Juuret maassa

Luonnon antimia ja luonnon tarjoamia elämyksiä


Jätä kommentti

Yhden yön patikkaretki majavien mailla Isojärven kansallispuistossa

Haaveissani siintää kahden vuoden tauon jälkeen usean päivän vaellus. Niinpä minun ja puolisoni oli testattava vaelluskamppeet ja kävelykunto ennen isompaa koitosta. Yöretki luonnon helmaan on aina tervetullut lomanen arjen keskellä.

Isojärven kansallispuisto valikoitui yhden yön patikkaretkemme kohteeksi. Kuhmoisissa sijaitseva kansallispuisto oli meille ennestään tuntematon ja retki sinne oli ollut useita kertoja mielessä.

Isojärvi. Kuva: Kaisa Vermasheinä, Juuret maassa

Kuvankaunis Isojärvi ja Kalalahden tulipaikka, vaelluksen viimeinen kahvitauko.

Ajomatka Isojärvelle kodistamme Helsingistä on noin 200 kilometriä eli melko pitkä, mutta päätimme kuitenkin ajaa matkan uusien maisemien vuoksi. Isojärvellä on myös mahdollista kiertää sopivan mittainen, parinkymmenen kilometrin lenkki. Isojärven kansallispuistosta emme tienneet juuri muuta kuin Heretyn kämppäkahvilan ja sen, että siellä asustelee majavia.

Isojärvi tarjosi meille vaihtelevia metsämaisemia, korkeuseroja ja erämaisia lampia. Kiinnitimme myös huomiota maiseman kivisyyteen. Valtavia siirtolokareita tuntui odottavan joka mutkan takana! Reitin varrella oli useita kauniita taukopaikkoja ja totta vie – majavien läsnäolosta ei jäänyt epäilyksiä.

Isojärven kansallispuisto. Kuva: Retkikartta.fi

Kuljimme punaisella merkittyä kesäreittiä vastapäivään pohjoisesta Kalalahden pysäköintipaikalta etelään Herettyyn, sitten Kuorejärven laavun kautta Vahterjärven laavulle yöksi.

Kuljimme yhteensä noin 25 kilometrin matkan, josta ensimmäisenä päivänä talsimme noin 17 kilometriä. Yöpymispaikoista oli jopa valinnan varaa. Reittivalinnan myötä valitsimme Vahterjärven laavun ja tulipaikan, jonka läheisyyteen pystytimme oman laavumajoitteemme.

Puolisoni on ostanut teltan korvaajaksi laavukankaan eli tarpin, joka on muuten kotimaista käsityötä. Tämä oli toinen laavukankaan alla nukkumani yö ja sain ihan hyvät unet. Täytyy kuitenkin myöntää, että teltan tuomaan suojaan tottuneena avoimessa laavussa nukkuminen tuntuu vielä aika oudolta.

Kuva: Kaisa Vermasheinä, Juuret maassa

Laavumajoitteemme Vahterjärven rannalla.

Vahterjärvi. Kuva: Kaisa Vermasheinä, Juuret maassa

Vahterjärvi ja sen rantakalliolla oleva laavu tyynessä illassa.

Isojärven kansallispuisto on hieno ja rauhallinen luontokohde, johon voi eteläisen Suomen alueelta tehdä päiväretkiä tai jopa parin päivän vaelluksen. Monet aloittavat retkensä Heretystä, jossa toimii puiston opastuspiste ja kahvila vanhassa savottakämpässä. Itse suunnittelimme reittimme niin, että pidimme Heretyssä pienen evästauon.

Kävelyreitit ovat paikoitelleen hyvin vaativia, koska korkeuseroja riittää. Polku vaihteli tasaisesta ja helppokulkuisesta neulasmatosta jyrkkään, juurakkoiseen ja kiviseen kulku-uraan. Etenkin puiston itäosassa Vahterjärven ja Kalalahden välillä kulkua hankaloittivat kaatuneet puut, jotka kaikesta päätellen ovat rysähtäneet polun poikki nyt kesällä 2019.

Isojärven reitti. Kuva: Kaisa Vermasheinä, Juuret maassa

Helppokulkuista polkua Kalalahden ja Lortikan välillä.

Isojärven reitti. Kuva: Kaisa Vermasheinä, Juuret maassa

Kivikkoista ja mäkistä polkua Kurkijärven ja Kuorejärven välillä.

Mielenkiintoisen erityispiirteen kansallispuiston luonnolle antavat majavat, joita on aiemmin pesinyt lähes kaikissa alueen lammissa. Itse eläimiä ei helposti näe, koska ne ovat aktiivisia öisin. Majavien kaatamia puita ja niiden rakentamia patoja sen sijaan pääsee näkemään. Majavien tekosten myötä tulvineet lammet ovat kelopuineen erikoisen, jopa jotenkin muinaisen näköisiä.

Hevosjärvi. Kuva: Kaisa Vermasheinä, Juuret maassa

Majavan patoama Hevosjärvi.

Kuva: Kaisa Vermasheinä, Juuret maassa

Polulle kaatunut suuri haapa, jonka kaatumista majava on selvästi hampaillaan edesauttanut.

Kaiken kaikkiaan suosittelen tutustumaan Isojärven kansallispuistoon. Meille tämä kesäinen retki antoi esimakua pidemmästä vaelluksesta. Kotiin tullessa jalat tuntuivat raskailta, mutta mieli rentoutuneelta.

Lue lisää Isojärven kansallispuistosta: https://www.luontoon.fi/isojarvi

Kuorejärvi. Kuva: Kaisa Vermasheinä, Juuret maassa

Evästauko Kuorejärven tulipaikalla.

Isojärven kansallispuisto. Kuva: Kaisa Vermasheinä, Juuret maassa

Silmiä sopi lepuuttaa Isojärven lukuisten lampien ja järvien äärellä.


Jätä kommentti

Muistojen silta kesäiseen Lappiin – katso video Utsjoen retkeilyreitiltä

Palaan tuon tuosta muistoissani heinäkuiselle Lapin vaellusretkelle. Tuttujen jakamat ruskakuvat pohjoisesta nostattavat Lapin kuumetta. Kuinka mielelläni tallaisinkaan nyt ruskan värittämällä paljakalla, auringon lämmittäessä poskia ja kirpeän tunturituulen tuivertaessa tukkaa…

Tällä erää minun on kuitenkin tyydyttävä kuvien ihailuun ja omien muistojeni vaalimiseen. Kokosinkin pienen tunnelmavideon omalta kesäiseltä reissultamme Utjoen retkeilyreitille.

Kirjoitin retkestämme jo aiemmin blogiin jutun Lapin lumoissa – vaelluksella Utsjoen retkeilyreitillä.

Pidin retkellä myös päiväkirjaa. Alla muutamia muistiinpainuneita hetkiä ja ajatuksia.

Aina retkeily ei ole ruusuilla tanssimista. Niinkuin retkemme alkuhetkillä lähtiessä Utsjoen luontotuvalta.

”Alkumatka meni täysin sisulla. Ensimmäinen kilometri oli silkkaa jyrkkää nousua. Päälle hyttyset, joita oli melko paljon, lämmittävä aurinko ja painavat rinkat. Rinteen päältä, Galgojohkavarrin eli -vaaran laelta, aukesi kaunis näkymä Tenojokilaaksoon ja Norjan puolelle. Se oli ensimmäinen palkkio kiipeämisestä. Mitä liikkui päässä ensimmäisen kilometrin matkalla? Kyllä ihminen on tyhmä.”

Pysähtyminen pienten ilojen ja suurten maisemien äärelle tekee retkeilystä mielekästä.

”Lammella syötiin nuudelilounas. Alkoi tuntua siltä, että on perillä. Avarat ja kauaskantavat paljakkamaisemat olivat sitä, minkä takia tänne oli tultu. Kulku jatkui vähän kevyemmällä askeleella.”

”Ilot on retkellä pienet. Hyttyshelvetin keskellä pieni hengähdyksen mittainen itikaton hetki. Soliseva puro. Lämmin nuudeliateria ja nuotion tuoksu. Toisaalta kokemukset ovat suuria. Maisemat jaksavat hämmästyttää. Mietinkin tänään, että tämän homman juju on siinä, että pääsee näkemään maisemia paikkoihin, joihin on mahdollista päästä vain kauramoottorin voimalla.”

Säällä on retken onnistumiseen iso vaikutus. Olosuhteiden kokeminen on tietysti elämys sekin – kunhan ei sada kokoajan!

”Aamupalalla Härkävaaran nuotiopaikka kylpi auringossa, vaikka vielä illalla ennuste näytti sadetta aamuksi. Tällä retkellä onkin tullut muistutuksia siitä, että ei kannata luottaa enusteisiin – eikä ainakaan jättää retkeä tai ulkona yöpymistä tekemättä sen takia, että ennustetaan pientä sadetta.”

utsjoki-yoton-yo


4 kommenttia

Viikon villiyrtti: Vadelma on yrttiteen aatelinen

Vadelman marjat ovat Suomen luonnon marjabuffetissa maun puolesta omaa luokkaansa. Herkut pitää ansaita, sillä poimijan kiusana ovat niin vadelman piikit, paarmat kuin keskikesän hellekin – vadelma kun kasvaa usein avoimilla, paahteisilla paikoilla.

Villiyrttinä vadelma sopii etenkin teeksi. Sen lehdistä saa joko tuoreena tai kuivattuna maistuvaa yrttiteetä ihan yksinään tai muihin luonnonyrtteihin sekoitettuna. Vadelmalla on myös monipuolisia rohdosvaikutuksia.

Vadelman lehti ja nuppu. Kuva: Maria Korpi-Anttila

Lehtiä ensimmäisenä vuonna, marjoja toisena

Vadelma (Rubus idaeus) viihtyy muun muassa ojien ja metsien reunustoilla, kallioilla sekä ravinteikkailla joutomailla. Se on pioneerilaji, joka valtaa alaa ensimmäisten joukossa hakkuuaukioilla. Vadelma on Suomessa yleinen Oulun korkeudelle saakka.

Kasvin maanpäällinen osa on kaksivuotinen ja juurakko monivuotinen. Ensimmäisen vuoden versot ovat haarattomia ja niiden varsi on vihreä, syksyä kohti puutuva. Toisena kesänä varret haaroittuvat. Versot kukkivat ja tuottavat marjoja vasta toisen vuoden kesällä ja kuolevat syksyllä.

Ensimmäisenä vuoden versoista on hyvä poimia lehtiä. Marjominen ei häiriinny, ja ensimmäisen vuoden lehdet ovat usein myös paljon suurempia kuin toisen. Lehtiä on syytä poimia sieltä täältä ja jättää jokaiseen versoon lehtiä, joiden avulla kasvi kerää voimia seuraavaa vuotta varten. Vadelmanlehtien keruuaikaa on ensimmäisen vuoden versoista koko kesän, toisen vuoden versoista paras aika on kukintaan saakka.

Vadelman raakileita

Raskausajan teeksi ja kasvovedeksi

Vadelma on turvallinen rohtokasvi, josta voi käyttää lääkinnällisesti sekä lehtiä että marjoja. Lehdet sisältävät parkkiaineita, jotka sisäisesti nautittuina supistavat limakalvoja ja muun muassa parantavat ripulia. Vadelmalehtiteen sanotaan rauhoittavan mieltä ja sopivan erityisen hyvin iltateeksi.

Vadelmanlehtiteetä voi käyttää myös kivuliaisiin kuukautisiin ja raskauden aikana rentouttamaan kohdun lihaksia. Vadelmanlehtiteetä tulee kuitenkin käyttää raskauden aikana oman harkinnan mukaan, sillä sen kemiallista koostumusta ei tunneta vielä riittävästi. Sitä suositellaan käytettäväksi aikaisintaan neljännestä raskauskuukaudesta alkaen.

Vadelman marjoja on käytetty kovaan vatsaan, sekä hiostavana ja puhdistavana vilustumiseen. Marjat sisältävät kivennäisaineita, mineraaleja, C-vitamiinia, folaattia ja ellagitannineja. Ellagitanniinien sanotaan olevan hyödyllisiä suoliston bakteerikannalle.

Vadelmanlehdistä tehty yrttitee on kasvovetenä supistava. Vadelma pehmittää ihoa ja helpottaa ihoärsytystä. Myös marjoja voi käyttää kauneudenhoidossa; survotuista marjoista voi tehdä vaikkapa kasvonaamion. 

Vadelman lehtiä

Kurkkaa lehden alle!

Vadelma on helppo tunnistaa marjojen ja piikikkään varren perusteella. Joskus ensimmäisen vuoden versot voivat kuitenkin aiheuttaa hämmennystä, varsinkin ennen kuin niihin kehittyy piikkejä. Silloin on parasta kurkata lehden alapinnalle: se on selvästi harmaan vaalea.

Tuntomerkit: Vadelma on juurivesallinen pensas, jonka lehdet ovat 2-3 parisia, soikeita ja terävähampaisia, alta valkohuopaisia. Kukka on pieni, valkoinen, viisiterälehtinen, jossa on paljon heteitä ja erillisiä emejä. Hedelmä on punainen, joskus keltainen tai kellanvalkoinen kerrannaisluumarja.

Lisätietoa vadelmasta:

Yrttitarha
Arktiset aromit
Luontoportti

Tutustu myös aikaisempiin viikon villiyrtteihin:

Nokkonen pursuaa voimaa

Vuodelta 2015:

Vuohenputki on kevään ensi herkku
Koivujen aika on än-nyy-tee-NYT
Isomaksaruoho on kallioiden mehevä vihannes
Poimulehdessä on lempeää voimaa

 

Vadelmapensas. Kuva: Maria Korpi-Anttila

 


2 kommenttia

Viikon villiyrtti: Nokkonen pursuaa voimaa

Tämän kesän ensimmäinen viikon villiyrtti on itseoikeutetusti nokkonen – villiyrttimaailman Velho. Nokkosta käytettyään skeptikkokin alkaa uskoa luonnon parantaviin voimiin. Monipuolisen nokkosen sisältämät aminohapot suojaavat ja vahvistavat kehoa, boostaavat aivoja ja kohentavat mielialaa.

nokkoskori

Nokkosen kivennäisaine- ja vitamiinivarastot ovat huikeat. Nokkosta nauttimalla saat tankattua tehokkaasti muun muassa C-vitamiinia, kalsiumia, piitä, rautaa ja magnesiumia. Toisin sanoen nokkosen käytöstä saattaa seurata ihon, kynsien ja hiusten vahvistumista, yleiskunnon kohenemista, veren hemoglobiinitason nousua, mielialan tasaantumista, parempaa unenlaatua ja jopa allergiaoireiden lieventymistä.

Nokkosta onkin käytetty rohdoksena lähes vaivaan kuin vaivaan. Kasvin kaikkia osia pidetään vahvistavina ja vastustuskykyä lisäävinä. Nokkosta kannattaa nauttia muun muassa alentamaan korkeaa verenpainetta, hoitamaan anemiaa ja edistämään suoliston toimintaa. Ulkoisesti nokkonen lisää pintaverenkiertoa ja hoitaa erilaisia ihovaivoja, ihottumia ja hilseilyä.

Polttava ystävä

Nokkonen on villiyrttiharrastajalle koko kesän ilo. Keruuaika alkaa varhain keväällä, kun pieniä alkuja nousee ylös maasta. Pikkutaimet voi käyttää kokonaan. Vähän vanhemmista nokkosista käytetään lehdet ja ylimmät latvukset, koska varsi muuttuu vanhetessaan puisevaksi. Loppukesästä ja syksyllä ovatkin sitten vuorossa nokkosen siemenet! Myös nokkosen juuria on käytetty muun muassa rohdoksena.

nokkonen_kukkii

Nokkossaaliin voi kuivata, pakastaa tai käyttää tuoreena. Poltinkarvat saa tainnutettua ryöppäämällä eli kiehauttamalla nokkoset pikaisesti tai käyttämällä nokkonen blenderissä, jolloin poltinkarvat rikkoutuvat. Nokkosen mahdollinen nitraattipitoisuus laskee luonnollisesti aurinkoisten päivien myötä. Nokkosapajille kannattaakin rientää aurinkoisena aikana.

Nokkonen on monille lapsuudesta tuttu kasvi ja vain harva on välttynyt kokemasta sen polttavaa sipaisua. Nyt kuitenkin nokkosta kannattaa lähestyä uusin silmin ja kokonaan uusin ottein. Suojaamalla kädet hansikkailla ja käyttämällä saksia, on nokkosten kerääminen helppoa ja nopeaa.

Nokkonen on helppo tunnistaa. Suomen luonnon kasveista valkopeippi muistuttaa jonkin verran nokkosta, mutta onneksi sekään ei ole myrkyllinen. Sillä ei ole poltinkarvoja ja etenkin kukinnot eroavat selvästi ulkonäöltään nokkosesta.

Nokkonen on hyvän makuinen ja sitä on mukava lisätä ruokaan kuin ruokaan. Kuivatun nokkosen voi jauhaa ihan maustemaisen hienoksi, jolloin sitä on helppo sirotella lastenkin aterioihin. Hieno nokkosjauhe sulaa perheen lempikastikkeen sekaan tai muuntuu makoisiksi letuiksi tai vaikka lihapulliksi. Myös siemennäkkäreissä nokkonen on herkullinen lisä. Maku on suorastaan ”rautaisen” hyvä!

Nokkosnäkkäri
(gluteeniton, maidoton, munaton)

2 dl maissijauhoa
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl seesaminsiemeniä
½ dl pellavansiemeniä
½–1 dl kuivattua nokkosrouhetta
½ dl gluteenittomia kaurahiutaleita
¾ dl rypsi- tai oliiviöljyä
½ tl suolaa
2 dl kiehuvaa vettä
Pinnalle: seesaminsiemeniä

  1. Sekoita kaikki ainekset kulhossa sekaisin.
  2. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille mahdollisimman ohueksi levyksi. Ripottele pinnalle see­saminsiemeniä.
  3. Paista 150-asteisessa uunissa 45–50 minuuttia.
  4. Jäähdytä ja murra sopiviksi paloiksi.

(Ohje: martat.fi)

Nokkosen siemenet ovat parasta superruokaa!

Nuorten versojen ja lehtien lisäksi kannattaa opetella keräämään talteen kypsät siemenet, joissa kasvin terveysvaikutukset ovat tiiviissä paketissa! Siemeniä voi sitten nauttia pitkin talvea päivittäin esimerkiksi aamiaisella myslin tai puuron päällä. Ne sopivat hyvin myös vaikkapa sämpylätaikinan joukkoon.

Nokkosen siementen keruun vaiheet:

  • Kypsät siemenet kerätään norkkoineen hansikkaat kädessä.
  • Kuivataan lämpimässä ja ilmavassa paikassa.
  • Kuivatut siemenet sihdataan siivilän läpi, mikä rikkoo poltinkarvat. Norkoista voi hauduttaa vaikka teetä tai tehdä hiuspohjaa vahvistavan hiushuuhtelun.
  • Siivilöidyt siemenet pakataan lasi- tai peltipurkkiin.
  • Valmista!

nokkosen_siemenet

Tutustu myös muihin viikon villiyrtteihin:

Vadelma on yrttiteen aatelinen

Vuodelta 2015:

Vuohenputki on kevään ensi herkku
Koivujen aika on än-nyy-tee-NYT
Isomaksaruoho on kallioiden mehevä vihannes
Poimulehdessä on lempeää voimaa


Jätä kommentti

Loppukesän romanttinen soihtu – kanerva käy iltateehen ja kosmetiikkaan

Loppukesän kangasmetsien väriloistosta vastaa suurelta osin kanerva. Sen vaaleanpunaisina kukkivat varvut ovat kuin viimeinen muistutus nauttia kesästä ja lämmöstä. Pian värit haalistuvat ja koittaa syksy.

Kanervalla (Calluna vulgaris) on tärkeä rooli mehiläisten mesikasvina. Loppukesällä mehiläiset löytävät sen kukat, kun muut mesikasvit ovat jo lopetteneet kukintansa. Mehiläiset tuottajat kanervan kukista tummaa ja aromikasta hunajaa.

kanerva

Me ihmiset voimme nauttia kanervan antimista muutenkin kuin hunajan muodossa. Kanervankukat käyvät hyvin iltateeksi. Sen katsotaan helpottavan unen tuloa. Kanervaa on käytetty myös virtsatientulehduksen, yskän ja vilustumisen, ripulin, alhaisen verenpaineen ja nivelsairauksien hoitoon.

Ulkoisesti käytettynä kanerva on antiseptinen, joten se sopii huuhteena pienten haavojen puhdistamiseen ja muun muassa palovammojen hoitoon. Kanerva sisältää arbutiinia, jota käytetään maksaläikkien ja couperosa-ihon hoidossa. Arbutiini vahvistaa, suojaa ja rauhoittaa ihoa.

Pienenpienten kanervan kukkien kerääminen sujuu helpoiten riipimällä ne varvuista suoraan keruuastiaan. Kukat kuivuvat hyvin huoneenlämmössä ilmavassa paikassa. Kuivatuksen jälkeen ne voi pakata lasi- tai peltiastiaan tai paperipussiin tulevaa käyttöä varten.

Lue lisää kanervasta:

Yrttitarha: Kanerva

Plants for a Future: Calluna vulgaris


1 kommentti

Siankärsämö on luonnon monitaituri – katso käsien kuorinta-aineen ohje

Mikä helpottaa vatsavaivoja ja vilustumisoireita, ehkäisee kuukautiskipuja, estää haavojen tulehduksia, pysäyttää verenvuotoa sekä puhdistaa ja hoitaa kuivaa ja rasittunutta ihoa? Sehän on siankärsämö (Achillea millefolium).

Valkoinen siankärsämö

Siankärsämö on saanut tieteellisen sukunimensä antiikin Kreikan taruston haavoittumattoman sankarin Akilleen mukaan.

Pihoilta, pientareilta ja niityiltä tuttua kasvia on käytetty antiikin ajoista lähtien yrttilääkinnässä ja kosmetiikassa edellämainittujen lisäksi moniin muihin tarkoituksiin. Voimakkaan makuiset lehdet käyvät hyvin myös mausteeksi tai salaatin joukkoon.

Rohtona käytetään lehtiä ja etenkin voimakkaasti tuoksuvia kukkia, joiden keruuaika on nyt heinäkuussa parhaimmillaan. Siankärsämöä kannattaa säilöä joko kuivattamalla tai uuttamalla alkoholiin tai öljyyn. Siankärsämön kukista tehty alkoholiuutos eli millefolitipat on ollut suosittu kansanrohto moniin vaivoihin. Yksinkertaisin tapa käyttää siankärsämöä on kukista haudutettu maukas yrttitee.

Käytettävä maltillisesti

Siankärsämön rohdosvaikutus on melko voimakas, joten sitä ei suositella käytettäväksi pitkäaikaisesti tai suuria määriä. Raskauden aikana sitä ei kannata käyttää lainkaan. Lisäksi pujoallergikot saattavat saada siitä oireita.

Ulkoiseen käyttöön siankärsämöstä voi valmistaa vaikkapa voiteen tai salvan. Kosmetiikassa siankärsämö hoitaa ja rauhoittaa erityisesti auringolle, tuulelle ja vedelle altistunutta ja kuivaa ihoa. Se on myös supistava, joten se sopii hyvin kasvojen puhdistukseen.

Vaaleanpunainen siankärsämö

Luonnossa kasvaa myös vaaleanpunainen siankärsämö, joka käy ruuaksi, rohdoksesti ja kosmetiikaksi yhtä lailla kuin valkoinenkin.

Siankärsämön kukat sisältävät paljon haihtuvia eli eteerisiä öljyjä. Siankärsämön eteerinen öljy on ostettuna varsin arvokasta, mutta samoista tehoaineista voi nauttia myös itsevalmistetun luonnonkosmetiikan muodossa.

Siankärsämökuorinta kuiville käsille

Tämä siankärsämön pieniä kukkia sisältävä kuorinta-aine sopii hyvin vaikkapa kesän puutarhatöiden karheuttamille käsille. Sitä voi käyttää myös jaloille ja koko vartalolle. Se kannattaa käyttää heti valmistuksen jälkeen tai säilyttää jääkaapissa ja käyttää noin viikon kuluessa.

0,5 dl siankärsämön kukkia
2 rkl hienoa sokeria
2-4 rkl auringonkukka- tai muuta kasviöljyä

Kerää siankärsämön kukat puhtaalta kasvupaikalta. Voit kerätä täysin avautuneiden kukkien lisäksi vielä nupussa olevia kukkia. Leikkaa kukat toisistaan erilleen saksilla tai veitsellä, mutta älä hienonna kukkia. Sekoita kukat, sokeri ja lisää öljyä, kunnes seos on sopivan levittyvää tahnaa. Käyttäessä hiero kuorinta-ainetta kevyesti iholle ja huuhtele vedellä. Anna öljyn imeytyä ihoon.

Siankärsämö kuorinta-aine

Tuoreista kukista valmistettu kuorinta-aine on hyvä käyttää noin viikon kuluessa.

Lue lisää:

Yrttitarha: Siankärsämö
Luontoportti: Siankärsämö


5 kommenttia

Viikon villiyrtti: Koivujen aika on än-yy-tee-NYT

Oletko huomannut, kuinka yht’äkkiä luonto on muuttunut heleäksi? Minä haltioiduin tästä havainnosta tällä viikolla. Nurmet ja heinikot vihertävät, pensaat ovat saaneet väriä ja metsän rajaa koristaa vaaleanvihreä huntu – koivu on avannut silmunsa. Luonto on herkimmillään, kun kaikkialla orastaa uuden kasvun kausi.

Koivun hiirenkorvien aika hujahtaa usein ohi aivan hetkessä, ja pian täyteläinen vihreä onkin jo lehtimetsän valtaväri. Villiyrttiharrastajan tuleekin koivun kanssa olla erityisen valppaana. Ruoka- ja rohtokäytön kannalta puun käyttökelpoisimpia osia on saatavilla vain keväällä ja alkukesästä. Mahlan keruuaika on tältä keväältä jo ohi, ainakin eteläisessä Suomessa, sillä mahlan juoksutus onnistuu vain silmujen puhkeamiseen saakka.

koivun hiirenkorvat

Hiirenkorvat ja vasta avautuneet nuoret lehdet ovat sen sijaan nyt parhaimmillaan. Pienissä, tahmeissa lehdissä on valtavasti C-vitamiinia. Ne maistuvat herkullisen kesäisiltä! Mielleyhtymää juhannussaunan koivuvihtaan ei voi välttää – on se sitten hyvä asia tai ei. Lehtiä voi käyttää salaateissa, leivän päällä ja lisätä mausteeksi lämpimiin ruokiin, tuoreiden yrttien tapaan vasta kypsennyksen lopuksi, jotta tärkeät ravintoaineet ja maut eivät karkaa. Sekä hieskoivun (Betula pubescens) että rauduskoivun (Betula pendula) lehtiä voi syödä, mutta rauduskoivun lehtiä pidetään hieman paremman makuisina ja niissä on myös enemmän C-vitamiinia.

HUOM! Kaikkien koivun osien keräämiseen täytyy saada maanomistajan lupa! Omalta pihaltakin silmuja ja lehtiä kannattaa kerätä maltilla sieltä täältä, eikä nyppiä kaikkia alaoksia tyhjiksi lehdistä.

Nesteenpoistolääkkeiden kilpailija

Koivu on melko voimakas, mutta pehmeästi vaikuttava rohdos.  Se poistaa tehokkaasti ylimääräistä nestettä ja turvotusta kehosta, ja sitä pidetään jopa kemiallisten nesteenpoistolääkkeiden veroisena. Se sopii siis hyvin niille, joilla on turhan korkea verenpaine. Koivua on käytetty myös munuais- ja virtsatietulehduksiin sekä kihdin ja reumatismin hoitoon. Rohdoksena käytetään yleensä koivunlehtiteetä, jota varten kannattaa kerätä ja kuivata vasta täysin avautuneita lehtiä. Koivussa on eteeristä eli haihtuvaa öljyä, joka ehkäisee tulehduksia. Hiirenkorvissa haihtuvaa öljyä voi olla jopa 4-6%. Etenkin silmujen vaikutus on täysikasvuisia lehtiä voimakkaampi, mutta niiden sisältämä pihka voi ärsyttää munuaisia.

Rohdosvaikutuksen vuoksi kannattaa pitää kohtuus mielessä koivunlehtiä syödessä ja teetä juodessa. Matalasta verenpaineesta kärsivien tulee olla koivun kanssa varovaisia, koska nesteenpoistajana se saattaa laskea verenpainetta entisestään. Myös diabeettikkojen kannattaa käyttää lehtiä varovaisesti, koska ne saattavat aiheuttaa verensokerin nopeaa alenemista.

Ulkoisesti koivua käytetään perinteisesti tietysti vihtana. Lisäksi se sopii hiustenhoitoon esim. hiushuuhteena. Se vahvistaa päänahkaa, estää hiustenlähtöä ja hoitaa hiuksia. Tosin jotkut sanovat vaaleiden hiusten saavan koivuhuuhtelusta vihertävää väriä.

koivun latvus

Koivuviinaa iloksi ja rohdoksi

Siellä, missä koivut ovat vasta silmuilla, voi kerätä myös silmut talteen ja valmistaa niistä vaikkapa silmuviinaa. Samaan hommaan sopivat myös hiirenkorvat. Koivuviina on maistuva snapsi esimerkiksi juhannuspöytään, mutta sitä on käytetty myös rohtona sekä sisäisesti että ulkoisesti reumatismin hoitoon.

Ohje: Koivuviina

vajaa pullollinen maustamatonta viinaa
reilu kourallinen silmuja tai hiirenkorvia
(sokeria)

Jätä viina uuttumaan vuorokaudesta pariin viikkoon. Siivilöi koivun silmut tai hiirenkorvat pois. Lisää halutetessasi lusikallinen sokeria. Tarjoa viileänä.

Suomen luonnonkasvien käyttöön ruuanlaitossa, yrttilääkinnässä ja kauneudenhoidossa paneudutaan Juuret maassa -retkillä ja kursseilla, jotka järjestetään touko-elokuussa 2016 Nuuksiossa. Lääkinnällistä alkoholiuutetta eli tinktuuraa tehdään sunnuntaina 12.6. Terveyttä luonnonyrteistä -kurssilla!

tutustu kursseihin

Lue myös Viikon villiyrtti- sarjan muut osat:
Vuohenputki on kevään ensi herkku
Isomaksaruoho on kallioiden mehevä vihannes
Poimulehdessä on lempeää voimaa


Jätä kommentti

Mustikkaretkellä Saran kanssa – Pohjolan maut à la Sara

Sain viime kesänä ainutlaatuisen mahdollisuuden osallistua tv-ohjelman kuvauksiin. En ole varsinaisesti valokeilassa viihtyvä linssilude, mutta päätin silti lähteä mukaan. Olin Sara La Fountainin vieraana hänen suomalaista ruokakulttuuria esittelevässä,  englanninkielisessä kokkiohjelmassaan.

Kokemuksesta muodostui hauska ja mielenkiintoinen. Vietin heinäkuisen iltapäivän kuvausryhmän kanssa Nuuksion kansallispuistossa. Sain kunnian esitellä kansallispuistoa ja sen marja-aarteita. Ymmärrän nyt, kuinka paljon muutaman tv-minuutin eteen tehdään töitä. Kuvausten aikana ehti ihan oikeasti poimia mustikoita!

Pohjolan maut à la Sara -sarjaa on esitetty jo muissa maissa ja nyt se on nähtävissä myös Suomen Fox-kanavalla. Nuuksio-jakson nimi on Mustikkaretki (osa 7).

Pohjolan maut a la Sara mustikat

Pohjolan maut a la Sara Nuuksio

Pohjolan maut a la Sara tee


Jätä kommentti

Top 5: Kesän 2014 luontojutut

Kesä meni, syksy tuli. Näistä luontoilmiöistä ja -havainnoista tulen muistamaan kesän 2014.

1. Sään ääripäät

Kesäkuu silkkaa sadetta, heinäkuu hellettä. Ihmisten, eläinten ja kasvien kestävyyttä koeteltiin, ja luonto pääsi osoittamaan esimerkillisen sietokykynsä. Kuka olisi uskonut, että paahteisen heinäkuun jälkeen elokuussa saa alkunsa mahtava sienisyksy?

Äärimmäisyyksien kesän jälkeen elokuussa metsiin nousi ehkäpä jopa vuosisadan paras tattisato.

Äärimmäisyyksien kesän jälkeen elokuussa metsiin nousi ehkäpä jopa vuosisadan paras tattisato.

2. Uudet marjapaikat

Mikä onni, olen saanut poimia lakkaa ja tyrniä kotikulmilta! Kaupungin koristepensaiksi istutettujen tyrnien luo matkustan bussilla, mutta tämän kesän ihanin marjalöytö, lakkasuo, on ihan uuden kodin lähellä. Vähän myöhemmin syksyllä aion lähteä vielä tutkimusretkelle karpalot silmissä kiiluen.

Lakkaa on Etelä-Suomessa vain vähän mm. soiden ojituksesta johtuen.

Lakkaa kasvaa Etelä-Suomessa vähän mm. soiden ojituksesta johtuen.

3. Pohjoisen vesistöt ja korkeat huiput

Kesäloman huipennus oli kotimaan automatka. Koimme yöttömän yön Oulujärven rannalla, näimme jylhät Suomen tunturit ja Norjan vuoret Tenojoen varrella, pulahdimme lukemattomiin kirkkaisiin uimalampiin ja kiipesimme ihailemaan näkymiä Riisitunturin hiljaiselta huipulta.

Elokuussa pääsin vielä vaeltamaan Oulangan kansallispuistoon. Joet ja korkeat näköalapaikat tarjosivat Karhunkierroksen huippuhetkiä. Kaupunkilomat ihmispaljouksineen, saasteineen ja liikenneruuhkineen ovat luonnon nähtävyyksien rinnalla kuin painajaisunta.

Ikkunalampi / Riisitunturi

Lumoava Ikkunalammen maisema veti hiljaiseksi Riisitunturin kansallispuistossa.

4. Kukkakasvit vs. rikkaruohot

Mennyt kesä oli kukkien juhlaa! Monet kasvit kukoistivat tavanomaista upeammin ja tutuilla paikoilla kukki ihan vieraan näköisiäkin kasveja. Myös viljelijän ja puutarhurin kannalta epätoivotut kasvit voivat hyvin.

Työharjoittelussani biodynaamisella tilalla sain uutta näkökulmaa rikkakasveihin. Niistä on viljelykasveille myös hyötyä – ne muun muassa muokkaavat maata, sitovat kosteutta ja antavat tukea. Sitä paitsi, monet rikkaruohot vetävät kauneudessaan vertaa kukkapenkin koreimmille kasveille.

Typpipitoisilla paikoilla viihtyvä yksivuotinen kirjopillike (Galeopsis speciosa) kelpaisi kukkapenkkiinkin.

Rikkaruohona typpipitoisilla paikoilla viihtyvä yksivuotinen kirjopillike (Galeopsis speciosa) kelpaisi kukkapenkkiinkin.

5. Villiyrttien hamstraus

Olen kuivannut lehtiä, kukkia, siemeniä ja juuria toukokuusta lähtien. Teeyrteillä ja ruuanlaittoon sopivilla kasveilla täytettyjä lasipurkkeja on niin paljon, että niitä varten pitäisi rakentaa oma hyllykkö. Niin, ja sitten ovat vielä ne kaikki kuivatut sienet…

Maitohorman kukkia

Maitohorsman kukkia menossa kuivumaan.


Jätä kommentti

Lämpöä toivoen, marjasadosta haaveillen

Valo – yksi syy rakastaa Suomen kesää, kaikesta sateesta ja kylmyydestä huolimatta. Auringon voimalla, olkoonkin päivät pitkät pilvien takana, kasvitkin jaksavat kasvaa.

Ihan kuin ei kevään harmaasta maasta puskevassa vihreässä ja kukkien ällistyttävässä väri- ja muotoilottelussa olisi riittämiin, kasvit tuottavat vielä marjoja. Niin monen muotoisia, värisiä ja makuisia, meidän vapaasti kerättäviksi. Aika ihmeellistä.

suomuurain_kukka

Ken tuntee: mikä kukka?

suomuurain_raakile

Vihje: saman kasvin raaka marja. Lakkahan se on.

Marjat kaipaisivat nyt kuitenkin lämpöä. Lämmintä tarvitaan, että olisi riittävästi pörriäisiä ja muita siivekkäitä pölyttämään kukat. Mustikat ovat jo kukkineet ja raakileita näkyy siellä täällä. Metsäntutkimuslaitoksen antaman tiedotteen (27.6.2014) mukaan mustikkasadosta on tulossa keskinkertainen.

Metlan mukaan puolukka on tänä vuonna kukkinut runsaasti, joten hyvästä sadosta on toiveita. Lakka eli suomuurain on kärsinyt ainakin paikoitellen kesäkuun kylmistä ja sateisista keleistä. Jos hyvin käy, C-vitamiinipommeja lakkaa ja mustikkaa päästään Etelä-Suomessa keräämään heinäkuun puolen välin jälkeen, vadelmaa ja puolukkaa elokuussa. Karpaloiden aika on syksyllä.

karpalo_kukka

Kimalaisia kaivattaisiin, jotta nämä kukat muuttuisivat karpalon marjoiksi.

vadelma_raakile

Ainakin vadelmia on valmistumassa.

mustikka_raakile

Nämä mustikat ovat muita lajitovereitaan edellä, jo väriä saaneita!