Juuret maassa

Maanläheistä elämää kaupungin laidalla ja koulutusta luonnon antimien hyödyntämisestä.


Jätä kommentti

Vuohenputken versoja bongattu – villiyrttikausi alkaa!

Maaliskuun viimeisen sunnuntain myötä siirryttiin kesäaikaan. Kevät värisi ilmassa lähtiessäni kävelylle, tutustumaan uuden kotini läheisiin puistometsiin.

Maa on sulanut ja pihoilla kukkivat lumikellot, kevään ensimmäiset koristekukat. Luonto alkaa heräillä. Silmut pullistuvat pensaissa, linnut laulavat ja aurinko häikäisee.

Poikkesin kävelytieltä vanhaan puistometsikköön tutkimaan talventöröttäjiä: paljaita nokkosen rankoja tuolla, pöpelikkö korkeita maitohorsmia kuivine siementupsuineen tuolla.

Äkkiä katseeni osui jalkojeni juureen ja siinä se oli: kevään ensimmäinen villiyrtin verso, terhakka vuohenputki. Riemullani ei ollut rajoja! Tästä se alkaa, ystävät hyvät. Luonto herää talviunestaan, kasvaa, vihertää, imee kiivaan kasvujakson aikana auringon energiaa ja tuottaa meille valtavasti sekä iloa että ravintoa.

Totta se on: villiyrttikausi on alkanut.

vuohenputken verso

Katsokaa nyt näitä! Pakkohan niitä oli vähän jo maistella.

vuohenputken versoja

Vuohenputkien löytymisen jälkeen katseeni hakeutui myös kuivuneiden nokkosten varsien juurelle. Puolisoni sen bongasi: pienen piikikkään vihulaisen verson!

nokkosen verso

Lisää valoa ja lämpöä, niin kasvukausi pääsee kunnolla vauhtiin!

Olen avannut ilmoittautumisen kevään villiyrttiretkille, jotka pidän toukokuussa Helsingissä. Jos haluat oppia tunnistamaan ja keräämään ruuanlaitossa käytettäviä luonnon kasveja ja kuulla vinkkejä villiyrteistä hyvinvoinnin ja kauneuden tuottajina, tutustu tarkemmin.

Tervetuloa mukaan!

Mainokset


7 kommenttia

Hehkeän vehreitä tunnelmia kevään ja alkukesän kursseilta

Kesäkauden 2016 Juuret maassa -kurssit ovat vierähtäneet yli puolenvälin, vaikka eletään vasta juhannusviikkoa! Niin kevätpainotteinen on villiyrttien kausi. Elokuussa paneudutaan vielä luonnon kasvien käyttöön kauneudenhoidossa keskiviikkoretken ja sunnuntain mittaisen kurssin verran. Luonto kukoistaa myös loppukesällä.

Voit varata oman paikkasi kursseille täältä.

Ja onhan loppukesällä muutakin innostavaa tiedossa: muun muassa Magnesia Festival, jolla ohjaan työpajan Suomen luonnon voimakasveista.

Elokuun lempeitä tunnelmia ja uusia innokkaita kurssilaisia odotellessa on kiva katsoa, millaisia ovat olleet tähänastisen Juuret maassa -kurssikauden mieleenpainuvimmat hetket.

Koivujen silmut olivat hädin tuskin avautumassa hiirenkorville, mutta helle jo hehkui toukokuun alussa Villiyrteistä vihermehuja -kurssilla. Kurssilla opeteltiin kädestä pitäen muun muassa vuohenputken tuntomerkit. Ja innostuttiin vihermehuista! Yhden hurahtaneen tarinan voit lukea täältä.

Kasvien tunnistusta Juuret maassa -kurssilla. Kuva: Katja Markula

Vuohenputken tunnistusta Juuret maassa -kurssilla. Kuva: Katja Markula

Kaisa Vermasheinä kerää vuohenputkea. Kuva: Katja Markula

Toukokuussa tehtiin myös kosmetiikkaa työpajassa, jossa nokkoshaudukkeesta kehittyi lopulta mintuntuoksuista jalkavoidetta. Raija Kivimetsän kokemuksia työpajasta voit lukea Hortoilu.fi-blogista.

Nokkoshaudukkeen siivilöinti. Kuva: Maria Korpi-Anttila

Kesäkuun Juuret maassa -kurssilla tutustuttiin luonnonkasvien terveysvaikutuksiin ja valmistettiin muun muassa nokkostinktuuraa eli -alkoholiuutetta. Viherjauheen valmistaminen kuivatuista yrteistä onnistuu vauhdikkaasti tavallisella tehosekoittimella tai blenderillä.

Nokkostinktuura eli nokkosuute

Viherjauheen teko blenderissä

Olen saanut solmia kevään aikana hienoja yhteistyökuvioita. Hotelli Nuuksion tiloissa ja luonnonläheisissä maisemissa olen päässyt järjestämään kursseja ja retkiä. Partioaitan myymälöissä pidin 365-klubi-iltoja, joissa tehtiin kosmetiikkaa ja maisteltiin yrttiteetä.

Partioaitan klubi-ilta luonnonkosmetiikasta

Suomen ladun ja Partioaitan naisten retkeilykurssilla  ohjasin Nuuksion upeissa maisemissa villiyrttiretken ja tietoiskun luonnonkosmetiikan valmistamisesta. Kesäkuun keli oli viileä ja sateinen, mutta se ei kurssilaisia lannistanut!

Kosmetiikkatyöpaja Nuuksiossa

Niin, ja ilmestyihän minulta keväällä kirjakin! Lempeää kauneutta luonnosta on pitänyt minut kiireisenä ja tuonut paljon iloa muun muassa saamieni ihanien lukijapalautteiden ansiosta.

Lempeää kauneutta luonnosta -kirja, koivu ja poimulehti.

Keväällä avukseni siunaantui kaksi työssäoppijaa, luonnonvaratuottajiksi opiskelevat Maria ja Katja. Heistä on ollut iso apu. Ja on ihanaa jakaa yrittäjän hetkiä ja aatoksia välillä jonkun muunkin kuin puolisoni kanssa – joka uskomattomalla tavalla jaksaa kuunnella, tukea ja tarvittaessa neuvoa joka käänteessä!

Jo kuluneeseen villiyrttien satokauteen on mahtunut paljon upeita kohtaamisia, hienoja hetkiä luonnossa ja uuden oppimisen oivalluksia – kiitos kaikille Juuret maassa -polulleni kevään ja alkukesän aikana ristenneille.

Juuret maassa lomailee juhannukselta lähtien heinäkuun loppuun saakka. Toivottavasti tavataan elokuussa tai myöhemmin!

Aurinkoisin kesätoivotuksin,
Kaisa


1 kommentti

Villiyrtit ja vihermehu ne yhteen sopii!

Varoitus! Tämä kirjoitus voi johtaa vakavaan hurahtamiseen. Vihermehut ja villivihannekset muodostavat yhdistelmän, jota on vaikea vastustaa, kun siihen kerran on tutustunut. Onneksi vaikutukset ovat ainoastaan myönteiset! Minä innostuin vihermehuista vuosi sitten, ja nyt olen tartuttanut hurahtamisen eteenpäin.

Annetaan Katjan itse kertoa, kuinka se tapahtui!

”Sain osallistua Kaisa Vermasheinän ja Tara Langen yhdessä järjestämälle Villivihanneksista vihermehuja -kurssille Nuuksiossa. Helatorstain ohjelmaan kuului ensin Kaisan vetämä villiyrttien keruuretki ja sen jälkeen valmistettiin yrteistä vihermehuja Taran kanssa.”

Jos ihmettelet, mikä on vihermehu, lyhyesti sanottuna se on tuoreista kasviksista, juureksista ja hedelmistä tuorepuristettu mehu. Väri ei välttämättä ole vihreä, mutta ideana on käyttää suhteessa enemmän terveellisiä vihanneksia ja vähemmän sokereita sisältäviä hedelmiä. Yleensä mehu tehdään itse kotona joko mehulingolla tai -puristimella.

vihermehukurssi_ryhmä

”Päivä oli kertakaikkisen onnistunut ja innostava. En ollut ennen tätä tilaisuutta ollut kovinkaan kiinnostunut mehujen valmistuksesta. Myönnettäköön, että olin skeptinen koko asian suhteen. Arvomaailmaani kuuluu syödä ruokaa läheltä, enimmäkseen kotimaisia vihanneksia ja hedelmiä sekä käyttää ravintona ensisijaisesti sitä, mitä kukin vuodenaika meille luonnostaan tarjoaa.

Minulla on kokemusta smoothieista, joiden pohjana ovat muun muassa ulkomaiset hedelmät ja kaukomailta matkustaneet superfoodit. Ne sisältävät runsaasti hiilihydraatteja ja se ei ole tuntunut hyvältä. Olin mieltänyt smoothiet ja vihermehut samaan sarjaan, kunnes ajatusmaailmani uudistui tämän kurssipäivän myötä.”

Pidin Juuret maassa -yritykseni kautta ja Taran kanssa Villivihanneksista vihermehuja -kurssin nyt toista kertaa. Molemmilla kerroilla olemme päässeet upeassa säässä keräämään runsaina kasvavia villiyrttejä luonnonläheisissä Hotelli Nuuksion maisemissa.

”Kaisan kanssa aloitettu kierros oli aurinkoinen ja ihana. Paikalle oli kokoontunut pirteä ja motivoitunut opiskelijajoukko. Kaisa huomioi jokaisen osallistujan tarpeet ja tarvittaessa kädestä pitäen antoi selkeitä ohjeita, miten erottaa syötäväksi sopivat villiyrtit muista mahdollisista samannäköisistä lajeista. Reitin varrella pysähtelimme poimimaan oppimiamme yrttejä ja korimme täyttyivät lupaavasti vihreistä herkuista.

Kaisan selkeän villiyrttiopetuksen jälkeen kaikki paikallaolleet voivat luottavaisin mielin jatkaa harrastustaan itsenäisesti. Kokemuksen karttuessa voi laajentaa käyttämäänsä yrttivalikoimaa, kun silmä ja suu tottuvat eri makuihin ja muotoihin.”

vihermehu_puristin

”Yrttiretken jälkeen alkoi Taran mielenkiintoinen puheenvuoro vihermehujen valmistuksesta. Minuun teki vaikutuksen Taran kertomus siitä, minkälainen tie oli johdattanut hänet vihermehujen pariin. Hän on käytännön kokemuksen kautta saanut todeta mehujen parantavan vaikutuksen.

Kun Tara ryhtyi valmistamaan villiyrteistä ja mukana tuomistaan luomukasviksista ja -hedelmistä mehuja mehupuristimellaan, huomasin hämmästyksekseni, että ei mehujen teko ollut lainkaan vaivalloista. Minua miellytti ajatus siitä, että mehuun voi käyttää lähellä tuotettuja kotimaisia raaka-aineita ja hyödyntää kauden kasviksia ja juureksia sekä hedelmiä. Näin keväällä ja kesällä on erityisen ihanaa, kun mehuihin saa voimaa ja oikein kunnon potkua villiyrteistä.

Kun tuli aika saada maistiaisia mehuista…olin myyty. Pidin mausta ja syvän vihreään väriin tottui. Sekoituksissa käytettiin muun muassa vuohenputkea, nokkosta, voikukkaa, selleriä, omenaa, kesäkurpitsaa, inkivääriä ja sitruunaa. Miten ne maistuivatkaan hyvältä ja energisoiva vaikutus tuntui kuin humahduksena kehossa!

Katjan palattua kurssilta muutti hänen keittiöönsä uusi asukas: oma mehulinko. Niin kävi minullekin viime vuonna, ensimmäisen Villivihanneksista vihermehuja -kurssin jälkeen.

”Juon vihannesmehuja yleensä aamuisin ja poimin sekaan villiyrttejä pihaltani. Tara puhui siitä, että vihermehu antaa paljon energiaa ja silti kevyen olon. Voin allekirjoittaa tämän täysin. Oloni ei voisi olla parempi, kun olen juonut aamulla mehun. Vatsa voi hyvin, mikä on minulle ollut aina erityisen tärkeää. Tara puhui siitä, miten ruoansulatuselimistö saa lepoa samaan aikaan kun mehuista imeytyy tehokkaasti voima-aineet kehon käyttöön.”

Kannattaa tutustua Tara Langen Virtaa vihermehuista -verkkokurssiin, jossa tulevat tutuiksi myös mehuihin sopivat villiyrtit.

Oman tarinansa jakoi luonto- ja ympäristöalan opiskelija Katja Markula, joka on touko-elokuussa 2016 työssäoppimassa Juuret maassa -kurssien ja -retkien järjestämisessä. Kiitos Katja!

vihermehukurssi_polku


Jätä kommentti

Kiitos vuodesta 2015!

Ensimmäinen Juuret maassa -luonnontuotevuosi on takana. Kiitokset kaikille teille kursseilla, retkillä, luennoilla ja virtuaalisesti mukana olleille! Vuoteen mahtui paljon kokemuksia luonnossa, uusia tuttavuuksia ja uusien asioiden oppimista.

Sain yritykseni ensimmäisenä toimintavuotena kokea mahtavia oppimisen ja oivalluksien hetkiä kursseilleni ja retkilleni osallistujien kanssa. Lisäksi sukelsin syvälle luonnonkosmetiikan valmistamisen maailmaan kirjoittaessani tänä keväänä ilmestyvää kirjaani. Siitä voit lukea lisää täältä.

Talven aikana Juuret maassa asettuu puolittaiseen horrokseen ja paneudun ensi vuoden toiminnan suunnitteluun. Toivottavasti kohdataan luonnon antimien äärellä vuonna 2016!

Terveisin, Kaisa

Juuret_maassa_vuosi2015


5 kommenttia

Hapatusta, osa 3: Näin valmistat itse hapankaalia – yksityiskohtainen ohje

Tein ensimmäisen hapankaalini noin puolitoista vuotta sitten. Osallistuin kurssille, jossa menetelmän oppi kätevästi itse tekemällä. Ensimmäinen purkillinen oli hyvin perinteinen: valkokaalia, porkkanaa ja valkosipulia. Ihastuin makuun heti! Hapankaalin valmistuksesta onkin tullut minulle tapa, jonka toistan muutamia kertoja vuodessa. Teen kerralla ison määrän, josta riittää syötävää kuukausiksi.

Hapatusta-juttusarjan ensimmäisessä osassa kerroin jo perusteet: mitä tarvitaan onnistuneeseen hapatukseen ja toisessa osassa syitä, miksi hapattaminen kannattaa. Käydään nyt tarkemmin läpi valmistusprosessin vaiheet! Käyttämäni hapankaalin perusmenetelmä ei välttämättä täysin vastaa tiukimpia perinteitä, mutta sillä valmistuu mielestäni oikein hyvää hapankaalia ilman erityisiä välineitä.

hapankaali_purkit

Kun hapankaalin valmistukseen ryhtyy, kannattaa kerralla tehdä enemmän.

Raaka-aineet. Yksinkertaisinta on aloittaa hapattaminen valkokaalista. Sen hapattaminen onnistuu yleensä melko varmasti, koska kaalilla on luontaisesti runsas maitohappobakteerikanta. Onnistumisen myötä voi sitten siirtyä muilla raaka-aineilla ryyditettyihin sekoituksiin tai erikoisempiin kokeiluihin. Itse olen laittanut hapankaalin joukkoon muun muassa palsternakkaa, punakaalia, kesäkurpitsaa, chiliä, sipulia, sieniä ja villiyrttejä.

Määrät. Yhden litran hapankaalipurkkia varten tarvitset noin kilon kaalia ja muita kasviksia. Suolaa tarvitaan 0,8-1,5 % kasvisten painosta. Jos sinulla ei ole keittiövaakaa, voit arvioida suolan määrän säännöllä 1 tl hienoa suolaa = noin 5 g.

Säilytysastia. Hapankaalin voi valmistaa puhtaaseen lasipurkkiin. Myös muoviastia käy, esimerkiksi tukeva turkkilaisen jogurtin purkki, vaikka muovia ei pidetäkään materiaalina yhtä turvallisena ja hyvänä kuin lasia.

OHJE: Hapankaali

Ainekset:

kaalia (ainakin puolet kasviksista)
(porkkanaa tai muita kasviksia)
karkeaa tai hienoa merisuolaa
(valkosipulia)

Tarvikkeet:

terävä veitsi
leikkuulauta
iso kulho
kannellinen lasi- tai muoviastia
pakastuspusseja
(digitaalinen keittiövaaka)
(raastin)
(survin)

Raasta tai viipaloi kaali (ja muut kasvikset) ohuiksi suikaleiksi. Kuori valkosipuli. Voit laittaa valkosipulinkynnet kokonaisina tai voit viipaloida ne. Punnitse kaali-ja kasvisraaste. Mittaa karkeaa suolaa kaalin painosta 0,8­-1,5 %. Laita raaste isoon kulhoon kerroksittain suolan kanssa ja survo joko survimella tai puristele puhtain käsin, kunnes massasta puristuu kunnolla mehua. Pakkaa kaali ja neste tiiviisti kannelliseen astiaan, mutta jätä astiaan noin 1⁄5 tilaa. Painele pintaa niin, että kaali peittyy nesteeseen. Jos nestettä on liian vähän, voit lisätä vähän 1,5-prosenttista suolavesiliuosta*. Laita massan päälle paino, jotta kaalimassa painuu nesteen alle. Painon voit tehdä kaksinkertaisesta pakastepussista, jonka sisällä on vähän vettä. Sulje kansi.

Pidä astia lämpimässä (20­-24 astetta) 3­-7 päivää, kunnes hapankaali kuplii. Kun maitohappokäyminen alkaa, astiasta voi vuotaa nestettä, joten kannattaa laittaa astialle aluslautanen. Usko pois, neste karkaa jopa tiiviin lasipurkin kierteiden välistä! Tarkkaile hapankaaliasi päivittäin: päästä ylimääräiset ilmat ulos löystämällä kantta (sulje se sitten taas tiiviisti) ja tarkista, että massa on nesteen peitossa. Jos nestettä on liian vähän, lisää 1,5-prosenttista suolavesiliuosta. Siirrä astia viimeistään viikon päästä jääkaappiin tai muuhun viileään paikkaan. Hapankaalia kannattaa kypsyttää viileässä vielä reilun viikon ajan. Se säilyy hyvänä jääkaapissa kuukausien ajan. Maku sen kun paranee!

* keitä vettä ja sekoita siihen 1,5 % veden painosta suolaa ja jäähdytä (100 ml vettä painaa 100 g)

Hapatusta-sarja päättyy tähän. Edellisissä osissa kerroin, mitä hapattaminen on ja miksi hapattaminen kannattaa


2 kommenttia

Hapatusta, osa 2: Elävää ravintoa vatsan hyväksi

Hapattaminen ei ole vain säilöntää. Ei ole lainkaan sama, syökö päivittäin läjän raakaa kaaliraastetta vai lusikallisen hapankaalia. Hapantuotteet tekevät vatsalle hyvää, mutta terveellisyys ei ole ainoa syy ryhtyä hapattamaan.

hapankaali_lautasella

Hapankaaliin saa makuvaihtelua lisäämällä siihen vaikkapa porkkanaa, naurista ja piparjuurta.

Miksi kannattaa hapattaa?

1. Maku.
Hapatetut tuotteet ovat raikkaita ja aromikkaita. Unohda kaupan hapankaali, itsetehty on paljon parempaa!

2. Terveellisyys.
Hapatteet edistävät vatsan toimintaa, suoliston hyvinvointia ja elimistön vastustuskykyä. Hapantuotteessa vitamiinit säilyvät hyvin ja lisäksi se edesauttaa ravinteiden imeytymistä. Maitohappokäyminen jopa lisää tuotteeseen vitamiineja.

3. Tuoreus.
Hapatetut kasvikset ovat paremmin sulavia kuin raa’at. On hyvä, että hapatteita ei tarvitse kypsentää, koska kypsennyksessä tuhoutuu osa kasvisten vitamiineista.

4. Elävä ravinto.
Itsevalmistettu, tuore hapate sisältää eläviä maitohappobakteereita. Kaupan hapankaali saatetaan pastöroida eli kuumentaa säilyvyyden parantamiseksi – samalla sen bakteerikanta heikkenee tai kuolee.

5. Hinta.
Maitohapposäilöntä on edullista, koska siihen ei kulu energiaa eikä siihen tarvita erityisiä välineitä.

6. Variaatiot.
Hapattaminen avaa ovia mielenkiintoisiin makuihin, joita ei muuten voi kokea. Kun menetelmän kerran oppii, voi eriaisilla vaihtoehdoilla muunnella reseptiä loputtomasti!

Hapatusta-sarjan ensimmäisessä osassa kerroin, mitä hapattaminen on. Sarjan seuraavasta ja viimeisestä osasta voit lukea, miten hapattaminen käytännössä tehdään!


2 kommenttia

Hapatusta, osa 1: Säilöntätapojen kuningas

Kasvisten säilöntätavoista yksi on ylitse muiden. Hapattaminen ei ainoastaan säilytä vaan peräti parantaa säilöttävien kasvisten makua ja ravintoarvoa. Se on oikeastaan kasvisten jalostamista eikä säilöntää!

Monet tuntevat hapankaalin, mutta hapattaminen sopii lähes mille tahansa kasviksille ja myös sienille – ja vaikkapa maitotuotteille. Kaikki hapatetut tuotteet ovat superterveellisiä ja niissä on raikas maku. Ja niitä voi helposti tehdä itse. Ei ole varmaan vaikea huomata, että olen hapattamisen vannoutunut fani.

Hapattamisesta puhutaan myös termeillä fermentointi ja maitohapposäilöntä. Menetelmä perustuu maitohappobakteerien avulla tapahtuvaan käymiseen. Maitohappokäymistä hyödynnetään mitä erilaisimmissa elintarvikkeissa. Niitä ovat mm. piimä, jogurtti, kefiiri, venäläiset hapankurkut, soijapavuista valmistettu miso ja hapanjuureen leivottu leipä.

Tässä juttusarjassa kerron erityisesti kasvisten hapattamisesta.

hapankaali_hapankurkut_hapanleipä

Maitohappojen avulla valmistuvat hapankaali, hapankurkut ja hapanleipä.

 Mitä tarvitaan onnistuneeseen hapatukseen?

Hapattaminen on hyvin helppoa. Yksinkertaisimmillaan siihen tarvitaan:

  • puhtaita, tuoreita kasviksia
  • suolaa
  • puhdas ja tiivis kannellinen lasi-, keramiikka- tai muoviastia
  • välineiksi terävä veitsi tai raastin ja perunanuija – joskus ei niitäkään tarvita!
  • ensin lämmin, sitten viileä tekeytymispaikka

Hieman täsmällisemmin: jotta maitohappokäyminen käynnistyy, tarvitaan otollinen lämpötila (18-22 oC), hapettomat olot ja laadukkaita kasviksia, jotka sisältävät sokereita maitohappobakteerien ravinnoksi. Jotkin kasvikset, kuten kaali, sisältävät luontaisesti riittävästi maitohappobakteerikantoja, jotta käyminen käynnistyy. Jotkin kasvikset kaipaavat käynnisteen, joka voi olla esimerkiksi hapankaalimehua tai pieni pala hiivatonta hapanleipää. Myös hygienia on hyvin tärkeää: käytettävien ainesten ja välineiden on oltava puhtaita.

Hapatettujen ruoka-aineiden säilyvyys perustuu siihen, että käymisen johdosta tuotteen pH laskee, mikä estää mikrobien toiminnan. Hapatettaviin tuotteisiin lisätään suolaa, esimerkiksi hapankaaliin yleensä 0,8-1,5 % kasvisten painosta. Suolan avulla tuote säilyy hyvänä siihen saakka, kunnes sen pH on riittävän alhainen. Suolaliemen avulla saadaan aikaiseksi myös tarvittavat hapettomat olot. Kasvisten onkin peityttävä kokonaan suolaliemeen.

Vaikka menetelmä on helppo, voi se kyllä epäonnistuakin. Silloin jossain on ollut vikaa – usein hygieniassa. Tuotteen pilaantumisen huomaa hyvin nopeasti pahasta hajusta.

Kiinnostuitko? Hapatusta-sarjan seuraavissa osissa kerron, miksi kannattaa hapattaa ja miten hapattaminen käytännössä tehdään!