Juuret maassa

Maanläheistä elämää kaupungin laidalla ja koulutusta luonnon antimien hyödyntämisestä.


Jätä kommentti

Lähiympäristö hyvinvoinnin lähteenä

Missä on luontoa, siellä on ravintoa ruumiille ja sielulle. Pihat rikkaruohoineen, kaupunkien joutomaat ja luonnonvaraiset metsät – ne kaikki voi nähdä luonnon aarreaittana. Vihreiden alueiden terveysvaikutuksista pääsevät nauttimaan kaikki niissä oleskelevat.

Luonto- ja ympäristöalaa opiskeleva Maria kertoo, miten hänen näkökulmansa lähiluontoon on muuttunut.

pihlaja-marja

Villikasveista välittyy luonnon elinvoima

“Olen luonnonvaratuottajaopintojeni aikana löytänyt uudenlaista näkökulmaa luonnonkosmetiikkaan sekä villikasvien käyttöön. Kaupasta ostettavat vihannekset ja kosmetiikkatuotteet ovat saaneet houkuttelevamman vaihtoehdon, kun olen tutustunut siihen, miten luonnonvaraisia kasveja voi käyttää.

Nykyisin minulle on arjen ylellisyyttä, kun voin käydä keräämässä kasveja suoraan lähiympäristöstäni ja pihaltani. Näitä luonnonvaraisia kasveja, joista osaa myös rikkaruohoiksi kutsutaan, löytyy laaja lajikirjo. Jokaisella lajilla on omanlaisensa ominaisuudet.

Keräilyvietti kasvaa kerätessä ja vastaan voi tulla mielenkiintoisia yllätyksiä. Luonnonvaraiset kasvit kasvavat ajallaan ilman, että minun tarvitsee huolehtia kylvämisestä ja istutuksesta.”

kastehelmet-lehdella

Puutarhan eri osat ovat kuin huoneita, joissa on oma tunnelmansa

”Nykyisin katselen omaa pihaani tarkemmin silmin. Sen myötä muun muassa ruohonleikkuu puutarhassani on hiukan monimutkaistunut: kun huomaan lajien kirjon, haluan pitää huolta siitä, että niiden kasvustot pysyvät voimissaan. Näin puutarhaani on muodostunut luonnonvaraisten kasvien saarekkeita.

Nämä eri villikasvit ovat nyt osa puutarhani antimia, joita luonto saa hoitaa ja ylläpitää. Kun lajien kirjo on runsas, ei mikään laji pääse leviämään valtoimenaan ja valloittamaan yksipuolisesti puutarhaa. Kasvit pitävät keskenään tasapainoa yllä monimuotoisessa puutarhassa, jolloin puutarhan hoitaminen loppujen lopuksi helpottuu. Monimuotoisuus luo kauneutta. Puutarhassa täytyy mielestäni olla jäljellä myös luonnonvaraista ja villiä, joka pitää puutarhan elävänä.”

Aistit herkistyvät ja aktivoituvat luonnossa

“Kaupungeissa joutomaat ovat puistojen ja viheralueiden ohella tärkeitä alueita, sillä monet joutomaat ovat kasvustoltaan monipuolisempia kuin hoidetut viheralueet. Koen että tällaiset alueet antavat tilaa ajatuksille ja oleskelulle rakennetun ja raamitetun keskellä. Joutomaat ovat valitettavasti häviävä luonnonvara, kun maankäyttöä tehostetaan kaupunkialueilla.

Joutomailla tunnen usein maanläheisyyttä ja rauhaa. Niillä tuntuu kuin aika olisi pysähdyksissä. Ne ovat unohtuneita alueita kaupungin keskellä tai reunoilla. Sellaisilla alueilla on helppo pysähtyä hetkeksi vain olemaan ja aistimaan ympäristöään.”

maitohorsma-torrottaja

Kosketus luontoon vahvistaa immuunipuolustusta

”Viime aikoina on alettu käyttämään esimerkiksi metsää osana hyvinvoinnin palveluita: on metsäterapiaa ja metsäkylpyjä. Jo lyhyenkin oleskelun luonnon keskellä on todettu vaikuttavan fysiologiaan tasapainottavasti monella tasolla.

Monien tutkimusten mukaan bakteerikirjon ajatellaan olevan yhteydessä immuunipuolustukseen, sekä siihen liittyviin autoimmuunisairauksiin. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että sisäinen ja ulkoinen bakteerifloora ovat merkityksellisessä osassa terveytemme tasapainossa ja sen monipuolisuudesta täytyisi pitää huolta. Länsimaisen ja luontaisemmassa ympäristössä elävän ihmisen bakteerikirjossa on havaittu olevan selviä eroja. Kaupungistuminen on kaventanut bakteerien lajimäärää elimistössä.

Luonnossa kannattaa siis möyriä ja kerätä raaka-aineita suoraan ruokaansa ja näin ylläpitää hyödyllistä bakteerikantaa elimistössä. Suoliston bakteerien on huomattu olevan yhteydessä hermoston välittäjäaineiden toimintaan eli myös tätä kautta mielen hyvinvointiin.”

Teksti ja kuvat: Maria Korpi-Anttila

Vieraskirjoittaja Maria Korpi-Anttila on luonnonvaratuottajaopiskelija ja kurssittaja, joka on ollut kesäkauden 2016 työssäoppimassa Juuret maassa – kurssien ja retkien järjestämisessä.

lehtikuusi-portti

Mainokset


Jätä kommentti

Ekopaastolla karsitaan ympäristösyöppöjä

Perinteisen kristillisen paaston rinnalle on tullut uudenlaisia tapoja paastota. Paasto on väline, jonka avulla pyritään keskittymään olennaiseen yksinkertaistamalla ja karsimalla ulkoisia ylellisyyksiä. Pääsiäiseen saakka vietettävän Ekopaaston tavoitteena on miettiä tapoja, joiden avulla paastoaja voisi vähentää ekologista jalanjälkeää – ja myös toteuttaa valittuja ekotekoja.

Päätin kokeilla ekopaastoa. Uskon eläväni melko ympäristöystävällisesti, mutta aina on parantamisen varaa. Tein ensin Marttojen ekotestin ja mietin sitten yhden bussimatkan aikana, miten voisin seuraavien puolentoista kuukauden aikana vähentää a) asumisen, b) ruuanlaiton ja c) kulutuksen aiheuttamia ympäristövaikutuksia.

Jouduin karsimaan muutamia merkittäviä, mutta liian työläiltä ja kalliilta tuntuvia päätöksiä. Parasta tietysti olisi puuttua niihin asioihin, joiden avulla saataisiin aikaan suurin energiansäästö tai muu vaikutus. Parempi on kuitenkin tehdä pieniä asioita, kuin ei mitään, eikö vain?

Ekopaasto-päätökseni:

Asuminen
1. Säädän pattereita pienemmälle, kun voin (esim. kun lähden kotoa pidemmäksi aikaa)
2. Tarkkailen ja pyrin vähentämään lämpimän veden käyttöä

Ruoka
1. Opettelen valmistamaan ruokaa energiatehokkaasti, mm. uunin jälkilämpöä hyödyntäen
2. Suosin entistä enemmän kotimaisia- ja irtomyyntituotteita

Kulutus
1. Pistän aktiivisesti tarpeetonta tavaraa kiertoon
2. Tarjoan omia tavaroitani lainattavaksi Kuinoma-palvelussa
3. Punnitsen aina mahdollisuuden lainata/vuokrata/ostaa käytettynä ennen hankintoja

Tehostaakseni tavoitteiden toteutumista, lisäsin kännykän kalenteriini joka viikolle muistutuksen jostakin tavoitteesta. Pyrin myös pitämään kirjaa hetkistä, jolloin olen mielestäni onnistunut toimimaan tavoitteiden mukaisesti. Toivon mukaan paaston päätyttyä ainakin osa tavoitteista jää eloon pysyvinä toiminnan muutoksina!