Juuret maassa

Maanläheistä elämää kaupungin laidalla ja koulutusta luonnon antimien hyödyntämisestä.

Hortoilijan parhaat ystävät

Jätä kommentti

Mitä olisi kasviharrastaja ilman maastokasviotaan? Mukana kulkeva pokkari tunnistustietoineen ja -kuvineen ja kasvupaikkatietoineen on myös villiyrttiharrastajan tärkeä apuväline.

Kasvien tunnistus on mielenkiintoista puuhaa. Kasvitieteellinen sanasto aukeaa pikkuhiljaa. Litu on tullut minulle jo tutuksi (ristikukkaisten kasvien hedelmä), mutta se on vielä vähän epäselvää, milloin lehti on muodoltaan puikea, suikea tai äimämäinen. Se on ainakin varmaan, että opeteltavaa riittää. Pelkästään Suomen kaupungeissa kasvaa noin 1500 kasvia.

Jos kirja ei aina kulje luontevasti mukana, niin ainakin kännykkä on melkein aina taskussa tai laukussa. Olen monesti onnistunut tunnistamaan vieraita kasveja Luontoportin kännykkäsovelluksen avulla. Viimeksi eilen. Sammaleinen kallio oli valkoisenaan pienen pieniä kukkia. Klikkailin tuntomerkit sovellukseen ja pian olin oppinut uuden kasvin nimen: kevätkynsimö.

Kaupunkilaisen oma kasvio

Kirjastosta perinteisen maastokasvion lisäksi käteeni tarttui valtavan mielenkiintoinen teos, viime vuonna ilmestynyt Suomen kaupunkikasvio. Luonto ei ole vain maaseudun ja metsä-Suomen asia, vaan luontoa on myös kaupungissa. Ja millaista luontoa se onkaan!

Kasviot

Villit vihreät kaupungit: Suomen kaupunkikasvio (Vastapaino 2014) ja Maastokasvio (Tammi 2007).

Kirjaa ahmiessani opin muun muassa sen, että on olemassa kaupunkihakuisia (urbanofiilisiä) ja kaupunkipakoisia (urbanofobisia) kasvilajeja. Kaupunkeja ei ehkä ole rakennettua kasvien ehdoilla, mutta kasvit valikoivat itse kasvupaikkansa ja työntyvät niille sopiviin paikkoihin – vaikka sitten portaankoloon tai tien varrelle istutetun puun asfaltoimattomaan aukkoon. Jotkut kasvit jopa viihtyvät kaupungeissa niin hyvin, että niitä ei juuri muunlaisessa ympäristössä kasvakaan!

Tämän kirjan avulla kuka tahansa asfalttiviidakon asukki voi lähteä luontoretkelle kotiovelta – vaikka sitten hortoilemaan villiyrttien perässä. Erityisen hyvin kirja palvelee helsinkiläisiä, vantaalaisia, tamperelaisia ja oululaisia, koska näiden kaupunkien kasvistoa on tutkittu kirjaa varten.

Kirjasta löytyy myös näiden neljän kaupungin yleisimmät kasvilajit. Hortoilijaa ilahduttaa se, että herkulliset villivihannekset ovat hyvillä sijoituksilla. Helsingissä 30:n yleisimmän kasvin joukossa ovat voikukka, ahosuolaheinä, maitohorsma, isomaksaruoho ja siankärsämö – marjastajan iloksi myös vadelma. Vantaalla joukkoon ovat mahtuneet muun muassa piharatamo, vuohenputki ja nokkonen. Kaupungissa täytyy muistaa, että kerää syötäviä kasveja vain puhtailta kasvupaikoilta ja riittävän etäällä teistä (vähintään 50-100 m, moottoritiestä 200 m).

Mainokset

Kirjoittaja: Kaisa

Luonto on lähellä sydäntäni, niin sielun kuin ruumiin ravinnon antajana. Juuret maassa on minulle tapa jakaa havaintojani ja kokemuksiani luonnon antimista ja luonnon tarjoamista elämyksistä. Pidän myös kursseja ja työpajoja villiyrteistä ja luonnonkosmetiikan valmistamisesta. Yhteystiedot: Kaisa Vermasheinä, puh. 044 579 7189, kaisa@juuretmaassa.com

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s