Juuret maassa

Maanläheistä elämää kaupungin laidalla ja koulutusta luonnon antimien hyödyntämisestä.

Villin luonnonkosmetiikan voima nousee luontokokemuksesta

Jätä kommentti

Villiyrttejä keräillessä voi suunnittelun sijaan antautua sattumille, antaa jalkojen johdattaa sinne minne ne haluavat viedä ja unohtaa tarkat suunnitelmat. Vieraskirjoittaja Maria Korpi-Anttila johdattaa meidät villin luonnonkosmetiikan ainesten keruuretkelle luontoon.

Suomen luonnosta löytyy lukematon määrä villinä kasvavia kasveja, joita voi käyttää omaan kauneudenhoitoonsa ja hyvinvointiinsa. Villikasveilla on hyvin moninaisia vaikutuksia hyvinvointiimme. Luonto on vanhin apteekkimme: Suomessa on vanhat perinteet villiyrttien ja kasvien käytössä.

Kuva: Maria Korpi-Anttila

Pidän siitä, että omiin kosmetiikkatuotteisiini käyttämäni kasvit olen voinut käydä itsekseni luonnosta keräämässä ja valitsemassa: luonto on loputon aarreaitta. Tuotteeni raaka-aineet olen itse valinnut ja tiedän näin ollen mitä se sisältää. Edullisuus on myös yksi tekijä. Kun kerää itse, kaikkia raaka-aineita ei tarvitse ostaa kaupasta. On paljon asioita, joita luonto tarjoaa ilmaiseksi. Itse tehdyn ja kerätyn tuotteen sisältö, alkuperä ja raaka-aineet ovat paremmin tiedossa kuin kaupasta ostettaessa.

Suurin nautinto itselleni on kuitenkin luonnon keskellä kuljeskelu. Siellä häviää suorittaminen ja arjen rutiinit. Voin rauhoittua olemaan ja kuljeskelemaan, kuunnella hetkeä ja olla läsnä luonnon kanssa.

Luonnossa liikkuminen on pienimuotoinen seikkailu ja tutkimusretki.

Voin törmätä luonnon aarteisiin tai paikkoihin, joissa haluan viivähtää pidempään. Luonnossa oleillessani saan kehooni ja mieleeni kuin huomaamatta rauhaa ja voimaa.

Luonto ylläpitää vuoden, vuorokauden ja elämän kiertoa. Luonnossa voin antaa tämän voiman ravita kehoani ja mieltäni, olla sen kannateltavana. Asiat saavat toisenlaisen perspektiivin poissa arjen kiireistä, joitten keskellä unohtuu helposti itsensä kuuntelu, myös omien voimien lataaminen.

Kasvien keräily itsessään antaa rauhaa ja tyydytyksen tunnetta, joka kumpuaa kuin itsestään luonnossa käyskennellessä ja bongatessa kasveja.

Koen että tällainen keräily on samalla vuorovaikutusta minun ja luonnon välillä. Keräillessäni kasveja rauhoitun luonnon rytmiin ja sen mikromaailmaan. Luonnon monimuotoisuuden keskellä annan ajan mennä omia menojaan. Voin keskittyä auringon lämmittämän maan tuoksuun ja tuntuun jalkojen alla, unohtua tähän luonnon voimia antavaan maailmaan ja antaa kehon rauhoittua omaan luonnolliseen rytmiinsä.

Kuva: Maria Korpi-Anttila

Luonnossa oleilu on tapa katkaista arjen kiireet ja rutiinit. On tutkittua tietoa siitä että säännöllinen oleilu luonnossa, vaikka se olisi lyhytkin, laskee verenpainetta ja tasapainottaa kehollisia toimintoja.

Kun keräilee kasveja, voi samalla havainnoida itseään ja ympäröivää luontoa. Ehkä voi huomata mitkä kasvit vetävät puoleensa, mitkä paikat tuntuvat sellaisilta missä tahtoo viipyä, missä tahdissa haluaa kulkea – tai ehkä haluaa vain istahtaa maahan aistimaan luonnon tuoksuja ja maan lämpöä, imeä kehoonsa maan voimaa. Luonnossa tulee käyttäneeksi aistejaan monipuolisemmin kuin kaupunkiympäristössä kiireen keskellä.

Luonnossa on tilaa kuunnella itseään laajemmin. Omat totutut tavat voivat hetkeksi hälventyä, kun aistit herkistyvät ja aktivoituvat monipuolisesti käyttöön. Uudet tavat tarkoittavat myös määrittelemättömyyttä ja ennakoimattomuutta, ehkä lähempänä sitä, miltä maailma näytti ja tuntui lapsena.

Kun oma rytmini hidastuu, pystyn havainnoimaan pieniä yksityiskohtia luonnossa.

Lapsena saatoin unohtua tutkimaan eteen sattunutta yksityiskohtaa, jolloin aika hävisi. Sama voi tapahtua nytkin keräillessäni kasveja tai tehdessäni töitä puutarhassa. Silloin tunnen, että kehoon voi latautua voimaa kuin itsestään ympäröivästä luonnosta.

Villikasvien keräily saattaa olla meditatiivista käyskentelyä luonnossa. Voimien keräämistä. Uudenlaisen perspektiivin löytymistä ihan ilman ponnistelua. Vuodenaikojen seuraamista. Tuoksuja, elävyyden tunnetta, tunnetta siitä että on osa luontoa ja sen elämää kannattelevaa voimaa.

Kun valmistan keräämistäni villiyrteistä itselleni tuotteita, niiden tekoprosessin myötä niissä on tavallaan yhtenä raaka-aineena myös hyvä, voimia antanut luontokokemus. Tällaisen kokemuksen voi ottaa mukaansa ja tunnistaa sen aina silloin tällöin keskellä arkeakin.

Teksti ja kuvat: Maria Korpi-Anttila

Vieraskirjoittaja Maria Korpi-Anttila on luonnonvaratuottajaopiskelija ja kurssittaja, joka on touko-elokuussa 2016 työssäoppimassa Juuret maassa – kurssien ja retkien järjestämisessä. Maria kertoo lyhyesti itsestään: “Olen opiskellut mm. butotanssia, sekä erilaisia kehollisia tekniikoita useiden vuosien ajan. Kehon, mielen sekä luonnon elävä vuorovaikutus ja tätä kautta vahvistuva kontakti elämää kannattelevaan voimaan on eräs keskeinen ajatus toiminnassani ja tanssissani. Asun vanhassa talossa, jota olen pikkuhiljaa kunnostanut, ja jonka puutarha on minulle suuri työmaa, mutta myös inspiraation lähde.”

kissa_maria

Mainokset

Kirjoittaja: Kaisa

Luonto on lähellä sydäntäni, niin sielun kuin ruumiin ravinnon antajana. Juuret maassa on minulle tapa jakaa havaintojani ja kokemuksiani luonnon antimista ja luonnon tarjoamista elämyksistä. Pidän myös kursseja ja työpajoja villiyrteistä ja luonnonkosmetiikan valmistamisesta. Yhteystiedot: Kaisa Vermasheinä, puh. 044 579 7189, kaisa@juuretmaassa.com

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s