Juuret maassa

Luonnon antimia ja luonnon tarjoamia elämyksiä


Jätä kommentti

Näin syntyy nopea nokkospestopasta!

Bongataan hyvä nokkosapaja töistä kotiin pyöräillessä. Varmistetaan keruupaikan puhtaus askeltamalla koiran hihnan etäisyydelle pyörätiestä ja poimitaan litran verran nokkosia.

Kotiin tullessa huuhdotaan nokkoset hyvin, valutetaan ja laitetaan ne tehosekoittimeen.

Lisätään:

  • reilu loraus oliiviöljyä,
  • valkosipulinkynsi,
  • kourallinen auringonkukansiemeniä,
  • muutama lastu kovaa juustoa (esimerkiksi cheddar tai parmesan),
  • vähän sitruunamehua
  • ja hieman suolaa.

Ajetaan tasaiseksi. Jos seos on liian kuivaa, lisätään öljyä tarvittaessa. Keitetään annos omaa suosikkipastaa*, lusikoidaan pestoa päälle ja koristellaan juustolastuilla.

Ja sitten nautitaan!

* Kuvassa oma tämän hetken suosikkipastani:  kotimainen Palmuston kikhernenuudeli (chili), joka sisältää vain kikhernejauhoa, vettä ja chilijauhetta – sekä 21,6 g proteiinia!


Jätä kommentti

Vuohenputken versoja bongattu – villiyrttikausi alkaa!

Maaliskuun viimeisen sunnuntain myötä siirryttiin kesäaikaan. Kevät värisi ilmassa lähtiessäni kävelylle, tutustumaan uuden kotini läheisiin puistometsiin.

Maa on sulanut ja pihoilla kukkivat lumikellot, kevään ensimmäiset koristekukat. Luonto alkaa heräillä. Silmut pullistuvat pensaissa, linnut laulavat ja aurinko häikäisee.

Poikkesin kävelytieltä vanhaan puistometsikköön tutkimaan talventöröttäjiä: paljaita nokkosen rankoja tuolla, pöpelikkö korkeita maitohorsmia kuivine siementupsuineen tuolla.

Äkkiä katseeni osui jalkojeni juureen ja siinä se oli: kevään ensimmäinen villiyrtin verso, terhakka vuohenputki. Riemullani ei ollut rajoja! Tästä se alkaa, ystävät hyvät. Luonto herää talviunestaan, kasvaa, vihertää, imee kiivaan kasvujakson aikana auringon energiaa ja tuottaa meille valtavasti sekä iloa että ravintoa.

Totta se on: villiyrttikausi on alkanut.

vuohenputken verso

Katsokaa nyt näitä! Pakkohan niitä oli vähän jo maistella.

vuohenputken versoja

Vuohenputkien löytymisen jälkeen katseeni hakeutui myös kuivuneiden nokkosten varsien juurelle. Puolisoni sen bongasi: pienen piikikkään vihulaisen verson!

nokkosen verso

Lisää valoa ja lämpöä, niin kasvukausi pääsee kunnolla vauhtiin!

Olen avannut ilmoittautumisen kevään villiyrttiretkille, jotka pidän toukokuussa Helsingissä. Jos haluat oppia tunnistamaan ja keräämään ruuanlaitossa käytettäviä luonnon kasveja ja kuulla vinkkejä villiyrteistä hyvinvoinnin ja kauneuden tuottajina, tutustu tarkemmin.

Tervetuloa mukaan!


Jätä kommentti

Villiyrttimaaston kartoitusta talventöröttäjien avulla

Muutin tänä talvena uuteen kotiin. Osana uuteen asuinalueeseen tutustumista haluan tietysti kartoittaa myös villiyrttien keruumaastot. Aurinkoisena lauantaina kävelinkin läheiselle ulkoilupaikalle tutustumaan alueen kasvistoon. Paksusta hangesta huolimatta löysin monta villiyrttiä – nimittäin kevääseen asti säilyvinä, kuihtuneina talventöröttäjinä!

Talvisen katselmuksen avulla voi kartoittaa alustavasti reittiä villivihannesten keruureissulle, joka on ajankohtainen jo muutaman kuukauden päästä. Lopulta sopivan keruupaikan arvioinnissa täytyy kuitenkin huomioida vielä muun muassa paikan puhtaus.

Katso alla olevista kuvista, miltä näyttävät muutamien tuttujen kasvien talventöröttäjät!

torottaja-mesiangervo

Mesiangervo.

 

torottaja-vadelma

Vadelma.

 

torottaja-nokkonen

Nokkonen.

 

torottaja-maitohorsma

Maitohorsma.

 

torottaja-takiainen

Takiainen.

 

torottaja-isomaksaruoho

Isomaksaruoho. Taustalla taitaa olla ahosuolaheinä.

Talventöröttäjiä bongaillen saa talviseen kävelyyn uutta näkökulmaa. Kuihtuneet kasvit ovat hauskan näköisiä ja jotkut myös tuoksuvat. Ainakin siankärsämön ja pietaryrtin kuihtuneista kukista lähtee voimakas tuoksu, kun niitä hieroo sormien välissä!

Muun muassa muuton vuoksi en ole tehnyt vielä suunnitelmia kevään ja kesän Juuret maassa -kursseista. Mikäli villiyrttikursseja olen järjestämässä, niille on tiedossa uusi sijainti Helsingin suunnalla. Kerron blogissa ja uutiskirjeessä vuoden 2017 retkistä ja kursseista, kun paikat ja ajankohdat ovat selvillä. Voit tilata uutiskirjeen alta.

jatasahkopostiosoitteesi

 

 


2 kommenttia

Villiyrttien perusteet, osa 3: Kosmetiikkaa luonnon antimista

Villi luonnonkosmetiikka on villiyrttiharrastajalle keino laajentaa luonnonkasvien käyttöä keittiöstä kylpyhuoneen puolelle. Suomen luonnon antimet tarjoavat kauneutta ja ulkoista hyvinvointia ruuan ja rohtojen lisäksi.

Kosmetiikkakäyttöön kerättäviä kasveja koskevat samat periaatteet kuin syötäväksikin kerättäviä. Keruun periaatteita ja ulkoiseen käyttöönkin soveltuvia kasveja esiteltiin tämän juttusarjan ensimmäisessä osassa.

ruusu_kukka

Kun syötävien villiyrttien huippusesonkia ovat kevät ja alkukesä, kauneuskasvit ovat usein parhaimmillaan sydänkesällä. Luonnonkosmetiikkaan käytetään usein kukkia ja täysikasvuisia lehtiä: esimerkiksi ruusun terälehtiä, koivun lehtiä, orvokin kukkia ja poimulehden lehtiä.

Kasvien vaikutukset kosmetiikan ainesosina ovat moninaiset. Tämän juttusarjan toisessa osassa käsiteltiin villiyrttien käytön taustaa lääkinnällisinä kasveina. Kasveja on käytetty myös kaunistautumiseen ja puhdistautumiseen kautta aikojen. Hyvä esimerkki tästä on suomalaisille kovin tuttu koivuvihta.

Nykyään voimme hyödyntää kasvien vaikuttavia aineita ihon ja hiusten hoitoon kaupan hyllyiltä tuttujen kosmetiikkatuotteiden muodossa. Itse voi valmistaa esimerkiksi ihovoidetta, shampoota ja hiusten hoitoainetta, joihin voi uuttaa mukaan itse kerättyjä luonnonkasveja.

Mäkikuismaöljyn valmistus.

Kosmetiikan valmistus on luovaa kokeilua

Kokeilu ja onnistumisen kokemus on osa itse tehdyn kosmetiikan viehätystä. Aina kokeilut eivät onnistu, mutta epäonnistuneidenkin yritysten avulla kertyy vähitellen lisää varmuutta omien tuotteiden tekoon.

Hyvinvointituotteiden valmistus villikasveista on hiukan kuin kokkailua: aluksi on hyvä hallita reseptit ja raaka-aineiden käyttäytyminen keskenään. Vähitellen voi ruveta kokeilemaan uudenlaisia reseptejä. Oma mielikuvitus on vain rajana. Kasvien vaikutusten tietäminen ja niiden tunnistaminen on kuitenkin kaiken perustana.

Pihkasalva ja mesiangervosalva.

Alta löydät muutamia helppoja ohjeita villiyrttien käytöstä kauneudenhoidossa. Inspiroivia ja selkeitä ohjeita itse tehtävään luonnonkosmetiikkaan löytyy lisää muun muassa kirjasta Lempeää kauneutta luonnosta (2016). Voit lukea lisää kirjasta ja tilata sen täältä.

Harrastajien vinkkejä ja kokemuksia luonnonmukaisen kotikosmetiikan tekoon löytyy ainakin näistä kahdesta Facebook-ryhmästä: Kotikosmetiikka ja Kotikosmetiikkaa, tee itse huulirasvat, voiteet, sampoot…

Villiyrttien perusteet -juttusarjan edelliset osat.
Osa 1: Luonnonkasvien keruu ja käyttö
Osa 2: Rohdoksista ruokapöytään

Ohjeita villiin luonnonkosmetiikkaan

Hiussuihke

Hiuksia hoitavia yrttejä ovat muun muassa kamomillasaunio, mesiangervo, mintut ja nokkonen. Yrttihoitoa kannattaa antaa myös hiuspohjalle!

2 dl yrttihauduketta (noin 2 rkl kuivattuja yrttejä tai 4 rkl tuoreita yrttejä per 2 dl kiehunutta tai tislattua vettä)
½ tl merisuolaa
(3 tippaa eteeristä öljyä)

Hauduta yrttejä kiehahtaneessa vedessä kannen alla noin puoli tuntia ja siivilöi. Liuota suola siivilöityyn nesteeseen ja lisää halutessasi eteeristä öljyä. Pakkaa suihkepulloon. Hiussuihke säilyy jääkaapissa muutamia päiviä. Sekoita pulloa ennen käyttöä.

Kasvovesi

Kasvoveteen voi käyttää muun muassa kuivalle iholle sopivaa puna-apilaa, ihoa supistavaa poimulehteä tai etenkin rasvaisen ihon kaveria voikukkaa.

1 dl yrttihauduketta (noin 1 rkl kuivattuja yrttejä tai 2 rkl tuoreita yrttejä per 1 dl kiehunutta tai tislattua vettä)
1 tl omenaviinietikkaa
muutama tippa avocado- tai manteliöljyä

Hauduta yrttejä kiehahtaneessa vedessä kannen alla noin puoli tuntia ja siivilöi. Sekoita siivilöityyn nesteeseen muut ainekset ja pakkaa suihke- tai muuhun pulloon. Säilyy jääkaapissa muutamia päiviä. Sekoita ennen käyttöä.

Teksti ja kuvat: Maria Korpi-Anttila ja Kaisa Vermasheinä

Vieraskirjoittaja Maria Korpi-Anttila on luonnonvaratuottajaopiskelija ja kurssittaja, joka oli kesäkauden 2016 työssäoppimassa Juuret maassa – kurssien ja retkien järjestämisessä.


3 kommenttia

Villiyrttien perusteet, osa 2: Rohdoksista ruokapöytään

Ruokaamme rikastuttavat villiyrtit ovat päätyneet lautasillemme vuosisatoja kestäneen, vaiheikkaan historian myötä – usein entisajan apteekkien ja rohdoskaappien kautta. Suomessa luonnonkasvien käyttöön ravintona ja rohtoina on pitkät perinteet.

Kansanlääkintä, jossa kasveilla on tärkeä rooli, hallitsi terveydenhoitoa Suomessa 1800-luvun loppuun asti. Villiyrteistä muun muassa siankärsämöä on käytetty jokapaikan rohtona kotioloissa ja siitä on valmistettu lääkkeitä.  Jopa monet nykyään arkiset mausteet, kuten pippurit ja inkivääri, olivat pitkään lääkkeiksi miellettyä apteekkitavaraa.

Kuva: Maria Korpi-Anttila

Lönnrot ja Linné (1700-l.) keräsivät aikoinaan tietoa yrteistä ja myös niiden käytöstä rohtoina. Lönnrotin kirjoittama Suomalaisen talonpojan kotilääkäri (ensimmäinen painos vuonna 1838) sisälsi hoito-ohjeita ja terveyttä edistäviä ohjeita sekä ohjeisti yrttien keräämiseen ja kuivatukseen.

Naantalin luostarin yrteistä ja yrttihoidoista kirjoitettiin jo 1400-luvulla kirja. Se oli ruotsinkielinen ja vuonna 2011 sen pohjalta on julkaistu Naantalin luostarin lääke- ja yrttikirja.

1900-luvulla Toivo Rautavaara julkaisi useita luonnon antimien hyödyntämistä käsitteleviä kirjoja, muun muassa klassikkoteoksen Mihin kasvimme kelpaavat (1942) luonnonkasvien ravintokäytöstä.

Kiinalaisessa lääketieteessä ruokakin lääkitsee

Kiinalaisessa lääketieteessä yrtit ja ravinto perinteisesti tukevat toisiaan: yrttien katsotaan olevan voimakkaampia vaikutuksiltaan kuin ruoan, ja sen takia niitä käytetään tarkkaan mietittyinä sekoituksina ja annoksina, yleensä lyhyinä kuureina – esimerkiksi silloin, kun tarvitaan tietyntyyppistä kehon tasapainottamista tai vahvistamista.

Ruoka sen sijaan on kuin mieto yrttilääke, jota käytetään päivittäin ja joka vaikuttaa kokonaisvaltaisemmin. Ruokavalio vaihtelee kiinalaisen lääketieteen mukaan kehon tilan ja vuodenaikojen vaihtelun rytmissä. Kiinalaisen lääketieteen mukaan ruokavalio ja terveysliikunta, kuten Qi gong, ovat tärkeitä tukijalkoja terveyden vahvistamiseen ja ylläpitämiseen.

Myös länsimaissa on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota jokapäiväisen ruoan laatuun. Villiyrtit ovat kasvaneet luonnossa, ilman lannoitteita. Itse kerättyinä ne voi käyttää pian keräämisen jälkeen. Tällöin kasvin elinvoiman voi tuntea sen mausta ja ulkonäöstä. Pienempikin määrä villiä kasvia riittää ruoassa.

Kasvit vaikuttavat monin tavoin

Voimme hyötyä kasvien vaikuttavista aineista sisäisesti ravintona tai vaikkapa yrttiteenä, mutta myös ulkoisesti – esimerkiksi erilaisina hauteina, voiteina ja huuhteina.

Osa kasveista on vaikutuksiltaan voimakkaita. Tämän takia varsinkin sisäisesti käytettäessä on tärkeää tietää kasvien vaikutukset ja käyttää kasveja vaihdellen. Voimakasta kasvia ei kannata käyttää suuria määriä tai pitkiä aikoja kerrallaan. Miedompia lajeja voi käyttää turvallisesti pidempiä aikoja kerrallaan.

Kasveilla on yleensä monia samanaikaisia vaikutuksia. Tärkeimpien vaikutuksien ja vaikuttavien aineidensa mukaan kasveja voi jaotella esimerkiksi seuraavasti:

  1. tulehdusta vähentävät
  2. parkkiaineita sisältävät eli supistavat ja mikrobien kasvua estävät
  3. adaptogeeniset eli kehoa suojaavat ja vahvistavat, tukevat kehoa sressitilanteessa
  4. rauhoittavat
  5. lima-aineita sisältävät eli ärsytyksiltä suojaavat

Kuva: Maria Korpi-Anttila

Yrteistä ja niiden vaikutuksista löytyy lisää tietoa muun muassa kasvitieteen professori Sinikka Piipon kirjoista Kasvien salaiset voimat (2008)  ja Villivihannekset (2016), jossa villiyrttejä tarkastellaan erityisesti niiden terveellisyyden näkökulmasta.

Seuraavassa tämän juttusarjan osassa käsitellään villiyrttien käyttöä ulkoisesti, luonnonkosmetiikan osana. Siihen paneutuu myös kirja Lempeää kauneutta luonnosta (2016). Voit lukea lisää kirjasta ja tilata sen omistuskirjoituksella täältä.

Edellisessä osassa käsiteltiin villiyrttien keruuta ja käyttöä yleisesti ja esiteltiin muutamia aloittelijoillekin sopivia villiyrttejä.

Villiyrttien perusteet -juttusarjan muut osat.
Osa 1: Luonnonkasvien keruu ja käyttö
Osa 3: Kosmetiikkaa luonnon antimista

Teksti ja kuvat: Maria Korpi-Anttila ja Kaisa Vermasheinä

Vieraskirjoittaja Maria Korpi-Anttila on luonnonvaratuottajaopiskelija ja kurssittaja, joka oli kesäkauden 2016 työssäoppimassa Juuret maassa – kurssien ja retkien järjestämisessä.


2 kommenttia

Villiyrttien perusteet, osa 1: Luonnonkasvien keruu ja käyttö

Marraskuun myötä villiyrttien satokauden voi jo myöntää päättyneen. Luonnon levätessä on aika käyttää kerättyä satoa. Nyt on myös hyvää aikaa valmistautua seuraavaan satokauteen. Talven lukupaketiksi kokosimme perustietoja villiyrttien keräämisestä ja käytöstä.

Miten aloittaa villiyrttiharrastus?

Ravintoa voi löytää ilmaiseksi ympäröivästä luonnosta, mutta on tärkeää tuntea mitä kerää. Myös keruupaikan puhtaus on tärkeää. Hyviä keruukasveja kasvaa runsaasti Suomen luonnossa. Aloittelijalle sopivia, eri tarkoituksiin soveltuvia kasveja ovat muun muassa nokkonen, voikukka, poimulehti ja siankärsämö. Lue niistä tarkemmin jutun lopussa! Paras aika villiyrttien keräämiselle on keväästä keskikesään.

Villiyrttikurssit  ja -kirjat antavat hyvän pohjan villiyrttiharrastukselle. Kursseilta saa myös tietoa kasvien käsittelystä ja säilömisestä.

voikukka_nurmikolla

Kuinka paljon voi kerätä?

Villikasvit ovat kirjaimellisesti lähiruokaa. Niiden kerääminen on yhteydessä myös luonnon kunnioittamiseen: kasvit ovat lahja luonnolta, joka auttaa ylläpitämään terveyttämme ja elinvoimaamme.

Kasveja tulee kerätä niin, että niiden kasvupaikat säilyvät elinvoimaisina, eli kerättäessä kannattaa jättää tarpeeksi kasveja kasvuston jatkuvuuden turvaamiseksi.

Miten villiyrttejä käytetään?

Pienikin lisä luonnosta kerättyjä kasveja päivittäin antaa puhtia ruokaan. Villien kasvien maku voi yllättää, ja ne ovat usein voimakkaampia kuin kaupasta ostettavien vihannesten. Makuvivahteet vaihtelevat paljon: kasveista voi löytyä muun muassa mantelin, sitruunan, aniksen ja lakritsin makuja.

yrttitee

Villiyrttien ruokakäytön lisäksi luonnonkasveja voi käyttää yrttiteenä, alkoholiuutteina ja muina rohtoina sisäisesti ja ulkoisesti tukemaan omaa hyvinvointiaan. Niistä voi myös valmistaa kosmetiikkaa kauneudenhoitoon ja hemmotteluun.

Myrkyllisiä lajeja, jotka eivät sovellu sisäisesti tai ulkoisestikaan käytettäväksi, löytyy suomalaisista luonnonvaraisista kasveista. On tärkeää kerätä vain niitä kasveja, jotka tunnistaa ja joiden vaikutuksista on selvillä.

Villiyrttien neljän kopla!

Tässä muutamia melko helposti tunnistettavia ja löytyviä kasveja, joita voi käyttää sisäisesti ja ulkoisesti. Ne sopivat muun muassa ruuanlaittoon, mausteiksi, teeksi, yrttilääkintään ja kauneudenhoitoon.

PoimulehtiPoimulehti (Alchemilla spp.)
Erityisesti naisten yrtti. Teenä hoitaa monenlaisia naisten vaivoja. Sanotaan olevan hormonitoimintaa tasapainottava kasvi. Kasvovetenä rauhoittaa, supistaa ja kirkastaa ihoa. Hyvä osa villiyrttisalaattiin.

Lue myös: Viikon villiyrtti: Poimulehdessä on lempeää voimaa

siankarsamo_valkoinenSiankärsämö (Achillea millefolium)
Voimakas maku ja tuoksu, sopii hyvin mausteeksi. Ulkoisesti erityisesti rasvaiselle iholle. Hauduke (eli yrttitee) ihohuokosia supistavaksi ja virkistäväksi kasvovedeksi, hiushuuhteeksi rasvoittuville ja hennoille hiuksille sekä suuvedeksi pahanhajuiseen hengitykseen ja ienvaivoihin.

Lue myös: Siankärsämö on luonnon monitaituri

voikukka_ja_nuppuVoikukka (Taraxacum spp.)
Ruokaan voi käyttää lehtiä, nuppuja ja kukkia. Lehdet sopivat parantamaan ruuansulatusta sekä elimistöä puhdistamaan ja voimistamaan. Juuria käytetään sisäisesti maksan puhdistukseen. Maultaan melko karvas – kukat vähemmän karvaita kuin lehdet.

nokkonen_kukkiiNokkonen (Urtica dioica)
Erinomainen vihannes monenlaisiin ruokiin. Rohtona puhdistaa ja poistaa kuona-aineita kehosta, lisää virtsaneritystä, vahvistaa verta. Sisältää myös runsaasti kalsiumia. Ulkoisesti hyvä hiushuuhteena tai hiusvetenä varsinkin tummille hiuksille. Torjuu hilsettä. Kylvyssä nivelkipuihin.

Lue myös: Viikon villiyrtti: Nokkonen pursuaa voimaa

Tämän sarjan seuraavissa osissa käsitellään tarkemmin villiyrttien vaikutuksia ja taustaa osana yrttilääkintää sekä luonnonkasvien käyttöä kauneudenhoidossa.

Villiyrttien perusteet -juttusarjan muut osat.
Osa 2: Rohdoksista ruokapöytään
Osa 3: Kosmetiikkaa luonnon antimista

Teksti: Maria Korpi-Anttila

Vieraskirjoittaja Maria Korpi-Anttila on luonnonvaratuottajaopiskelija ja kurssittaja, joka oli kesäkauden 2016 työssäoppimassa Juuret maassa – kurssien ja retkien järjestämisessä.


2 kommenttia

Viikon villiyrtti: Nokkonen pursuaa voimaa

Tämän kesän ensimmäinen viikon villiyrtti on itseoikeutetusti nokkonen – villiyrttimaailman Velho. Nokkosta käytettyään skeptikkokin alkaa uskoa luonnon parantaviin voimiin. Monipuolisen nokkosen sisältämät aminohapot suojaavat ja vahvistavat kehoa, boostaavat aivoja ja kohentavat mielialaa.

nokkoskori

Nokkosen kivennäisaine- ja vitamiinivarastot ovat huikeat. Nokkosta nauttimalla saat tankattua tehokkaasti muun muassa C-vitamiinia, kalsiumia, piitä, rautaa ja magnesiumia. Toisin sanoen nokkosen käytöstä saattaa seurata ihon, kynsien ja hiusten vahvistumista, yleiskunnon kohenemista, veren hemoglobiinitason nousua, mielialan tasaantumista, parempaa unenlaatua ja jopa allergiaoireiden lieventymistä.

Nokkosta onkin käytetty rohdoksena lähes vaivaan kuin vaivaan. Kasvin kaikkia osia pidetään vahvistavina ja vastustuskykyä lisäävinä. Nokkosta kannattaa nauttia muun muassa alentamaan korkeaa verenpainetta, hoitamaan anemiaa ja edistämään suoliston toimintaa. Ulkoisesti nokkonen lisää pintaverenkiertoa ja hoitaa erilaisia ihovaivoja, ihottumia ja hilseilyä.

Polttava ystävä

Nokkonen on villiyrttiharrastajalle koko kesän ilo. Keruuaika alkaa varhain keväällä, kun pieniä alkuja nousee ylös maasta. Pikkutaimet voi käyttää kokonaan. Vähän vanhemmista nokkosista käytetään lehdet ja ylimmät latvukset, koska varsi muuttuu vanhetessaan puisevaksi. Loppukesästä ja syksyllä ovatkin sitten vuorossa nokkosen siemenet! Myös nokkosen juuria on käytetty muun muassa rohdoksena.

nokkonen_kukkii

Nokkossaaliin voi kuivata, pakastaa tai käyttää tuoreena. Poltinkarvat saa tainnutettua ryöppäämällä eli kiehauttamalla nokkoset pikaisesti tai käyttämällä nokkonen blenderissä, jolloin poltinkarvat rikkoutuvat. Nokkosen mahdollinen nitraattipitoisuus laskee luonnollisesti aurinkoisten päivien myötä. Nokkosapajille kannattaakin rientää aurinkoisena aikana.

Nokkonen on monille lapsuudesta tuttu kasvi ja vain harva on välttynyt kokemasta sen polttavaa sipaisua. Nyt kuitenkin nokkosta kannattaa lähestyä uusin silmin ja kokonaan uusin ottein. Suojaamalla kädet hansikkailla ja käyttämällä saksia, on nokkosten kerääminen helppoa ja nopeaa.

Nokkonen on helppo tunnistaa. Suomen luonnon kasveista valkopeippi muistuttaa jonkin verran nokkosta, mutta onneksi sekään ei ole myrkyllinen. Sillä ei ole poltinkarvoja ja etenkin kukinnot eroavat selvästi ulkonäöltään nokkosesta.

Nokkonen on hyvän makuinen ja sitä on mukava lisätä ruokaan kuin ruokaan. Kuivatun nokkosen voi jauhaa ihan maustemaisen hienoksi, jolloin sitä on helppo sirotella lastenkin aterioihin. Hieno nokkosjauhe sulaa perheen lempikastikkeen sekaan tai muuntuu makoisiksi letuiksi tai vaikka lihapulliksi. Myös siemennäkkäreissä nokkonen on herkullinen lisä. Maku on suorastaan ”rautaisen” hyvä!

Nokkosnäkkäri
(gluteeniton, maidoton, munaton)

2 dl maissijauhoa
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl seesaminsiemeniä
½ dl pellavansiemeniä
½–1 dl kuivattua nokkosrouhetta
½ dl gluteenittomia kaurahiutaleita
¾ dl rypsi- tai oliiviöljyä
½ tl suolaa
2 dl kiehuvaa vettä
Pinnalle: seesaminsiemeniä

  1. Sekoita kaikki ainekset kulhossa sekaisin.
  2. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille mahdollisimman ohueksi levyksi. Ripottele pinnalle see­saminsiemeniä.
  3. Paista 150-asteisessa uunissa 45–50 minuuttia.
  4. Jäähdytä ja murra sopiviksi paloiksi.

(Ohje: martat.fi)

Nokkosen siemenet ovat parasta superruokaa!

Nuorten versojen ja lehtien lisäksi kannattaa opetella keräämään talteen kypsät siemenet, joissa kasvin terveysvaikutukset ovat tiiviissä paketissa! Siemeniä voi sitten nauttia pitkin talvea päivittäin esimerkiksi aamiaisella myslin tai puuron päällä. Ne sopivat hyvin myös vaikkapa sämpylätaikinan joukkoon.

Nokkosen siementen keruun vaiheet:

  • Kypsät siemenet kerätään norkkoineen hansikkaat kädessä.
  • Kuivataan lämpimässä ja ilmavassa paikassa.
  • Kuivatut siemenet sihdataan siivilän läpi, mikä rikkoo poltinkarvat. Norkoista voi hauduttaa vaikka teetä tai tehdä hiuspohjaa vahvistavan hiushuuhtelun.
  • Siivilöidyt siemenet pakataan lasi- tai peltipurkkiin.
  • Valmista!

nokkosen_siemenet

Tutustu myös muihin viikon villiyrtteihin:

Vadelma on yrttiteen aatelinen

Vuodelta 2015:

Vuohenputki on kevään ensi herkku
Koivujen aika on än-nyy-tee-NYT
Isomaksaruoho on kallioiden mehevä vihannes
Poimulehdessä on lempeää voimaa


2 kommenttia

5 syytä kerätä villiyrttejä

Luonto on ehtymätön inspiraation lähde. Jos et ole aiemmin kerännyt villiyrttejä, nyt on oikea aika aloittaa. Vieraskirjoittaja Katja Markula kertoo 5 syytä lähteä luontoon keräämään villejä vihreitä.

Anna luonnolle mahdollisuus näyttää, mitä tämä uusi harrastus voi antaa juuri sinulle!

1. Lisäät hyvinvointiasi

Luonnonyrtit sisältävät monipuolisesti kehoa voimistavia ainesosia ja tukevat terveyttäsi. Villiyrtit vaihtelevat ominaisuuksiltaan ja vaikutuksiltaan. Sopivasti nautittuna ne voivat lempeällä tavalla tukea hyvinvointiasi. Villiyrttien moninaisiin vaikutuksiin on tärkeää perehtyä, jotta yrttien käytöstä saa kaiken hyödyn irti. Helppo tie harrastuksen aloittamiseen on osallistua villiyrttikurssille tai perehtyä omatoimisesti aiheeseen kirjallisuuden avulla.

 

Voikukan nuoria lehtiä

Voikukka ja siankärsämö

 

2. Herätät metsästäjä-keräilijän sisälläsi

Tulet kuin huomaamatta liikkuneeksi ja saat mielihyvää siitä, kun keräät itse ravintosi. Herättelet ”villiä” luonnettasi luonnossa liikkuessasi ja saatat löytää itsestäsi kokonaan uusia puolia. Sinussa uinuva metsästäjä-keräilijä tulee ulos piilostaan. Yrttejä kerätessä ja kasveja havainnoidessa tulee käyttäneeksi monipuolisesti aisteja sekä aktivoitua aivoja aivan uudella tavalla. Pikkuhiljaa huomaa, miten aistit herkistyvät aistimaan enemmän ja syvemmin.

 

Nokkosen nuoria versoja

Nokkonen

 

3. Palaudut stressistä

Luontoon lähtiessä et voi vastustaa sen hyvää tekevää vaikutusta. Kun rentoudut, kehosi alkaa tuottaa mielihyvähormoneja. Villiyrttien keruu on meditatiivista. Kun keskittyy tunnistamaan kasveja ja kulkee luonnossa hitaasti ympäristöä silmäillen, rauhoittaa samalla mieltään ja on läsnä hetkessä. Hengitys tasaantuu, keho vapautuu jännityksestä ja aivot saavat lepoa häiritsevien ajatusten kuormituksesta.

 

Mansikan versoja

Aho- eli metsämansikka

 

4. Saat uusia ystäviä

Villiyrttiharrastuksen myötä on mahdollisuus löytää ajanvietettä, joka on sekä hauskaa että hyödyllistä. Voit osallistua villiyrttiretkille ja kursseille, joilla opit hyödyntämään keräämääsi satoa monipuolisesti: esimerkiksi valmistamaan yrttiteetä, yrttisuolaa tai kosmetiikkaa. Retkille ja kursseille osallistuu samanhenkisiä ihmisiä, ja ryhmässä saat uusia vinkkejä, miten nauttia enemmän villiyrttiharrastuksestasi. Kurssin käytyäsi voit kutsua ystävät koolle viettämään yhteistä kauneusiltaa ja valmistaa vaikka ihanat yrttijalkakylvyt kaikille!

 

Poimulehti

Poimulehti

5. Maailmasi muuttuu, kun sinä muutut

Saatat olla elämässäsi tilanteessa, jossa etsit elämääsi muutosta, mutta et tiedä miten. Luonto ja sen villit antimet ohjaavat luonnollisella tavalla muutokset sinussa käyntiin. Alat havainnoida ympäristöäsi uudella tavalla, huomaat asioita joita et ennen huomannut ja intuitiosi vahvistuu, kun luontoyhteytesi voimistuu. Villiyrttejä ruokavalioon lisäämällä alkaa pikkuhiljaa tehdä muitakin myönteisiä muutoksia. Kehon tarpeet kuulee selkeämmin ja sen saa hyrisemään mielihyvästä ja nautinnosta, kun sille tarjoaa sen luonnollisinta ravintoa.

 

Vuohenputken versoja

Vuohenputki

Luontoon lähteminen virkistää aina – kun tulet retkeltäsi kotiin, sinua tervehtivät peilistä kirkkaat silmät ja kauniisti hehkuvat posket.

Villiyrttiharrastuksen alkuun pääset helposti. Hakeudu vain puhtaaseen luontoon yksin tai ystävän kanssa. Mukaan tarvitset keruuastian, johon keräät löytämäsi yrtit. Jos ihastut nokkoseen – ja miksi et ihastuisi – ota mukaan varmuudeksi hansikkaat ja sakset. Aloita kuitenkin sinulle tutuista villiyrteistä ja laajenna pikkuhiljaa tuntemustasi mielenkiintosi mukaan. Kirjoista ja kursseilta saat tarvittaessa opastusta villiyrttien tunnistukseen, keruuseen, käyttöön ja säilöntään.

Tulet huomaamaan, että sinun ei tarvitse lähteä kaukomaille eikä yrittää kurkottaa kuuta taivaalta, kun onni odottaa sinua jalkojesi juuressa.

Teksti: Katja Markula

Vieraskirjoittaja, luonto- ja ympäristöalan opiskelija Katja Markula on touko-elokuussa 2016 työssäoppimassa Juuret maassa – kurssien ja retkien järjestämisessä.


Jätä kommentti

Villin luonnonkosmetiikan voima nousee luontokokemuksesta

Villiyrttejä keräillessä voi suunnittelun sijaan antautua sattumille, antaa jalkojen johdattaa sinne minne ne haluavat viedä ja unohtaa tarkat suunnitelmat. Vieraskirjoittaja Maria Korpi-Anttila johdattaa meidät villin luonnonkosmetiikan ainesten keruuretkelle luontoon.

Suomen luonnosta löytyy lukematon määrä villinä kasvavia kasveja, joita voi käyttää omaan kauneudenhoitoonsa ja hyvinvointiinsa. Villikasveilla on hyvin moninaisia vaikutuksia hyvinvointiimme. Luonto on vanhin apteekkimme: Suomessa on vanhat perinteet villiyrttien ja kasvien käytössä.

Kuva: Maria Korpi-Anttila

Pidän siitä, että omiin kosmetiikkatuotteisiini käyttämäni kasvit olen voinut käydä itsekseni luonnosta keräämässä ja valitsemassa: luonto on loputon aarreaitta. Tuotteeni raaka-aineet olen itse valinnut ja tiedän näin ollen mitä se sisältää. Edullisuus on myös yksi tekijä. Kun kerää itse, kaikkia raaka-aineita ei tarvitse ostaa kaupasta. On paljon asioita, joita luonto tarjoaa ilmaiseksi. Itse tehdyn ja kerätyn tuotteen sisältö, alkuperä ja raaka-aineet ovat paremmin tiedossa kuin kaupasta ostettaessa.

Suurin nautinto itselleni on kuitenkin luonnon keskellä kuljeskelu. Siellä häviää suorittaminen ja arjen rutiinit. Voin rauhoittua olemaan ja kuljeskelemaan, kuunnella hetkeä ja olla läsnä luonnon kanssa.

Luonnossa liikkuminen on pienimuotoinen seikkailu ja tutkimusretki.

Voin törmätä luonnon aarteisiin tai paikkoihin, joissa haluan viivähtää pidempään. Luonnossa oleillessani saan kehooni ja mieleeni kuin huomaamatta rauhaa ja voimaa.

Luonto ylläpitää vuoden, vuorokauden ja elämän kiertoa. Luonnossa voin antaa tämän voiman ravita kehoani ja mieltäni, olla sen kannateltavana. Asiat saavat toisenlaisen perspektiivin poissa arjen kiireistä, joitten keskellä unohtuu helposti itsensä kuuntelu, myös omien voimien lataaminen.

Kasvien keräily itsessään antaa rauhaa ja tyydytyksen tunnetta, joka kumpuaa kuin itsestään luonnossa käyskennellessä ja bongatessa kasveja.

Koen että tällainen keräily on samalla vuorovaikutusta minun ja luonnon välillä. Keräillessäni kasveja rauhoitun luonnon rytmiin ja sen mikromaailmaan. Luonnon monimuotoisuuden keskellä annan ajan mennä omia menojaan. Voin keskittyä auringon lämmittämän maan tuoksuun ja tuntuun jalkojen alla, unohtua tähän luonnon voimia antavaan maailmaan ja antaa kehon rauhoittua omaan luonnolliseen rytmiinsä.

Kuva: Maria Korpi-Anttila

Luonnossa oleilu on tapa katkaista arjen kiireet ja rutiinit. On tutkittua tietoa siitä että säännöllinen oleilu luonnossa, vaikka se olisi lyhytkin, laskee verenpainetta ja tasapainottaa kehollisia toimintoja.

Kun keräilee kasveja, voi samalla havainnoida itseään ja ympäröivää luontoa. Ehkä voi huomata mitkä kasvit vetävät puoleensa, mitkä paikat tuntuvat sellaisilta missä tahtoo viipyä, missä tahdissa haluaa kulkea – tai ehkä haluaa vain istahtaa maahan aistimaan luonnon tuoksuja ja maan lämpöä, imeä kehoonsa maan voimaa. Luonnossa tulee käyttäneeksi aistejaan monipuolisemmin kuin kaupunkiympäristössä kiireen keskellä.

Luonnossa on tilaa kuunnella itseään laajemmin. Omat totutut tavat voivat hetkeksi hälventyä, kun aistit herkistyvät ja aktivoituvat monipuolisesti käyttöön. Uudet tavat tarkoittavat myös määrittelemättömyyttä ja ennakoimattomuutta, ehkä lähempänä sitä, miltä maailma näytti ja tuntui lapsena.

Kun oma rytmini hidastuu, pystyn havainnoimaan pieniä yksityiskohtia luonnossa.

Lapsena saatoin unohtua tutkimaan eteen sattunutta yksityiskohtaa, jolloin aika hävisi. Sama voi tapahtua nytkin keräillessäni kasveja tai tehdessäni töitä puutarhassa. Silloin tunnen, että kehoon voi latautua voimaa kuin itsestään ympäröivästä luonnosta.

Villikasvien keräily saattaa olla meditatiivista käyskentelyä luonnossa. Voimien keräämistä. Uudenlaisen perspektiivin löytymistä ihan ilman ponnistelua. Vuodenaikojen seuraamista. Tuoksuja, elävyyden tunnetta, tunnetta siitä että on osa luontoa ja sen elämää kannattelevaa voimaa.

Kun valmistan keräämistäni villiyrteistä itselleni tuotteita, niiden tekoprosessin myötä niissä on tavallaan yhtenä raaka-aineena myös hyvä, voimia antanut luontokokemus. Tällaisen kokemuksen voi ottaa mukaansa ja tunnistaa sen aina silloin tällöin keskellä arkeakin.

Teksti ja kuvat: Maria Korpi-Anttila

Vieraskirjoittaja Maria Korpi-Anttila on luonnonvaratuottajaopiskelija ja kurssittaja, joka on touko-elokuussa 2016 työssäoppimassa Juuret maassa – kurssien ja retkien järjestämisessä. Maria kertoo lyhyesti itsestään: “Olen opiskellut mm. butotanssia, sekä erilaisia kehollisia tekniikoita useiden vuosien ajan. Kehon, mielen sekä luonnon elävä vuorovaikutus ja tätä kautta vahvistuva kontakti elämää kannattelevaan voimaan on eräs keskeinen ajatus toiminnassani ja tanssissani. Asun vanhassa talossa, jota olen pikkuhiljaa kunnostanut, ja jonka puutarha on minulle suuri työmaa, mutta myös inspiraation lähde.”

kissa_maria


Jätä kommentti

Eksyvä löytää

Kävin iltakävelyllä lähimetsässäni, jossa on viime viikkojen aikana tehty hakkuita. Olen surrut hyvien sienipaikkojen menetystä ja pelännyt pahinta kuullessani iltaisin metsäkoneiden ryminää. Olisiko metsästä mitään jäljellä?

Koneiden ajouria ylittäessäni koitin nähdä positiiviset puolet. Sentään on puita vielä pystyssä. Metsä on nyt valoisampi, tulee varmaan lisää mustikkaa. Ehkä joitain sienirihmastoja ja niiden isäntäpuita on säilynyt. Paikoitellen jäljellä on isoja laikkuja kaunista vihreää sammalta.

Sitten edessä näkyi metsänreuna. Tosiaan, ei metsä vaan sen reuna. Vanha kuusikko oli kadonnut, sen paikalla oli ammottava risukkoinen aukio ja muutama pystyssä seisova mänty. Hain lohtua siitä aukon toisella puolella olevasta reunasta – siellä on toinen metsä, joka näyttää myös kauniilta, iäkkäältä ja arvokkaalta.

En lähtenyt kuitenkaan ylittämään aukiota tuohon metsään, vaan käännyin takaisin kotia kohti, pettyneenä, mutta en toivoani menettäneenä. Paikoitellen löysin harvennetun metsän keskeltä vanhan ja tutun polun, kunnes se taas katosi metsäkoneen ajouran alle. Päätin poiketa hauskannäköiseen koivua kasvavaan metsikköön, joka aikaisemmilla metsäkävelyilläni on jäänyt polkujen ulkopuoliseen katveeseen.

Astelin ohi saniaisten, kädessäni oleva marjapoimuri huiteli mukaansa mustikan sieltä, toisen täältä, saappaani upposivat sateen jäljiltä kosteaan paksuun sammaleeseen. Äkkiä näin metsän kauneuden sen yksityiskohdissa.

Sadepisaroiden näkyväksi maalaaman hämähäkinseitin. Kirkkaanvihreän sammalmaton keskeltä kasvavan sileän, suoran, valkoisen hieskoivun rungon. Kiven lohkareen halkeaman, josta kasvoi pihlajan taimi. Jykevän rauduskoivun, jonka pinta oli kuin halkeillut panssari, jonka mutkainen tyvi kasvoi mustikan varpuja, ja jonka latvus nousi muiden puiden ylle ja piirtyi sinistä taivasta vasten täydellisenä vihreänä ympyränä. En ollut koskaan ennen nähnyt tätä metsää, koska en ollut koskaan ennen poikennut siihen.

Yllättäen metsien hakkuut tuntuivatkin siunaukselta. Ilman tutun polkuni katkeamista en ehkä olisi koskaan astunut näiden puiden sekaan.

Ilman totutun kaavan rikkomista on mahdotonta nähdä ihmeitä.

En kantanut puhelinta mukanani iltakävelyllä, joten valokuvat jäivät ottamatta. Joudutte kuvittamaan tämän tarinan omalla mielikuvituksellanne.

Päätän tarinani kuitenkin toivoa antavaan kuvaan. Löysin kävelylläni yhden, ihan kelvollisen, lähes toukattoman haperon.

Hapero korissa