Pääsiäisen pyhiinvaellukseni suuntautui viime vuoden tapaan luontopolulle. Ihastuin vuosi sitten pääsiäiskävelylläni löytämääni imikkään, joten nyt toisen pääsiäispäivän auringonpaiste houkutteli tarkistamaan, joko imikkä tänä vuonna kukkii.

Löysin kuin löysinkin useita kukkivia yksilöitä, vaikka imikän kukinta oli selvästi vasta alussa. Sinivuokot ja imikät kukkivat lehtomaastossa paikoitellen rinta rinnan. Katse osui vaaleanruskeassa maastossa myös hienoon sinivuokon punertavan violettiin värimuunnokseen.

Vaatimattomampaa keväistä kukintaa tarjosi kevätpiippo. Sen talvehtivia vihreitä lehtitupsuja näkyi metsässä siellä täällä, mutta ruskea kukintonuppu on hankalampi havaita. Avautuessaan kukinto harittaa hauskasti.

Sinivuokkoa on muinoin käytetty rohtona munuais- ja maksavaivojen hoitoon, mutta nykyään sen tiedetään olevan myrkyllinen. Näitä kasveja ei kerätäkään villiyrttilautaselle vaan niiden anti ihmiselle on esteettinen. Varhaisten kukkijoiden kauneutta osaa ihailla talviunestaan heräilevässä luonnossa – niiden myötä herää myös lupaus pian koittavasta vehreydestä.