Olen ihastunut. Lämpimien tunteideni kohde on huomaamaton, arkinen, ehkä väheksyttykin. Kun tälle materiaalille suo hieman huomiota, aikaa ja kärsivällistä taivuttelua, muodostuu mitä upeimpia käyttö- ja koriste-esineitä.
Jokaisella risulinnulla on oma ilmeensä!
Mikä on ensin kasa koivurisua, on pienen askartelutuokion jälkeen kori, kynnysmatto, kranssi, kasvimaata vartioiva lintu tai näin pääsiäisen lähestyessä: luuta.
Risukulho tai -kori sidotaan muotoonsa metallilangalla. Sitominen aloitetaan pohjasta.
Opetellessani risutöiden tekemistä olen huomannut materiaalin sopivan täydellisesti suurpiirteiseen tekemisen tapaani. Taipuisaa koivurisua saa käsitellä aika ronskisti ja luovuutta käyttäen. Luonnollinen työn jälki antaa epätäydellisyyden anteeksi – mielestäni se suorastaan kuuluu risutyön luonteeseen.
Risu menee usein mihin haluaa, eikä taivu täysin muokkaajansa tahtoon. Ehkä juuri siksi risutyön tekeminen on niin antoisaa – se on vähän niinkuin elämä. Suunnitella ja määritellä voi ennalta vaikka kuinka paljon, mutta lopputulos yllättää silti!
Risumatto voidaan sitoa metallilangalla…
… tai narulla. Tällöin risumaton sitomiseen tarvitaan tukikehikko.
Risu taipuu moneksi. Ylijäämäkepeistä voi tehdä vaikka tuen puutarhan köynnöskasveille.
