luostarin yrteistä ja yrttihoidoista kirjoitettiin jo 1400-luvulla kirja. Se oli ruotsinkielinen ja vuonna 2011 sen pohjalta on julkaistu Naantalin luostarin lääke- ja yrttikirja.

1900-luvulla Toivo Rautavaara julkaisi useita luonnon antimien hyödyntämistä käsitteleviä kirjoja, muun muassa klassikkoteoksen Mihin kasvimme kelpaavat (1942) luonnonkasvien ravintokäytöstä.

Kiinalaisessa lääketieteessä ruokakin lääkitsee

Kiinalaisessa lääketieteessä yrtit ja ravinto perinteisesti tukevat toisiaan: yrttien katsotaan olevan voimakkaampia vaikutuksiltaan kuin ruoan, ja sen takia niitä käytetään tarkkaan mietittyinä sekoituksina ja annoksina, yleensä lyhyinä kuureina – esimerkiksi silloin, kun tarvitaan tietyntyyppistä kehon tasapainottamista tai vahvistamista.

Ruoka sen sijaan on kuin mieto yrttilääke, jota käytetään päivittäin ja joka vaikuttaa kokonaisvaltaisemmin. Ruokavalio vaihtelee kiinalaisen lääketieteen mukaan kehon tilan ja vuodenaikojen vaihtelun rytmissä. Kiinalaisen lääketieteen mukaan ruokavalio ja terveysliikunta, kuten Qi gong, ovat tärkeitä tukijalkoja terveyden vahvistamiseen ja ylläpitämiseen.

Myös länsimaissa on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota jokapäiväisen ruoan laatuun. Villiyrtit ovat kasvaneet luonnossa, ilman lannoitteita. Itse kerättyinä ne voi käyttää pian keräämisen jälkeen. Tällöin kasvin elinvoiman voi tuntea sen mausta ja ulkonäöstä. Pienempikin määrä villiä kasvia riittää ruoassa.

Kasvit vaikuttavat monin tavoin

Voimme hyötyä kasvien vaikuttavista aineista sisäisesti ravintona tai vaikkapa yrttiteenä, mutta myös ulkoisesti – esimerkiksi erilaisina hauteina, voiteina ja huuhteina.

Osa kasveista on vaikutuksiltaan voimakkaita. Tämän takia varsinkin sisäisesti käytettäessä on tärkeää tietää kasvien vaikutukset ja käyttää kasveja vaihdellen. Voimakasta kasvia ei kannata käyttää suuria määriä tai pitkiä aikoja kerrallaan. Miedompia lajeja voi käyttää turvallisesti pidempiä aikoja kerrallaan.

Kasveilla on yleensä monia samanaikaisia vaikutuksia. Tärkeimpien vaikutuksien ja vaikuttavien aineidensa mukaan kasveja voi jaotella esimerkiksi seuraavasti:

  1. tulehdusta vähentävät
  2. parkkiaineita sisältävät eli supistavat ja mikrobien kasvua estävät
  3. adaptogeeniset eli kehoa suojaavat ja vahvistavat, tukevat kehoa sressitilanteessa
  4. rauhoittavat
  5. lima-aineita sisältävät eli ärsytyksiltä suojaavat

Kuva: Maria Korpi-Anttila

Yrteistä ja niiden vaikutuksista löytyy lisää tietoa muun muassa kasvitieteen professori Sinikka Piipon kirjoista Kasvien salaiset voimat (2008)  ja Villivihannekset (2016), jossa villiyrttejä tarkastellaan erityisesti niiden terveellisyyden näkökulmasta.

Seuraavassa tämän juttusarjan osassa käsitellään villiyrttien käyttöä ulkoisesti, luonnonkosmetiikan osana. Siihen paneutuu myös kirja Lempeää kauneutta luonnosta (2016). Voit lukea lisää kirjasta ja tilata sen omistuskirjoituksella täältä.

Edellisessä osassa käsiteltiin villiyrttien keruuta ja käyttöä yleisesti ja esiteltiin muutamia aloittelijoillekin sopivia villiyrttejä.

Villiyrttien perusteet -juttusarjan muut osat.
Osa 1: Luonnonkasvien keruu ja käyttö
Osa 3: Kosmetiikkaa luonnon antimista

Teksti ja kuvat: Maria Korpi-Anttila ja Kaisa Vermasheinä

Vieraskirjoittaja Maria Korpi-Anttila on luonnonvaratuottajaopiskelija ja kurssittaja, joka oli kesäkauden 2016 työssäoppimassa Juuret maassa – kurssien ja retkien järjestämisessä.


2 kommenttia

Villiyrttien perusteet, osa 1: Luonnonkasvien keruu ja käyttö

Marraskuun myötä villiyrttien satokauden voi jo myöntää päättyneen. Luonnon levätessä on aika käyttää kerättyä satoa. Nyt on myös hyvää aikaa valmistautua seuraavaan satokauteen. Talven lukupaketiksi kokosimme perustietoja villiyrttien keräämisestä ja käytöstä.

Miten aloittaa villiyrttiharrastus?

Ravintoa voi löytää ilmaiseksi ympäröivästä luonnosta, mutta on tärkeää tuntea mitä kerää. Myös keruupaikan puhtaus on tärkeää. Hyviä keruukasveja kasvaa runsaasti Suomen luonnossa. Aloittelijalle sopivia, eri tarkoituksiin soveltuvia kasveja ovat muun muassa nokkonen, voikukka, poimulehti ja siankärsämö. Lue niistä tarkemmin jutun lopussa! Paras aika villiyrttien keräämiselle on keväästä keskikesään.

Villiyrttikurssit  ja -kirjat antavat hyvän pohjan villiyrttiharrastukselle. Kursseilta saa myös tietoa kasvien käsittelystä ja säilömisestä.

voikukka_nurmikolla

Kuinka paljon voi kerätä?

Villikasvit ovat kirjaimellisesti lähiruokaa. Niiden kerääminen on yhteydessä myös luonnon kunnioittamiseen: kasvit ovat lahja luonnolta, joka auttaa ylläpitämään terveyttämme ja elinvoimaamme.

Kasveja tulee kerätä niin, että niiden kasvupaikat säilyvät elinvoimaisina, eli kerättäessä kannattaa jättää tarpeeksi kasveja kasvuston  jatkuvuuden turvaamiseksi.

Miten villiyrttejä käytetään?

Pienikin lisä luonnosta kerättyjä kasveja päivittäin antaa puhtia ruokaan. Villien kasvien maku voi yllättää, ja ne ovat usein voimakkaampia kuin kaupasta ostettavien vihannesten. Makuvivahteet vaihtelevat paljon: kasveista voi löytyä muun muassa mantelin, sitruunan, aniksen ja lakritsin makuja.

yrttitee

Villiyrttien ruokakäytön lisäksi luonnonkasveja voi käyttää yrttiteenä, alkoholiuutteina ja muina rohtoina sisäisesti ja ulkoisesti tukemaan omaa hyvinvointiaan. Niistä voi myös valmistaa kosmetiikkaa kauneudenhoitoon ja hemmotteluun.

Myrkyllisiä lajeja, jotka eivät sovellu sisäisesti tai ulkoisestikaan käytettäväksi, löytyy suomalaisista luonnonvaraisista kasveista. On tärkeää kerätä vain niitä kasveja, jotka tunnistaa ja joiden vaikutuksista on selvillä.

Villiyrttien neljän kopla!

Tässä muutamia melko helposti tunnistettavia ja löytyviä kasveja, joita voi käyttää sisäisesti ja ulkoisesti. Ne sopivat muun muassa ruuanlaittoon, mausteiksi, teeksi, yrttilääkintään ja kauneudenhoitoon.

PoimulehtiPoimulehti (Alchemilla spp.)
Erityisesti naisten yrtti. Teenä hoitaa monenlaisia naisten vaivoja. Sanotaan olevan hormonitoimintaa tasapainottava kasvi. Kasvovetenä rauhoittaa, supistaa ja kirkastaa ihoa. Hyvä osa villiyrttisalaattiin.

Lue myös: Viikon villiyrtti: Poimulehdessä on lempeää voimaa

siankarsamo_valkoinenSiankärsämö (Achillea millefolium)
Voimakas maku ja tuoksu, sopii hyvin mausteeksi. Ulkoisesti erityisesti rasvaiselle iholle. Hauduke (eli yrttitee) ihohuokosia supistavaksi ja virkistäväksi kasvovedeksi, hiushuuhteeksi rasvoittuville ja hennoille hiuksille sekä suuvedeksi pahanhajuiseen hengitykseen ja ienvaivoihin.

Lue myös: Siankärsämö on luonnon monitaituri

voikukka_ja_nuppuVoikukka (Taraxacum spp.)
Ruokaan voi käyttää lehtiä, nuppuja ja kukkia. Lehdet sopivat parantamaan ruuansulatusta sekä elimistöä puhdistamaan ja voimistamaan. Juuria käytetään sisäisesti maksan puhdistukseen. Maultaan melko karvas – kukat vähemmän karvaita kuin lehdet.

nokkonen_kukkiiNokkonen (Urtica dioica)
Erinomainen vihannes monenlaisiin ruokiin. Rohtona puhdistaa ja poistaa kuona-aineita kehosta, lisää virtsaneritystä, vahvistaa verta. Sisältää myös runsaasti kalsiumia. Ulkoisesti hyvä hiushuuhteena tai hiusvetenä varsinkin tummille hiuksille. Torjuu hilsettä. Kylvyssä nivelkipuihin.

Lue myös: Viikon villiyrtti: Nokkonen pursuaa voimaa

Tämän sarjan seuraavissa osissa käsitellään tarkemmin villiyrttien vaikutuksia ja taustaa osana yrttilääkintää sekä luonnonkasvien käyttöä kauneudenhoidossa.

Villiyrttien perusteet -juttusarjan edelliset osat.
Osa 2: Rohdoksista ruokapöytään
Osa 3: Kosmetiikkaa luonnon antimista

Teksti: Maria Korpi-Anttila

Vieraskirjoittaja Maria Korpi-Anttila on luonnonvaratuottajaopiskelija ja kurssittaja, joka oli kesäkauden 2016 työssäoppimassa Juuret maassa – kurssien ja retkien järjestämisessä.


7 kommenttia

Hehkeän vehreitä tunnelmia kevään ja alkukesän kursseilta

Kesäkauden 2016 Juuret maassa -kurssit ovat vierähtäneet yli puolenvälin, vaikka eletään vasta juhannusviikkoa! Niin kevätpainotteinen on villiyrttien kausi. Elokuussa paneudutaan vielä luonnon kasvien käyttöön kauneudenhoidossa keskiviikkoretken ja sunnuntain mittaisen kurssin verran. Luonto kukoistaa myös loppukesällä.

Voit varata oman paikkasi kursseille täältä.

Ja onhan loppukesällä muutakin innostavaa tiedossa: muun muassa Magnesia Festival, jolla ohjaan työpajan Suomen luonnon voimakasveista.

Elokuun lempeitä tunnelmia ja uusia innokkaita kurssilaisia odotellessa on kiva katsoa, millaisia ovat olleet tähänastisen Juuret maassa -kurssikauden mieleenpainuvimmat hetket.

Koivujen silmut olivat hädin tuskin avautumassa hiirenkorville, mutta helle jo hehkui toukokuun alussa Villiyrteistä vihermehuja -kurssilla. Kurssilla opeteltiin kädestä pitäen muun muassa vuohenputken tuntomerkit. Ja innostuttiin vihermehuista! Yhden hurahtaneen tarinan voit lukea täältä.

Kasvien tunnistusta Juuret maassa -kurssilla. Kuva: Katja Markula

Vuohenputken tunnistusta Juuret maassa -kurssilla. Kuva: Katja Markula

Kaisa Vermasheinä kerää vuohenputkea. Kuva: Katja Markula

Toukokuussa tehtiin myös kosmetiikkaa työpajassa, jossa nokkoshaudukkeesta kehittyi lopulta mintuntuoksuista jalkavoidetta. Raija Kivimetsän kokemuksia työpajasta voit lukea Hortoilu.fi-blogista.

Nokkoshaudukkeen siivilöinti. Kuva: Maria Korpi-Anttila

Kesäkuun Juuret maassa -kurssilla tutustuttiin luonnonkasvien terveysvaikutuksiin ja valmistettiin muun muassa nokkostinktuuraa eli -alkoholiuutetta. Viherjauheen valmistaminen kuivatuista yrteistä onnistuu vauhdikkaasti tavallisella tehosekoittimella tai blenderillä.

Nokkostinktuura eli nokkosuute

Viherjauheen teko blenderissä

Olen saanut solmia kevään aikana hienoja yhteistyökuvioita. Hotelli Nuuksion tiloissa ja luonnonläheisissä maisemissa olen päässyt järjestämään kursseja ja retkiä. Partioaitan myymälöissä pidin 365-klubi-iltoja, joissa tehtiin kosmetiikkaa ja maisteltiin yrttiteetä.

Partioaitan klubi-ilta luonnonkosmetiikasta

Suomen ladun ja Partioaitan naisten retkeilykurssilla  ohjasin Nuuksion upeissa maisemissa villiyrttiretken ja tietoiskun luonnonkosmetiikan valmistamisesta. Kesäkuun keli oli viileä ja sateinen, mutta se ei kurssilaisia lannistanut!

Kosmetiikkatyöpaja Nuuksiossa

Niin, ja ilmestyihän minulta keväällä kirjakin! Lempeää kauneutta luonnosta on pitänyt minut kiireisenä ja tuonut paljon iloa muun muassa saamieni ihanien lukijapalautteiden ansiosta.

Lempeää kauneutta luonnosta -kirja, koivu ja poimulehti.

Keväällä avukseni siunaantui kaksi työssäoppijaa, luonnonvaratuottajiksi opiskelevat Maria ja Katja. Heistä on ollut iso apu. Ja on ihanaa jakaa yrittäjän hetkiä ja aatoksia välillä jonkun muunkin kuin puolisoni kanssa – joka uskomattomalla tavalla jaksaa kuunnella, tukea ja tarvittaessa neuvoa joka käänteessä!

Jo kuluneeseen villiyrttien satokauteen on mahtunut paljon upeita kohtaamisia, hienoja hetkiä luonnossa ja uuden oppimisen oivalluksia – kiitos kaikille Juuret maassa -polulleni kevään ja alkukesän aikana ristenneille.

Juuret maassa lomailee juhannukselta lähtien heinäkuun loppuun saakka. Toivottavasti tavataan elokuussa tai myöhemmin!

Aurinkoisin kesätoivotuksin,
Kaisa


4 kommenttia

Viikon villiyrtti: Vadelma on yrttiteen aatelinen

Vadelman marjat ovat Suomen luonnon marjabuffetissa maun puolesta omaa luokkaansa. Herkut pitää ansaita, sillä poimijan kiusana ovat niin vadelman piikit, paarmat kuin keskikesän hellekin – vadelma kun kasvaa usein avoimilla, paahteisilla paikoilla.

Villiyrttinä vadelma sopii etenkin teeksi. Sen lehdistä saa joko tuoreena tai kuivattuna maistuvaa yrttiteetä ihan yksinään tai muihin luonnonyrtteihin sekoitettuna. Vadelmalla on myös monipuolisia rohdosvaikutuksia.

Vadelman lehti ja nuppu. Kuva: Maria Korpi-Anttila

Lehtiä ensimmäisenä vuonna, marjoja toisena

Vadelma (Rubus idaeus) viihtyy muun muassa ojien ja metsien reunustoilla, kallioilla sekä ravinteikkailla joutomailla. Se on pioneerilaji, joka valtaa alaa ensimmäisten joukossa hakkuuaukioilla. Vadelma on Suomessa yleinen Oulun korkeudelle saakka.

Kasvin maanpäällinen osa on kaksivuotinen ja juurakko monivuotinen. Ensimmäisen vuoden versot ovat haarattomia ja niiden varsi on vihreä, syksyä kohti puutuva. Toisena kesänä varret haaroittuvat. Versot kukkivat ja tuottavat marjoja vasta toisen vuoden kesällä ja kuolevat syksyllä.

Ensimmäisenä vuoden versoista on hyvä poimia lehtiä. Marjominen ei häiriinny, ja ensimmäisen vuoden lehdet ovat usein myös paljon suurempia kuin toisen. Lehtiä on syytä poimia sieltä täältä ja jättää jokaiseen versoon lehtiä, joiden avulla kasvi kerää voimia seuraavaa vuotta varten. Vadelmanlehtien keruuaikaa on ensimmäisen vuoden versoista koko kesän, toisen vuoden versoista paras aika on kukintaan saakka.

Vadelman raakileita

Raskausajan teeksi ja kasvovedeksi

Vadelma on turvallinen rohtokasvi, josta voi käyttää lääkinnällisesti sekä lehtiä että marjoja. Lehdet sisältävät parkkiaineita, jotka sisäisesti nautittuina supistavat limakalvoja ja muun muassa parantavat ripulia. Vadelmalehtiteen sanotaan rauhoittavan mieltä ja sopivan erityisen hyvin iltateeksi.

Vadelmanlehtiteetä voi käyttää myös kivuliaisiin kuukautisiin ja raskauden aikana rentouttamaan kohdun lihaksia. Vadelmanlehtiteetä tulee kuitenkin käyttää raskauden aikana oman harkinnan mukaan, sillä sen kemiallista koostumusta ei tunneta vielä riittävästi. Sitä suositellaan käytettäväksi aikaisintaan neljännestä raskauskuukaudesta alkaen.

Vadelman marjoja on käytetty kovaan vatsaan, sekä hiostavana ja puhdistavana vilustumiseen. Marjat sisältävät kivennäisaineita, mineraaleja, C-vitamiinia, folaattia ja ellagitannineja. Ellagitanniinien sanotaan olevan hyödyllisiä suoliston bakteerikannalle.

Vadelmanlehdistä tehty yrttitee on kasvovetenä supistava. Vadelma pehmittää ihoa ja helpottaa ihoärsytystä. Myös marjoja voi käyttää kauneudenhoidossa; survotuista marjoista voi tehdä vaikkapa kasvonaamion. 

Vadelman lehtiä

Kurkkaa lehden alle!

Vadelma on helppo tunnistaa marjojen ja piikikkään varren perusteella. Joskus ensimmäisen vuoden versot voivat kuitenkin aiheuttaa hämmennystä, varsinkin ennen kuin niihin kehittyy piikkejä. Silloin on parasta kurkata lehden alapinnalle: se on selvästi harmaan vaalea.

Tuntomerkit: Vadelma on juurivesallinen pensas, jonka lehdet ovat 2-3 parisia, soikeita ja terävähampaisia, alta valkohuopaisia. Kukka on pieni, valkoinen, viisiterälehtinen, jossa on paljon heteitä ja erillisiä emejä. Hedelmä on punainen, joskus keltainen tai kellanvalkoinen kerrannaisluumarja.

Lisätietoa vadelmasta:

Yrttitarha
Arktiset aromit
Luontoportti

Tutustu myös aikaisempiin viikon villiyrtteihin:

Nokkonen pursuaa voimaa

Vuodelta 2015:

Vuohenputki on kevään ensi herkku
Koivujen aika on än-nyy-tee-NYT
Isomaksaruoho on kallioiden mehevä vihannes
Poimulehdessä on lempeää voimaa

 

Vadelmapensas. Kuva: Maria Korpi-Anttila

 


2 kommenttia

Viikon villiyrtti: Nokkonen pursuaa voimaa

Tämän kesän ensimmäinen viikon villiyrtti on itseoikeutetusti nokkonen – villiyrttimaailman Velho. Nokkosta käytettyään skeptikkokin alkaa uskoa luonnon parantaviin voimiin. Monipuolisen nokkosen sisältämät aminohapot suojaavat ja vahvistavat kehoa, boostaavat aivoja ja kohentavat mielialaa.

nokkoskori

Nokkosen kivennäisaine- ja vitamiinivarastot ovat huikeat. Nokkosta nauttimalla saat tankattua tehokkaasti muun muassa C-vitamiinia, kalsiumia, piitä, rautaa ja magnesiumia. Toisin sanoen nokkosen käytöstä saattaa seurata ihon, kynsien ja hiusten vahvistumista, yleiskunnon kohenemista, veren hemoglobiinitason nousua, mielialan tasaantumista, parempaa unenlaatua ja jopa allergiaoireiden lieventymistä.

Nokkosta onkin käytetty rohdoksena lähes vaivaan kuin vaivaan. Kasvin kaikkia osia pidetään vahvistavina ja vastustuskykyä lisäävinä. Nokkosta kannattaa nauttia muun muassa alentamaan korkeaa verenpainetta, hoitamaan anemiaa ja edistämään suoliston toimintaa. Ulkoisesti nokkonen lisää pintaverenkiertoa ja hoitaa erilaisia ihovaivoja, ihottumia ja hilseilyä.

Polttava ystävä

Nokkonen on villiyrttiharrastajalle koko kesän ilo. Keruuaika alkaa varhain keväällä, kun pieniä alkuja nousee ylös maasta. Pikkutaimet voi käyttää kokonaan. Vähän vanhemmista nokkosista käytetään lehdet ja ylimmät latvukset, koska varsi muuttuu vanhetessaan puisevaksi. Loppukesästä ja syksyllä ovatkin sitten vuorossa nokkosen siemenet! Myös nokkosen juuria on käytetty muun muassa rohdoksena.

nokkonen_kukkii

Nokkossaaliin voi kuivata, pakastaa tai käyttää tuoreena. Poltinkarvat saa tainnutettua ryöppäämällä eli kiehauttamalla nokkoset pikaisesti tai käyttämällä nokkonen blenderissä, jolloin poltinkarvat rikkoutuvat. Nokkosen mahdollinen nitraattipitoisuus laskee luonnollisesti aurinkoisten päivien myötä. Nokkosapajille kannattaakin rientää aurinkoisena aikana.

Nokkonen on monille lapsuudesta tuttu kasvi ja vain harva on välttynyt kokemasta sen polttavaa sipaisua. Nyt kuitenkin nokkosta kannattaa lähestyä uusin silmin ja kokonaan uusin ottein. Suojaamalla kädet hansikkailla ja käyttämällä saksia, on nokkosten kerääminen helppoa ja nopeaa.

Nokkonen on helppo tunnistaa. Suomen luonnon kasveista valkopeippi muistuttaa jonkin verran nokkosta, mutta onneksi sekään ei ole myrkyllinen. Sillä ei ole poltinkarvoja ja etenkin kukinnot eroavat selvästi ulkonäöltään nokkosesta.

Nokkonen on hyvän makuinen ja sitä on mukava lisätä ruokaan kuin ruokaan. Kuivatun nokkosen voi jauhaa ihan maustemaisen hienoksi, jolloin sitä on helppo sirotella lastenkin aterioihin. Hieno nokkosjauhe sulaa perheen lempikastikkeen sekaan tai muuntuu makoisiksi letuiksi tai vaikka lihapulliksi. Myös siemennäkkäreissä nokkonen on herkullinen lisä. Maku on suorastaan ”rautaisen” hyvä!

Nokkosnäkkäri
(gluteeniton, maidoton, munaton)

2 dl maissijauhoa
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl seesaminsiemeniä
½ dl pellavansiemeniä
½–1 dl kuivattua nokkosrouhetta
½ dl gluteenittomia kaurahiutaleita
¾ dl rypsi- tai oliiviöljyä
½ tl suolaa
2 dl kiehuvaa vettä
Pinnalle: seesaminsiemeniä

  1. Sekoita kaikki ainekset kulhossa sekaisin.
  2. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille mahdollisimman ohueksi levyksi. Ripottele pinnalle see­saminsiemeniä.
  3. Paista 150-asteisessa uunissa 45–50 minuuttia.
  4. Jäähdytä ja murra sopiviksi paloiksi.

(Ohje: martat.fi)

Nokkosen siemenet ovat parasta superruokaa!

Nuorten versojen ja lehtien lisäksi kannattaa opetella keräämään talteen kypsät siemenet, joissa kasvin terveysvaikutukset ovat tiiviissä paketissa! Siemeniä voi sitten nauttia pitkin talvea päivittäin esimerkiksi aamiaisella myslin tai puuron päällä. Ne sopivat hyvin myös vaikkapa sämpylätaikinan joukkoon.

Nokkosen siementen keruun vaiheet:

  • Kypsät siemenet kerätään norkkoineen hansikkaat kädessä.
  • Kuivataan lämpimässä ja ilmavassa paikassa.
  • Kuivatut siemenet sihdataan siivilän läpi, mikä rikkoo poltinkarvat. Norkoista voi hauduttaa vaikka teetä tai tehdä hiuspohjaa vahvistavan hiushuuhtelun.
  • Siivilöidyt siemenet pakataan lasi- tai peltipurkkiin.
  • Valmista!

nokkosen_siemenet

Tutustu myös muihin viikon villiyrtteihin:

Vadelma on yrttiteen aatelinen

Vuodelta 2015:

Vuohenputki on kevään ensi herkku
Koivujen aika on än-nyy-tee-NYT
Isomaksaruoho on kallioiden mehevä vihannes
Poimulehdessä on lempeää voimaa


2 kommenttia

5 syytä kerätä villiyrttejä

Luonto on ehtymätön inspiraation lähde. Jos et ole aiemmin kerännyt villiyrttejä, nyt on oikea aika aloittaa. Vieraskirjoittaja Katja Markula kertoo 5 syytä lähteä luontoon keräämään villejä vihreitä.

Anna luonnolle mahdollisuus näyttää, mitä tämä uusi harrastus voi antaa juuri sinulle!

1. Lisäät hyvinvointiasi

Luonnonyrtit sisältävät monipuolisesti kehoa voimistavia ainesosia ja tukevat terveyttäsi. Villiyrtit vaihtelevat ominaisuuksiltaan ja vaikutuksiltaan. Sopivasti nautittuna ne voivat lempeällä tavalla tukea hyvinvointiasi. Villiyrttien moninaisiin vaikutuksiin on tärkeää perehtyä, jotta yrttien käytöstä saa kaiken hyödyn irti. Helppo tie harrastuksen aloittamiseen on osallistua villiyrttikurssille tai perehtyä omatoimisesti aiheeseen kirjallisuuden avulla.

 

Voikukan nuoria lehtiä

Voikukka ja siankärsämö

 

2. Herätät metsästäjä-keräilijän sisälläsi

Tulet kuin huomaamatta liikkuneeksi ja saat mielihyvää siitä, kun keräät itse ravintosi. Herättelet ”villiä” luonnettasi luonnossa liikkuessasi ja saatat löytää itsestäsi kokonaan uusia puolia. Sinussa uinuva metsästäjä-keräilijä tulee ulos piilostaan. Yrttejä kerätessä ja kasveja havainnoidessa tulee käyttäneeksi monipuolisesti aisteja sekä aktivoitua aivoja aivan uudella tavalla. Pikkuhiljaa huomaa, miten aistit herkistyvät aistimaan enemmän ja syvemmin.

 

Nokkosen nuoria versoja

Nokkonen

 

3. Palaudut stressistä

Luontoon lähtiessä et voi vastustaa sen hyvää tekevää vaikutusta. Kun rentoudut, kehosi alkaa tuottaa mielihyvähormoneja. Villiyrttien keruu on meditatiivista. Kun keskittyy tunnistamaan kasveja ja kulkee luonnossa hitaasti ympäristöä silmäillen, rauhoittaa samalla mieltään ja on läsnä hetkessä. Hengitys tasaantuu, keho vapautuu jännityksestä ja aivot saavat lepoa häiritsevien ajatusten kuormituksesta.

 

Mansikan versoja

Aho- eli metsämansikka

 

4. Saat uusia ystäviä

Villiyrttiharrastuksen myötä on mahdollisuus löytää ajanvietettä, joka on sekä hauskaa että hyödyllistä. Voit osallistua villiyrttiretkille ja kursseille, joilla opit hyödyntämään keräämääsi satoa monipuolisesti: esimerkiksi valmistamaan yrttiteetä, yrttisuolaa tai kosmetiikkaa. Retkille ja kursseille osallistuu samanhenkisiä ihmisiä, ja ryhmässä saat uusia vinkkejä, miten nauttia enemmän villiyrttiharrastuksestasi. Kurssin käytyäsi voit kutsua ystävät koolle viettämään yhteistä kauneusiltaa ja valmistaa vaikka ihanat yrttijalkakylvyt kaikille!

 

Poimulehti

Poimulehti

5. Maailmasi muuttuu, kun sinä muutut

Saatat olla elämässäsi tilanteessa, jossa etsit elämääsi muutosta, mutta et tiedä miten. Luonto ja sen villit antimet ohjaavat luonnollisella tavalla muutokset sinussa käyntiin. Alat havainnoida ympäristöäsi uudella tavalla, huomaat asioita joita et ennen huomannut ja intuitiosi vahvistuu, kun luontoyhteytesi voimistuu. Villiyrttejä ruokavalioon lisäämällä alkaa pikkuhiljaa tehdä muitakin myönteisiä muutoksia. Kehon tarpeet kuulee selkeämmin ja sen saa hyrisemään mielihyvästä ja nautinnosta, kun sille tarjoaa sen luonnollisinta ravintoa.

 

Vuohenputken versoja

Vuohenputki

Luontoon lähteminen virkistää aina – kun tulet retkeltäsi kotiin, sinua tervehtivät peilistä kirkkaat silmät ja kauniisti hehkuvat posket.

Villiyrttiharrastuksen alkuun pääset helposti. Hakeudu vain puhtaaseen luontoon yksin tai ystävän kanssa. Mukaan tarvitset keruuastian, johon keräät löytämäsi yrtit. Jos ihastut nokkoseen – ja miksi et ihastuisi – ota mukaan varmuudeksi hansikkaat ja sakset. Aloita kuitenkin sinulle tutuista villiyrteistä ja laajenna pikkuhiljaa tuntemustasi mielenkiintosi mukaan. Kirjoista ja kursseilta saat tarvittaessa opastusta villiyrttien tunnistukseen, keruuseen, käyttöön ja säilöntään.

Tulet huomaamaan, että sinun ei tarvitse lähteä kaukomaille eikä yrittää kurkottaa kuuta taivaalta, kun onni odottaa sinua jalkojesi juuressa.

Teksti: Katja Markula

Vieraskirjoittaja, luonto- ja ympäristöalan opiskelija Katja Markula on touko-elokuussa 2016 työssäoppimassa Juuret maassa – kurssien ja retkien järjestämisessä.


Jätä kommentti

Loppukesän romanttinen soihtu – kanerva käy iltateehen ja kosmetiikkaan

Loppukesän kangasmetsien väriloistosta vastaa suurelta osin kanerva. Sen vaaleanpunaisina kukkivat varvut ovat kuin viimeinen muistutus nauttia kesästä ja lämmöstä. Pian värit haalistuvat ja koittaa syksy.

Kanervalla (Calluna vulgaris) on tärkeä rooli mehiläisten mesikasvina. Loppukesällä mehiläiset löytävät sen kukat, kun muut mesikasvit ovat jo lopetteneet kukintansa. Mehiläiset tuottajat kanervan kukista tummaa ja aromikasta hunajaa.

kanerva

Me ihmiset voimme nauttia kanervan antimista muutenkin kuin hunajan muodossa. Kanervankukat käyvät hyvin iltateeksi. Sen katsotaan helpottavan unen tuloa. Kanervaa on käytetty myös virtsatientulehduksen, yskän ja vilustumisen, ripulin, alhaisen verenpaineen ja nivelsairauksien hoitoon.

Ulkoisesti käytettynä kanerva on antiseptinen, joten se sopii huuhteena pienten haavojen puhdistamiseen ja muun muassa palovammojen hoitoon. Kanerva sisältää arbutiinia, jota käytetään maksaläikkien ja couperosa-ihon hoidossa. Arbutiini vahvistaa, suojaa ja rauhoittaa ihoa.

Pienenpienten kanervan kukkien kerääminen sujuu helpoiten riipimällä ne varvuista suoraan keruuastiaan. Kukat kuivuvat hyvin huoneenlämmössä ilmavassa paikassa. Kuivatuksen jälkeen ne voi pakata lasi- tai peltiastiaan tai paperipussiin tulevaa käyttöä varten.

Lue lisää kanervasta:

Yrttitarha: Kanerva

Plants for a Future: Calluna vulgaris