Kesä meni, syksy tuli. Näistä luontoilmiöistä ja -havainnoista tulen muistamaan kesän 2014.
1. Sään ääripäät
Kesäkuu silkkaa sadetta, heinäkuu hellettä. Ihmisten, eläinten ja kasvien kestävyyttä koeteltiin, ja luonto pääsi osoittamaan esimerkillisen sietokykynsä. Kuka olisi uskonut, että paahteisen heinäkuun jälkeen elokuussa saa alkunsa mahtava sienisyksy?
Äärimmäisyyksien kesän jälkeen elokuussa metsiin nousi ehkäpä jopa vuosisadan paras tattisato.
2. Uudet marjapaikat
Mikä onni, olen saanut poimia lakkaa ja tyrniä kotikulmilta! Kaupungin koristepensaiksi istutettujen tyrnien luo matkustan bussilla, mutta tämän kesän ihanin marjalöytö, lakkasuo, on ihan uuden kodin lähellä. Vähän myöhemmin syksyllä aion lähteä vielä tutkimusretkelle karpalot silmissä kiiluen.
Lakkaa kasvaa Etelä-Suomessa vähän mm. soiden ojituksesta johtuen.
3. Pohjoisen vesistöt ja korkeat huiput
Kesäloman huipennus oli kotimaan automatka. Koimme yöttömän yön Oulujärven rannalla, näimme jylhät Suomen tunturit ja Norjan vuoret Tenojoen varrella, pulahdimme lukemattomiin kirkkaisiin uimalampiin ja kiipesimme ihailemaan näkymiä Riisitunturin hiljaiselta huipulta.
Elokuussa pääsin vielä vaeltamaan Oulangan kansallispuistoon. Joet ja korkeat näköalapaikat tarjosivat Karhunkierroksen huippuhetkiä. Kaupunkilomat ihmispaljouksineen, saasteineen ja liikenneruuhkineen ovat luonnon nähtävyyksien rinnalla kuin painajaisunta.
Lumoava Ikkunalammen maisema veti hiljaiseksi Riisitunturin kansallispuistossa.
4. Kukkakasvit vs. rikkaruohot
Mennyt kesä oli kukkien juhlaa! Monet kasvit kukoistivat tavanomaista upeammin ja tutuilla paikoilla kukki ihan vieraan näköisiäkin kasveja. Myös viljelijän ja puutarhurin kannalta epätoivotut kasvit voivat hyvin.
Työharjoittelussani biodynaamisella tilalla sain uutta näkökulmaa rikkakasveihin. Niistä on viljelykasveille myös hyötyä – ne muun muassa muokkaavat maata, sitovat kosteutta ja antavat tukea. Sitä paitsi, monet rikkaruohot vetävät kauneudessaan vertaa kukkapenkin koreimmille kasveille.
Rikkaruohona typpipitoisilla paikoilla viihtyvä yksivuotinen kirjopillike (Galeopsis speciosa) kelpaisi kukkapenkkiinkin.
5. Villiyrttien hamstraus
Olen kuivannut lehtiä, kukkia, siemeniä ja juuria toukokuusta lähtien. Teeyrteillä ja ruuanlaittoon sopivilla kasveilla täytettyjä lasipurkkeja on niin paljon, että niitä varten pitäisi rakentaa oma hyllykkö. Niin, ja sitten ovat vielä ne kaikki kuivatut sienet…
Maitohorsman kukkia menossa kuivumaan.
