Juuret maassa

Luonnon antimia ja luonnon tarjoamia elämyksiä


2 kommenttia

Yöretkellä Nuuksion kansallispuistossa

Pääsiäisviikolla toteutin kevään mittaan kehittyneen idean retkestä Nuuksion kansallispuistoon. Suunnitelmissa oli vaeltelua keväisissä maisemissa, retkieväiden nauttimista nuotiopaikoilla ja ennen kaikkea: yöpyminen laavussa. Sain kaverini innostumaan ajatuksesta, ja kun sää pääsiäisviikon alussa vaikutti suotuisalta, päätimme lähteä retkelle.

Vaeltaminen on kiehtonut mieltäni muutaman vuoden ajan, mutta retket ovat jääneet toteuttamatta. Light-vaellus saisi olla ensimmäinen testi itselleni. Miten jaksaisin kulkea rinkan kanssa, miten onnistuisi ruuan valmistaminen retkiolosuhteissa? Entäpä yöpyminen pikkupakkasessa tähtitaivaan alla?

Nuotio

Retkiruuat ja kahvi- ja teevedet keitimme nuotiolla ja Primus-keittimellä.

Asun lähellä kansallispuistoa, joten aloitin retken kävellen kotiovelta. Ensimmäiset kilometrin kulkivat autotien laitaa, ja Siikaniemessä pääsimme siirtymään merkitylle Korpinkierroksen reitille. Seurasimme selvästi merkittyjä polkuja ohi tyynten lampien, yli kallioiden ja läpi vaihtelevien metsämaisemien. Noin kuuden tunnin kävelyn, yhden eväspaussin ja vesipullojen täyttötauon jälkeen saavuimme määränpäähämme Takalan laavulle. Kävelyä kertyi kymmenisen kilometriä, mikä todella tuntui jaloissa!

Sinivuokot

Polun varrella kukkivat kevään ensimmäiset sinivuokot.

Muita vaeltelijoita emme poluilla keväisenä arkipäivänä juuri tavanneet, mutta perille tullessamme oli laavulla nainen ja koira sekä valmiiksi viritetty nuotiotuli, minkä otimme ilolla vastaan! Ruokaa ja teetä varten haimme läheisestä purosta vettä, jota varmuuden vuoksi keitimme reilut viitisen minuuttia. Nopeasti viilennyt ilta sujui ruokaillen, laavulla valmiina olleita metrihalkoja pilkkoen ja nuotiotulta ylläpitäen.

Laavun suojaan levitetty, lämmittävä makuupussi kutsui pian auringonlaskun jälkeen. Uni sen sijaan ei tahtonut tulla silmään päivän rasituksesta huolimatta. Pikkupakkanen ei pussin sisälle tuntunut, mutta ehkä ulkona nukkuminen vain tuntui liian vieraalta. Nousinkin jo neljän aikaan ihailemaan kuutamoa, sytyttämään jälleen nuotiota ja lämmittämään teevettä. Pian alkoi lintujen moniääninen konsertti. Läpi yön oli äänessä yksi ainoa yksinäinen huhuilija – olisipa hauska tietää, mikä lintu se oli!

Paluumatkalle lähdimme heti aamiaisen jälkeen. Saimme vaeltaa ylhäisessä yksinäisyydessä auringon alkaessa hiljalleen lämmittää. Reissu oli vähäisistä yöunista huolimatta onnistunut – ja mikä tärkeintä: en ainakaan saanut kammoa retkeilyyn. Unelma pidemmästä vaelluksesta elää!

Image

Terveisiä Nuuksion järviylängöltä!


1 kommentti

Pääsiäisnoita taikoi kesän!

Siltä ainakin tuntui, kun vietin pääsiäissunnuntaina pari hikistä iltapäivän tuntia metsässä samoillen. Kävellessä kuuntelin lintujen liverrystä ja kärpästen surinaa ja tutkailin keväisen luonnon pieniä ihmeitä.

Sammakko

Sammakot kurnuttivat ojissa ja puroissa hurjasti, mutta sukelsivat pian piiloon ihmisen huomattuaan.

Sammakonkutua

Paljon pieniä sammakonpoikasia tuloillaan!

Imikkä

Rantalehdossa imikät kukkivat kilpaa sinivuokkojen kanssa.

Imikkä

Lemmikkikasveihin kuuluvan imikän kukat vaihtavat vanhetessaan väriä vaaleanpunaisesta violetin kautta siniseen.

Laulujoutsenet

Laulujoutsenpari uiskenteli rauhaisalla merenlahdella.

Sitruunaperhonen

Pihamaalla liihotteli sitruunaperhosia ja metsässä myös suruvaippoja!


Jätä kommentti

Kaukaa ihailtava uusi tuttavuus

Opin luonto- ja ympäristöalan opinnoissani paljon uutta. Yksi uusista kasvituttavuuksistani on upea kevään varhainen kukkija näsiä. Tällä viikolla pääsin Nuuksiossa näkemään tämän hienon lehtojen kasvin luonnossa.

Näsiä lähikuva

Näsiän vaaleanpunaiset tai violetit kukat kukkivat ennen lehtien puhkeamista.

Näsiän nähdessäni ensimmäinen mielleyhtymä olivat kirsikankukat. Harmaassa maastossa vaaleanpunaisena kukkiva pensas vaikutti joutuneen väärälle puolelle maapalloa. Ei ole ihme, että sitä on käytetty myös koristekasvina. Vaikka ulkonäöstä niin voisi päätellä, näsiä ei kuitenkaan ole viljelykarkulainen, vaan kasvaa ihan luonnostaan melko yleisenä rehevillä paikoilla Suomen luonnossa.

Maljakkoon näsiää ei kannata kerätä saati sitten maistella sen syksyllä kehittyviä kiiltävän punaisia marjoja. Kasvi on nimittäin erittäin myrkyllinen. Lapsella jo kahden, aikuisella 10-15 marjan syöminen voi johtaa kuolemaan. Myös maljakkovesi voi juotuna aiheuttaa myrkytyksen.

Ihaillaan siis etäisyyden päästä!

Näsiä koko kuva

Näsiä on kasvaa koko maassa Pohjois-Lappia lukuunottamatta.


Jätä kommentti

Kevään ensimmäinen kukkija

Leskenlehti on kaikille tuttu. Sen kirkkaankeltainen kukka on helppo bongata tienpientareilta ja aurinkoisilta rinteiltä paljon ennen muiden kasvien heräämistä keväisin. Yhtä moni ei varmaan tiedä, miltä näyttää kasvin lehti. Itse olin kuin ällikällä lyöty, kun opin tunnistamaan leskenlehden lehden viime syksynä. Suuri lehti on kukan kanssa ihan eri paria!

leskenlehti

Leskenlehdet kukkivat yleensä huhti-kesäkuussa.

Lehden vieraalle ulkonäölle on looginen selitys. Leskenlehti on siitä erikoinen kasvi, että se kasvattaa kukkansa ennen lehtiä. Tarkalleen ottaen kukkien alut ovat kehittyneet jo edellisenä kesänä ja talvehtineet kevättä odottaen. Niin ne ovat valmiina kukkimaan heti kevätauringon lämmittäessä. Lehdet kehittyvät vasta kesällä, kun kukat ovat lakastuneet. Kukat ja lehdet eivät siis koskaan saa nauttia toistensa seurasta, mistä juontuu myös kasvin murheellinen nimi.

Sittemmin myrkylliseksi todettua leskenlehteä käytettiin aiemmin rohtona yskään, mistä kertoo sen latinankielinen suvun nimi Tussilago  (”tussis” = yskä, ”agere” = poistaa). Sekä leskenlehden kukat että lehdet sisältävät maksalle haitallisia ja syöpää aiheuttavia yhdisteitä, joten sen käyttöä ei enää suositella. Onneksi mikään ei estä nauttimasta mini-auringoista visuaalisesti!

Lisää tietoa ja kuvia leskenlehdestä:
Luontoportti
Pinkka Virtuaalikasvio

leskenlehden lehti

Leskenlehden lehti alta ja päältä. Kuva: Wikimedia Commons

 


1 kommentti

Villiruokakausi on alkanut

Uskomatonta kyllä, tänä vuonna söin ensimmäisen tuoreen villiruoka-ateriani maaliskuussa. Keräsin pihaltani pienen pieniä, hädin tuskin avautuneita vuohenputken versoja, joilla maustoin uuniperunakastikkeen.

Vuohenputki on villiyrttinä kiitollinen, koska se tuottaa uutta satoa pitkin kasvukautta. Toisesta näkökulmasta, rikkaruohona se on äärimmäisen kiusallinen riesa!

vuohenputken versoja

Vuohenputken pienen pieniä versoja.

Vuohenputkella maustettu uuniperunakastike.

Vuohenputkella maustettu uuniperunakastike.